Kiukuttelen mieheni huomion puutteesta. Suhde katkeamispisteessä.

[Kärttyjen kuningatar]

Jostakin syystä riitelen mieheni kanssa aivan jatkuvasti. Usein vika on miehessä, mutta on se myönnettävä, että vähintään yhtä usein minä aiheutan kaikki ongelmat.

Taas otimme yhteen. Minä suutuin ja homma lähti hanskasta, riitelin ja riitelin. Lopulta mies alkoi taas ryyppäämään.

Olen huomannut itsessäni yhden ongelman. Haluan liikaa mieheni huomiota. Kun olemme esim. mökillä sukulaisteni tai ystävien kanssa, minusta tuntuu että mieheni ei huomioi minua tarpeeksi. Hän menee kalastamaan veljeni kanssa tai istuu grillipaikalla siskoni ja sukulaisteni kanssa ja juttu lentää. Minä ahdistun ja alan riidellä. Jälkeenpäin kaduttaa kauheasti.

Sille en voi mitään, että olen kateellinen siskolleni. Hän on hirmuisen nätti ja hoikka, ja exänsä istui aina hänen vieressään ja selvästi palvoi tätä. Nyt siskolla on sama uuden miehensä kanssa, tämä istuu tiukasti kyljessä, tekevät paljon kaikkea yhdessä ja se miten tämä mies katsoo siskoani! Kunpa oma mieheni katsoisi minua samoin, haluaisi istua lähelläni kun lämmittelemme nuotion loisteessa ja haluaisi tulla kanssani samaan aikaan laittamaan vauvaa nukkumaan ja itsekin peiton alle. Mutta ei, hän ei palvo minua.

Nyt olemme ihan eropisteessä. Ainoana pelastuksena näen sen, että luovun toiveestani ja tyydyn siihen mitä minulla on ja asennoidun niin että kumpikaan ei odota toiselta mitään ja molemmat saavat vapaasti mennä kuinka tahtovat. Että keksin jatkuvasti muuta tekemistä ja opetan itseni menemään jo valmiiksi istumaan pöydän toiselle puolelle enkä kaipaile miehen huomiota.

Miten lähes kolmekymppiselle voi tulla tällaisesta näin p*ska olo? Voikohan suhteelle enää tehdä mitään?

 

["vieras"]

Meillä tietokone vei kaiken miehen mielenkiinnon. Sitä siedin monta vuotta, lapsetki hoidin yksin. Olin lähes kaiken aikaa vihainen ja riideltiin paljon, kun en saanut huomiota. Kärsin pitkään masennuksesta ja paniikkihäiriöstä, siihenkään en saanut mitään huomiota. Lopulta erottiin.

 

["Maija"]

Mä en todellakaan haluais, että mun mies istuis aina mun vieressä mua palvomassa. Musta on ihan mukavaa, jos mies menee jonkun sukulaisen kanssa kalaan mökillä ja viihtyy minun(kin) sukulaisteni kanssa. Sun miehesi ei palvo sua, mutta et kerro mitään siitä, miten hän muuten käyttäytyy, ts. laiminlyökö jotenkin sinua ja lasta/lapsia?

 

["vieras"]

Sulla on todella huono itseluottamus. Enkä kyllä ihmettele jos miehesi hermostuu.

 

[Kärttyjen kuningatar]

Itseluottamuksesta se ei ole kiinni, tiedän että jos olisin sinkku, saisin sitä kaipaamaani huomiota joltain muulta.

En tarkoita että haluaisin mieheni nyhjäävän jatkuvasti kyljessäni, vaan että silloin kun istutaan vierekkäin siin nuotiolla, niin haluaisi ihan oikeasti olla kanssani. Ja että katsoisi minua niin lempeästi ja ihaillen kuin siskoni mies siskoani. Minusta olemme liikaa yhdessä, mielelläni antaisin mieheni mennä kalaan ym, mutta haluaisin itsekin saada mennä johonkin.

Nyt tämä menee niin, että mies kalastaa tai on sukulaisteni kanssa ja minä nukutan lasta yksinäni. Kotona en koskaan voi mennä mihinkään ilman lasta, ja jos menen lapsen kanssa, mies kiukuttelee mustasukkaisena. En ymmärrä miksi hän yrittää estellä minua menemästä tapaamaan kavereita tai jumppaamaan, kun itse unohtaa minut heti kun parempaa seura on tarjolla.

Minun elämäni on sitä, että jatkuvasti riitelen miehen kanssa jostakin, kökötän kotona koska mies ei halua käydä missään muualla kuin mökillä, ja suutun siitä että minä en saa jotain sellaista jota siskoni saa. olen alkanut miettiä, että kai minä oikeasti olen niin surkea tapaus, että siksi minua ei katsota noin. jos näyttäisin siskoltani, kai mieskin innostuisi.

 

[petite]

Kaikki ihmiset eivät ole sellaisia että osaavat osoittaa tunteitaan vieraiden nähden, edes niiden sukulaisten. Minun mieheni on avoin ja tulee toimeen ismisten kanssa. Ei kuitenkaan ole julkisesti pussaaja. Aikaisemmin itsekin kaipasin tuollaista, mutta nyt olen ymmärtänyt että ei toista voi pakottaa sellaiseen mikä ei tule luonnostaan. Kyllä ainakin oma mieheni osoittaa rakkautta paljon, ei ehkä muiden nähden niin paljoa, mutta paljon kuitenkin. Tiedän että hän rakastaa minua hyvin paljon.

Miksi sitä pitäisi osoittaa muille että "katsokaa kuinka mieheni minua rakastaa"? Jos nuissa tilanteissa hellyyden kaipuu iskee niin menen ja halaan itse miestäni

"Minun elämäni on sitä, että jatkuvasti riitelen miehen kanssa jostakin, kökötän kotona koska mies ei halua käydä missään muualla kuin mökillä, ja suutun siitä että minä en saa jotain sellaista jota siskoni saa. olen alkanut miettiä, että kai minä oikeasti olen niin surkea tapaus, että siksi minua ei katsota noin. jos näyttäisin siskoltani, kai mieskin innostuisi. "

Mietipä tuota omaa kirjoitustasi. Kyllä se vain kielii huonosta itsetunnosta ja siitä että et ole itseesi tyytyväinen.