H
hheidih
Vieras
Tyttöni on juuri 2v täyttänyt.
Ystävälläni on pari viikkoa vanhempi tyttö joiden kanssa ollaan vietetty aikaa aina paljon.
N. 1,5v iässä alkoi ystäväni tytär lyödä, töniä tmv lastani paljon, heti jos kiellettiin jostain asiasta, löi/töni tms.
Laitettiin uhman piikkiin, yritin hienovaraisesti ystävälleni vihjata että kieltäisikö lastaan. Kielsin itsekin, vaikka vaikea on toisen lasta kieltää ja ystäväni tästä usein suuttui. Nyk- ystäväni vähän kieltää, mutta nauraa aina päälle kun tyttö nauraa kun tönäissyt/lyönyt. Ja jos alkaa kiellosta itkea, lohduttaa ja pyytää anteeksi tytöltään että sanoi pahasti. Jos lapsensa menee vaikka kaapille mihin ei saa koskea, huutaa ja raivoaa ihan sikana, mutta jos lyö/satuttaa toista lasta, kieltää lässyttäen "eikö me olla puhuttu tästä, hellästi pitää" ja nauraa päälle kun lapsensa nauraa, "oot sinä kyllä sellainen villi viikari hehheh".
Lapsensa käyttäytyy niin kulma kun tykkää niin toisista lapsista, mutta ei vaan tiedä miten heidän kanssa tulisi olla, lasten täytyisi antaa selvittää omat välinsä.
Välillä tilanne on ollut parempi, välillä huononpi.
Koko ajan pitää olla vieressä estämässä, lyö leluilla päähän, heittää hiekkaa/leluja/palikoita naamaan ja päälle, tönii kovasti, hakkaa, puree, nipistää, kuristaa.
Nyt viimeiset pari viikkoa ovat olleet ihan mahdottomia, satuttaminen alkaa heti nähdessä ja tekee koko ajan, hyökkää kimppuun ja nauraa päälle.
Tyttöni on temperamenttinen ja tulistuu helposti, on aina ollut sosiaalinen tapaus ja rakastanut muiden lasten seuraa. Ei ole koskaan ollut arka. Kuitenkin on nyt muuttunut tosi araksi ja alkanut pelätä kaikkia lapsia, eikä ihme! Toisen lyödessä/satuttaessa menee aivan toimintakyvyttömäksi, ei liiku, ei itke ei mitään. Tyttö mm puri tytärtäni niin että kaksi viikkoa oli hampaan jäljet vatsassa ja hyvä ettei pala lähtenyt (olin vessassa käymässä, ystäväni lapsia vahtimassa, mutta oli luullut että tyttönsä vaa halaa minun tytärtäni, ei ollut tajunnut kun tyttöni ei itkenyt). Tyttöni ei itkenyt. On muuttunut kovasti yhtäkkiä. Ei ole ennenkään koskaan osannut puolustautua, vaikka olen jopa kehoittanut tönäisemään takaisin jos toinen tönäisee. Tosi aikuismaista! olen yrittänyt etten kerta kaikkiaan päästä tätä toista lasta lapseni lähelle, mutta ystäväni sanoo että **** haluaa antaa vain pusun, hänen täytyy antaa antaa se. Sitten lapsi lyö/tönäisee, ihan joka kerta, hämätäkseen vaan ensin tulee antamaan pusua jos näkee että minä olen siinä estämässä. On alkanut lyödä myös minua.
Sanoin ystävälleni viikko sitten etten enää halua nähdä, ennen kuin hänen lapsensa osaa käyttäytyä. Asuvat aika lähellä meitä, ja sattuvat lähes joka päivä puistoon samaan aikaan. Minusta on väärin että joudun omaa lastani rankaisemaan sisälle lähdöllä, sen takia koska toinen ei osaa käyttäytyä ja eivät tee elettäkään lähteäkseen. Lapseni usein puhuu että **** yö, **** önnii, **** puji, ja alkaa itkeä.
