Kokemuksia rajusta ahdistuksesta???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tärisen täällä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tärisen täällä

Vieras
Olen ollut todella pitkään stressaantunut ja mieli on ollut apea. Kaksi viikkoa sitten huomasin että muisti pätkii ihmeellisesti ja nyt viimeisen viikon aikana keskittymiskyky on ihan retuperällä. Olo on tosi epätodellinen, silmät tuntuu hitailta ja pää raskaalta.En pysty keskittymään mihinkään!!! En kuuntelemaan muiden juttuja, saatikka tekemään järjestelmällisesti kotihommia. Koko ajan on sellainen olo kuin pää ei toimisi kunnolla, ja olisin ihan sumussa! En ole edes kauppaan uskaltautunut viime päivinä, kun en voi ollenkaan keskittyä mihinkään ostoksiin, kun olo niin kamala. Sellainen outo hermostuneisuus sisällä, niinkuin olisin juonnut kymmeniä kuppeja kahvia..Huh!!
Lääkkeeksi minulle määrättiin sepramia, mutta se väsytti niin tolkuttomasti että se vaihdettiin kahden viikon jälkeen cipralexiin, jota syön nyt toista päivää. Sepramin kanssa makasin vain kaiket päivät ja torkuin sohvalla, ja kuitenkin pieni lapsi hoidettavana.

Mutta lähinnä nyt kiinnostaisi kuulla että millaisia oireita teillä on ahdistus aiheuttanut????? Viekö se keskittymiskyvyn ja voikohan aiheuttaa sellaista sumuista ja epätodellista oloa????Olen todella peloissani että tää on jotain muuta kuin ahdistusta...Että sekoan tai jotain :( :(
 
=)
tuo lääke voi tehdä osan noista oireista. itselläni masennusta ja paniikkihäiriötä ja aivan samanlaisia oireita on ollut.nyt aloitettuani lääkityksen tunnen kanssa hyvin epätodellisia ja sumuisia oloja johtuen ihan lääkkeen sivuvaikutuksista. ainut noissa lääkkeissä mitä sullakin on on inhottava sivuvaikutus kun alussa oireet pahenee.. sitä vain ihmettelen että miksi sulla ei ole määrätty paniikkihäiriöön tarkoitettua lääkettä??
 
Alkuperäinen kirjoittaja kanelinkukka:
=)
tuo lääke voi tehdä osan noista oireista. itselläni masennusta ja paniikkihäiriötä ja aivan samanlaisia oireita on ollut.nyt aloitettuani lääkityksen tunnen kanssa hyvin epätodellisia ja sumuisia oloja johtuen ihan lääkkeen sivuvaikutuksista. ainut noissa lääkkeissä mitä sullakin on on inhottava sivuvaikutus kun alussa oireet pahenee.. sitä vain ihmettelen että miksi sulla ei ole määrätty paniikkihäiriöön tarkoitettua lääkettä??

Eikö tuo cipralex ole toimiva paniikkihäiriöön? Minulla on ollut juuri tuo cipralex lääkityksenä ko.vaivaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmmmm...:
Alkuperäinen kirjoittaja kanelinkukka:
=)
tuo lääke voi tehdä osan noista oireista. itselläni masennusta ja paniikkihäiriötä ja aivan samanlaisia oireita on ollut.nyt aloitettuani lääkityksen tunnen kanssa hyvin epätodellisia ja sumuisia oloja johtuen ihan lääkkeen sivuvaikutuksista. ainut noissa lääkkeissä mitä sullakin on on inhottava sivuvaikutus kun alussa oireet pahenee.. sitä vain ihmettelen että miksi sulla ei ole määrätty paniikkihäiriöön tarkoitettua lääkettä??

