Kohtelenko mä yhtä lapsista väärin?

[vierass]

Meillä kolme lasta, vanhin koulussa,keskimmäinen aloittaa koulun ja nuorin päiväkoti-ikäinen. Kaikki lapset ovat reippaita ja iloisia, mutta keskenään varsin erilaisia persoonia.
Vanhin on helposti riehaantuva, ja hänen kansaan on pienestä asti täytynyt muistutella säännöistä, tilanteet menee ns. yli helposti ja iän myötä on valehtelemista ollut aika ajoin. Keskimmäinen on taas hyvin rauhallinen ja jopa "yli-kiltti", nyt kuitenkin jo osaa väliin pitää puoliaankin, antaa useimmiten periksi sekä isommalle että pienemmälle. Nuorimmainen on tulta ja tappuraa, suuttuu tulisesti ja leppyy nopeasti, on jäähyllä usein, kun suuttuessaan tuppaa viskomaan tavaroita ja yrittää läpsiä muita.
Vanhimmalla on ollut oma huone, nuoremmat jakaneet huoneen keskenään. Vanhin saa vaatteet uutena, ja saa itse halutessaan vaikuttaa valintaan, nuoremmat perii häneltä paljon, mutta heillekin ostetaan uutta tarvittaessa.
Vanhimmalle maksetaan harrastukset, kolme-neljä harrastusta viikossa, itse valittuja, ei pakoteta siis harrastamaan. Nuorimmalla ei yhtään harrastusta, keskimmäisellä yksi, tulevat saamaan iän myötä lisää samassa suhteessa kuin vanhinkin. Vanhin saa viikkorahaa, nuoremmat ei, alkavat saada sitten samassa iässä kuin vanhinkin on alkanut saada. Läksyissä autetaan, kavereiden luokse kuskataan tarvittaessa kaikkia.
Vanhinta joutu komentamaan enemmän kuin keskimmäistä (tuo luonne-ero), mutta nuorinta varmaan komennetaan suhteessa eniten.
Toisaalta vanhin on oikeastaan ainoa, jolle erikseen pyritään järjestämään kahdenkeskeistäkin aikaa, tämä osin siksi että nuoremmat vielä pyörivät ns. jaloissa illat, mutta vanhimmalla on paljon jo menoja kavereiden kanssa sun muuta ja halutaan et keskusteluyhteys säilyy hyvänä ja on olemassa sitten kun murrosikä alkaa iskeä.

Toiset isovanhemmat, varsinkin mummo, kyseenalaistaa jatkuvasti onko vanhimman lapsen asiat tarpeeksi hyvin. Vaaditaan liikaa (kun vaaditaan siis kohteliasta käytöstä ja yhteisten sääntöjen noudattamista), rankaistaan liikaa (tulee esim. muutama päivä kotiarestia jos lyö sisaruksiaan tai jää toistuvasti kiinni valehtelusta), ei tueta tarpeeksi. Jos nuorempia kehuu ääneen jostain, mummo suoraan sanoo, ettei saisi, ettei vanhin koe huonommuutta. Musta me kohdellaan vanhinta lasta enemmänkin paremmin kuin muita, on saanut esim. polkupyörän uutena, muut taas perii hänen vanhat jne. Mutta mummon suhtautuminen saa miettimään, kohtelenko vanhinta lasta jotenkin väärin huomaamattani?

 

[(Laura)]

Jos sisaruksen muksimisesta saisi kotiarestia, niin minun esikoinen ei pääsisi koskaan ulos..

 

[vaikea vastata]

En nyt oikein ymmärrä. Kirjoituksesi perusteella ette te ainakaan huonommin kohtele vanhempaa kuin nuorempia. Voisiko olla että mummo on nyt huolissaan josatin, mikä ei käy kirjoituksestasi ilmi? Tai onko esikoinen avautunut sinun tietämättäsi mummolle jostain? Vai onko niin että kun esikoinen on ehkä vähän vaativampi lapsi/nuori niin mummo ajattelee että häntä kohdellaan huonosti? Eihän tähän nyt oikein voi vastata, kun ei perhettänne tunne.

 

["zxc"]

Joskus ensimmäiseltä lapselta odotetaan enemmän kuin seuraavilta. Johtuu tietysti siitä, että vanhemmilla on ainakin aluksi hienot tavoitteet ja keino käytössä lapsenkasvatuksessa. Sitten lapsia tulee lisää ja he pääsevät "helpommalla". Ei enää samanikäisenä vaadita samoja asioita ja kuri löystyy.

Jospa teillä isovanhemmat kokevat, että vaaditte liikaa vanhimmalta hänen ikäänsä nähden? Mutta toki häneltä tuleekin vaatia enemmän kuin pikkkusisaruksiltaan. Mutta joskus se isoin lapsi näyttää vanhemman silmissä isommalta kuin onkaan johtuen pienistä perheessä.

 

[vierass]

Meillä vaaditaan kyllä lapsilta joissain asioissa paljon. Meillä ei haistatella vanhemmille, ei saa kiroilla, läksyt tulee tehdä huolella, pitää kertoa minne mnee ja kenen kanssa ja väkivalta on ehdottoman kiellettyä.

Toisaalta, sama mummo on omien lapsien kohdalla vaatinut esim. soittotunneilla käyntiä, vaikka lapsi on soittamista inhonnut ja todella hyvää käytöstä pienestä asti. Samoin kotitöitä on siellä tehty paljon jo alakouluikäisenä, meillä kotityöt ovat aikuisten vastuulla, lapset osallistuvat välillä, ei säännöllisiä vastuita lapsilla vielä.
Mummo tuntuu jotenkin suosivan tätä vanhinta lapsenlasta, en asiaa maininnut aloituksessa, koska mietin josko mummon kritiikissä on syytä jota en itse tajua. Mummo ostaa vanhimmalle lahjoja muuten vaan, nuoremmille ei. On sanonut suoraan ettei rakasta nuorempaa yhtä paljon, itseasiassa jossain vaiheessa raskautta sanoi, etten minäkään äitinä varmaan voi rakastaa kuitenkaan nuorempaa yhtä paljon kuin vanhinta. Tämä mummon harjoittama suosiminen on kuitenkin minusta vielä eri asia kuin syyttää meitä päinvastaisesta toiminnasta.
Itse olen ajatellut että mummo jotenkin nälkee asiat vinoutuneesti, mutta voi olla tuossakin perää, että kun nuoremmilta ei voi vaatia samaa kuin isommalta, se mummon silmissä näyttää epäreilulta. Ja että hän on unohtanut ettei vanhimmaltakaan ole samassa iässä nuorempana vaadittu yhtään enempää.

 

["viiden äiti"]

"Mummo tuntuu jotenkin suosivan tätä vanhinta lapsenlasta..." Mummon lempilasta ei siis saisi komentaa tai vaatia mitään?? Luin tekstisi ja luulen, että osaat olla ihan tasapuolinen vanhempi. Tosiasia vaan on, että eri-ikäisiltä lapsilta vaaditaan eri asioita!