Minä koen täysin epäonnistuneeni äitinä, että annoin tilanteen jatkua ja päästin sen tähän pisteeseen. Pitkään tuo satuttaminen olikin paljon vähäisempää, ei läheskään joka näkemiskerralla ollut koko satuttamista ja jos oli, niin se oli paljon hallittavampaa ja vähäisempää kuin nyt, kun se on ihan koko aikaista. Lapseni ei saa laskettua liukumäkeä, ei kiikuttua, ei sisällä leikittyö mitään kun tyttö seuraa häntä kuin hai laivaa ja hakkaa ja tönii aina kun pystyy ja saa tilaisuuden. Monta isompaa vahinkoa on meinnaut sattua, on mm tönäissyt liukumäen rappuset alas että olen juuri saanut kiinni otettua, on tönäissyt lukuisia kertoja niin kovaa että tyttöni lentänyt selälleen takaraivo edellä asfaltille/kovalle lattialle/pöydän kulmaan.
Mulla on todella paha mieli, ja hirveä syyllisyydentunne, en tajua miten olen antanut tämän asian mennä näin. Tilanne muuttui ihan yhtäkkiä hallitsemattomaksi ja vaikeaksi ja tyttäreni on todella muuttunut.
En halua nähdä heitä nyt niin kauan kun tyttärensä ei osaa käyttäytyä, mutta ystäväni mielestä teen väärin, lasten täytyy oppia olemaan keskenään.
Auttakaa minua, mitä minun tulisi tehdä ?
Kuinka lapselta saa kitkettyä tuollaisen käytöksen pois? Miksi lapsi toimii noin, onko se normaalia?
Ja tärkein, kuinka saan takaisin ihanan, sosiaalisen ja iloisen lapseni, jonka itsetunnon ja rohkeuden olen tyhmänä äitinä täysin romauttanut. Onko tässä tapahtunut jo peruuttamaton virhe ?
Olen todella neuvoton ja surullinen, olisi kiitollinen kaikista vinkeistö ja neuvoista :$
Ystävälläni on pari viikkoa vanhempi tyttö joiden kanssa ollaan vietetty aikaa aina paljon.
N. 1,5v iässä alkoi ystäväni tytär lyödä, töniä tmv lastani paljon, heti jos kiellettiin jostain asiasta, löi/töni tms.
Laitettiin uhman piikkiin, yritin hienovaraisesti ystävälleni vihjata että kieltäisikö lastaan. Kielsin itsekin, vaikka vaikea on toisen lasta kieltää ja ystäväni tästä usein suuttui. Nyk- ystäväni vähän kieltää, mutta nauraa aina päälle kun tyttö nauraa kun tönäissyt/lyönyt. Ja jos alkaa kiellosta itkea, lohduttaa ja pyytää anteeksi tytöltään että sanoi pahasti. Jos lapsensa menee vaikka kaapille mihin ei saa koskea, huutaa ja raivoaa ihan sikana, mutta jos lyö/satuttaa toista lasta, kieltää lässyttäen "eikö me olla puhuttu tästä, hellästi pitää" ja nauraa päälle kun lapsensa nauraa, "oot sinä kyllä sellainen villi viikari hehheh".
Lapsensa käyttäytyy niin kulma kun tykkää niin toisista lapsista, mutta ei vaan tiedä miten heidän kanssa tulisi olla, lasten täytyisi antaa selvittää omat välinsä.
Välillä tilanne on ollut parempi, välillä huononpi.
Koko ajan pitää olla vieressä estämässä, lyö leluilla päähän, heittää hiekkaa/leluja/palikoita naamaan ja päälle, tönii kovasti, hakkaa, puree, nipistää, kuristaa.
Nyt viimeiset pari viikkoa ovat olleet ihan mahdottomia, satuttaminen alkaa heti nähdessä ja tekee koko ajan, hyökkää kimppuun ja nauraa päälle.