Eikö tuo cipralex ole toimiva paniikkihäiriöön? Minulla on ollut juuri tuo cipralex lääkityksenä ko.vaivaan.

saattaahan se tietenkin olla mutta se ei taida olla ihan paniikkihäiriöön tehty lääke. mutta tietenkin jos on masennusta pohjalla joka tekee paniikkihäiriön kaltaisia oireita niin sekin saattaa olla oikein hyvä ja toimiva vaihtoehto =)
 
Voiko paniikkihäiriö olla tällaista että se on koko ajan päällä??? Kun ei mulla mitään kohtauksia tule..vaan tää olo on koko ajan siis päällä. Lääkärin mukaan masennus ja ahdistus, ja siihen lääkitys määrätty. Viikonloppuna olimme anoppilassa ja olipa rankkaa tällaisen olon kanssa. Kahvipöydässä olin aivan sumussa, en uskaltanut edes puhua mitään, kun olin niin hermostunut olo.Olisin vain halunut juosta ulos ja purskahtaa itkuun :( sit huomaan että se sumuinen olo vie keskittymiskyvyn... Kun ei ole läsnä siinä hetkessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos uupunut olet tarvitset kyllä pidemmän pätkän lomaa itsellesi! Entä jos lähdet lomaileen yksin tai kaverin kanssa että ajatukset vaihtuvat?




en pysty lähtemään nyt mihinkään, ennekuin tää sumuinen olo helpottaa ja keskittymiskyky paranee.... :(
 
Noo...mä sain jopa ADHD-diagnoosin, vaikka tällähetkellä sekä mun että lääkärin mielipide on, että kyse oli enemmänkin normaalista reaktiosta epänormaaliin tapahtumaan. Muita diagnooseja oli pitkittynyt masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Se on juuri sitä ahdistusta, että rintaa puristaa, sydän tykyttää on ärtynyt olo, jos joku koittaa puhua, se vasta ärsyttääkin. Välillä tulee kunnon paniikkikohtaus, mutta enimmäkseen se on jatkuvaa fyysistä epämukavuutta. Tai siis oli mulla ainakin.
Nukuin 20 tuntia/vr, tai siis makasin horroksessa, en ollu koskaan hereillä, mutta en myöskään nukkunu koskaan, todellinen aito lepo puuttui.
 
No, toipumisesta vielä omalla kohdallani. Avain siis oli se, että mun piti nyöntää syy oireille. Mä hain kamalasti vaan itsestäni jotain sairautta ja odotin, että saan lääkkeen jolla se paranee, mutta en ollu valmis tekemään itse mitään. En siis ollu valmis edes myöntämään, että tila johtuu elämäntilanteesta, saati että olisin suotunu tekemään sille mitään.
Onnellisten sattumien kautta elämäntilanne kuitenkin lähti purkaantumaan ja löysin halun toipua. Mä uskon itse enemmän terapiaan kuin lääkkeisiin, vaikkakin mun tilanne oli se, että tarvitsein aikoinaan lääkityksen voidakseni ottaa terapian vastaan. Olin niin syvällä omassa maailmassa ja täysin vailla todellisuudentajua, että tarvitsin lääkityksen päästäkseni edes vähän kiinni todellisuuteen, mutta sen jälkeen tarvittiinkin sitten lähinnä todellisuusterapiaa ja ratkaisukeskeistä terapiaa, siis ensin piti myöntää mikä tilanne on, kohdata todellisuus ja sitten ratkaista käytännln ongelmat.
 
Mä luulin kans että sekoan kun olin vuos tai vähän yli tosi ahdistunut, se oli kamalin aika, mutta lääkitys ei mulle autanut yhtään, oma mielipite se on turhaa, ainakin mulle oli, paitsi opamox suositelen silloin tällöin, kun se vie ahdistus tunnissa
 
Mun ahdistus oli juuri tuollaista. Epätodellinen olo, pää painava ja tuntui kuin koko kroppa olisi tärissyt. Lisäksi mulle vyöryi aina välillä tosi etova olo, oksentanut en, mutta kaoin sitäkin enemmän. Muisti ja keskittyminen ihan kadoksissa ja välillä tuli ihan paniikinomainen tunne, että nyt sekoan.

Mä en syönyt lääkkeitä, vaan hakeuduin ja luojan kiitos pääsin osaavan terapeutin vastaanotolle. Mulla kaikki oireet oli seurausta lapsuudessa koetusta traumasta, jota en ollut koskaan saanut purkaa. Oirehtinut olin vuosikausia sillai vähäsen, mutta oireet löi todenteolla päälle, kun samaan syssyyn osui ihan liian monta elämänmuutosta.

