[QUOTE="juu";22286011]Voi voi, et itse yhtään ole ahdasmielinen? Tarkoitat siis, että jos minä en ymmärrä ap:n tekoa tässä ja nyt, en ole voinut itse koskaan kokea elämässä mitään kauheaa ja sitä etten olisi jotain asiaa jaksanut. Kaikesta pääsee yli, ihan kaikesta, jos vain haluaa. Joskus se vaatii aikaa ja rohkeutta tehdä asiat, joskus pääsee helpommalla. Joten, älä sinä tule puhumaan edelleenkään mulle jaksamisesta, kun et tiedä asioistani mitään. Olen ollut erittäin pahasti masentunut esim. Olen menettänyt isäni ollessani teini, se oli rankkaa. ja mitä vielä.[/QUOTE]
Juu, mut kärsikö sun lapset sun masennuksesta? joutuivatko he elämään sitä elämää rinnallasi kun olit masentunut? Jos he elivät rinnallasi masennuksen aikana, kuinka hyväksi se oli heille?
Itse olen elänyt lapsuuden ja nuoruuden kotona jossa äiti oli vaikeasti masentunut. Äiti ei jaksanut tehdä mitään, ei edes juuri ruokia. Isä yritti epätoivoisesti pitää kotia kasassa, mutta ei hänkään kaikkeen revennyt. Ne jaksot kun äiti oli suljetulla oli helpompia jossain mielessä. Ei tarvinnut olla huolissaan hänestä. Mä tiedän tarkkaan miltä tuntuu katsoa 10 vuotiaan silmin äitiä joka vain itkee tai huutaa. Se hätä tarttui minuun ja siskoonkin. Loppuviimein tilanne päättyi siihen että ollessani 17 äiti tappoi itsensä.
En suo tuota lapsuutta kenellekään, ei pidä yrittää väkisin jaksaa jos voimat on jo ihan loppumaisillaan.