Tyttöni on temperamenttinen ja tulistuu helposti, on aina ollut sosiaalinen tapaus ja rakastanut muiden lasten seuraa. Ei ole koskaan ollut arka. Kuitenkin on nyt muuttunut tosi araksi ja alkanut pelätä kaikkia lapsia, eikä ihme! Toisen lyödessä/satuttaessa menee aivan toimintakyvyttömäksi, ei liiku, ei itke ei mitään. Tyttö mm puri tytärtäni niin että kaksi viikkoa oli hampaan jäljet vatsassa ja hyvä ettei pala lähtenyt (olin vessassa käymässä, ystäväni lapsia vahtimassa, mutta oli luullut että tyttönsä vaa halaa minun tytärtäni, ei ollut tajunnut kun tyttöni ei itkenyt). Tyttöni ei itkenyt. On muuttunut kovasti yhtäkkiä. Ei ole ennenkään koskaan osannut puolustautua, vaikka olen jopa kehoittanut tönäisemään takaisin jos toinen tönäisee. Tosi aikuismaista! olen yrittänyt etten kerta kaikkiaan päästä tätä toista lasta lapseni lähelle, mutta ystäväni sanoo että **** haluaa antaa vain pusun, hänen täytyy antaa antaa se. Sitten lapsi lyö/tönäisee, ihan joka kerta, hämätäkseen vaan ensin tulee antamaan pusua jos näkee että minä olen siinä estämässä. On alkanut lyödä myös minua.
Sanoin ystävälleni viikko sitten etten enää halua nähdä, ennen kuin hänen lapsensa osaa käyttäytyä. Asuvat aika lähellä meitä, ja sattuvat lähes joka päivä puistoon samaan aikaan. Minusta on väärin että joudun omaa lastani rankaisemaan sisälle lähdöllä, sen takia koska toinen ei osaa käyttäytyä ja eivät tee elettäkään lähteäkseen. Lapseni usein puhuu että **** yö, **** önnii, **** puji, ja alkaa itkeä.
Minä koen täysin epäonnistuneeni äitinä, että annoin tilanteen jatkua ja päästin sen tähän pisteeseen. Pitkään tuo satuttaminen olikin paljon vähäisempää, ei läheskään joka näkemiskerralla ollut koko satuttamista ja jos oli, niin se oli paljon hallittavampaa ja vähäisempää kuin nyt, kun se on ihan koko aikaista. Lapseni ei saa laskettua liukumäkeä, ei kiikuttua, ei sisällä leikittyö mitään kun tyttö seuraa häntä kuin hai laivaa ja hakkaa ja tönii aina kun pystyy ja saa tilaisuuden. Monta isompaa vahinkoa on meinnaut sattua, on mm tönäissyt liukumäen rappuset alas että olen juuri saanut kiinni otettua, on tönäissyt lukuisia kertoja niin kovaa että tyttöni lentänyt selälleen takaraivo edellä asfaltille/kovalle lattialle/pöydän kulmaan.
Mulla on todella paha mieli, ja hirveä syyllisyydentunne, en tajua miten olen antanut tämän asian mennä näin. Tilanne muuttui ihan yhtäkkiä hallitsemattomaksi ja vaikeaksi ja tyttäreni on todella muuttunut.
En halua nähdä heitä nyt niin kauan kun tyttärensä ei osaa käyttäytyä, mutta ystäväni mielestä teen väärin, lasten täytyy oppia olemaan keskenään.
Auttakaa minua, mitä minun tulisi tehdä ?
Kuinka lapselta saa kitkettyä tuollaisen käytöksen pois? Miksi lapsi toimii noin, onko se normaalia?
Ja tärkein, kuinka saan takaisin ihanan, sosiaalisen ja iloisen lapseni, jonka itsetunnon ja rohkeuden olen tyhmänä äitinä täysin romauttanut. Onko tässä tapahtunut jo peruuttamaton virhe ?
Olen todella neuvoton ja surullinen, olisi kiitollinen kaikista vinkeistö ja neuvoista :$