Ahdistus ja posttraumaattinen stressi, ne oli vähän niin kuin mun oireet.

Mulla kun oli selvä syy oirehtimiseen, niin sain eniten hyötyä siitä, että sain jutella, jutella ja jutella. Ensin kävin kerran viikossa, sitten kerran kahdessa viikossa, sitten kerran kuussa, kerran kahdessa kuussa.. ja sitten psykologi vielä soitti puoli vuotta viimeisen kerran jälkeen.
Käyntien välillä kirjoitin päiväkirjaa. Terapeutti kyllä tarjosi mulle lääkkeitä, mutta mä lienen vähän lääkevastainen, kun en halunnut :) Mä halusin tuntea kaikki tunteeni "selvänä". Ehkä olisin päässyt helpomalla, kun olisin edes jotain "kohtauslääkettä" ottanut, mutta selvisin mä näinkin. Olisinpa vaan tajunnut hoitaa itseni kuntoon jo vuosia aikaisemmin :/
 
Cipralexin aloitusoireilta kuulostaisi nuo, mulla oli tuon tyylistä. Katse ei keskittynyt yhteen kohtaan, kävin ihan ylikierroksilla, pupillit oli laajentuneet.. sit olo tasottu ja lääke alkoi auttamaan. Aloititko heti suurella annostuksella vai nostitko pikkuhiljaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Cipralexin aloitusoireilta kuulostaisi nuo, mulla oli tuon tyylistä. Katse ei keskittynyt yhteen kohtaan, kävin ihan ylikierroksilla, pupillit oli laajentuneet.. sit olo tasottu ja lääke alkoi auttamaan. Aloititko heti suurella annostuksella vai nostitko pikkuhiljaa?





5mg eka viikko, sitten nosto 10mg.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä, on kokemusta RAJUSTA ahdistuksesta. Juuri olin psykiatrisella osastolla hoidossa pari viikkoa sen takia.

Ja vaikka olen lääkevastainen niin en todellakaan olisi rajuimmista oireista päässyt eroon ilman lääkitystä. Kyllä lääkitys on ollut erittäin tarpeellinen kaiken muun ohella. Ne auttaa ihan tutkimustenkin perusteella, ainakin jos on RAJUA ahdistuneisuutta.
 
Vaikka paniikkikohtaus ei olis päälläkään, niin yleinen ahdistus ja uupumus kyllä aiheuttaa kaikenlaisia tuntemuksia päässä ja kropassa. Voi tietysti olla lääkkeen sivuvaikutuksiakin.
 
Mulla oli yli vuosi sitten ahdistuskohtauksia. Juuri samanlainen olo kuin sinulla, mutta lisäksi sain itkukohtauksia. Ne eivät olleet mitään kaunista katsottavaa, huutoitkua ja tärinää saatto kestää tunninkin.

Mulla oli lääkityksenä ennestään Sepram ja annostusta vaan nostettiin. Kohtauksia ei ole ollut enää pitkään aikaan. Suosittelen kallonkutistajalla käyntiä.
 
Mulla on ollut kauan pahaa ahdistusta, tosin helpompaa nyt kuin nuorempana.
En aikoinaan saanut "kiinni" siitä mikä tai miksi mulla oli ahdistusta ym.
Nyt jo tiedän. Äskenkin mulla oli häijy olo kun tulin jumpasta ja tuli pientä "flash backia"
jostakin kaukaa.
En ole käyttänyt lääkkeitä, nuorempana vain Valeriaanaa, jota sai apteekista ilman reseptiä.
Ja aikoinaan joskus Diapamia satunnaisesti.
Tarkoituksenani on ollut selvittää mistä ahdistus johtuu, pääsen tunteisiini kiinni kun en tuki
itseäni lääkkeillä.
Oirehtiminen tarkoittaa sitä että sulla on selvittämättömiä asioita(ja tunteita) joista
et ole tietoinen ja esim. terapiassa ne voivat nousta esiin.
Itselläni traumoja lapsuuden ajoilta.
Aina on joku syy miksi ahdistaa. Selvitä se rohkeasti.
Liikunnan harrastaminen myös auttaa.
Lääkkeet sekoittavat olosi!!
 

Yhteistyössä