Kokemuksia selkäydinnäytteen otosta ja mahdollisista komplikaatioista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mmmerkkari
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mmmerkkari

Vieras
Minkälaisia kokemuksia teillä on likvor-näytteestä? Onko tullut vakavia seurauksia?

Itselläni on erittäin monimuotoiset neurologiset oireet, jotka ovat pahentuneet tasaisesti vuodesta 2016 alkaen. Nykytilanne on se, etten tahdo pysyä enää lainkaan pystyssä, seisoessa huojun puolelta toiselle, raajat ja pää nykivät ja puutuvat, jalat (etenkin vasen) pettävät vähän väliä alta (tuntuu suunnilleen siltä kuin toisella jalalla astuisi yllättäen jonkun liukkaan jään, öljyn tms päälle ja jalka luiskahtaa alta, vaikka todellisuudessa jalan alla ei ole mtn liukasta) ja olen erittäin kakektinen. Kaikki lihakset kadonneet, mikä todetaan epikriiseissäkin. Voimia ei ole enää mihinkään, jalat eivät jaksa kannatella ja käteni väsyvät monesti jo esim. kahvimukia pidellessä. Tämä on kamalaa.

Diagnoosi ei ole siis vielä tiedossa, mutta jostain neurologisesta sairaudesta on kyse. Suvussa mm. Parkinsonia ja MS-tautia. Minulta on otettu vuosina 2016 ja 2019 pään ja lannerangan MRI, joissa ei poikkeavaa. Viime viikolla uusittiin ko. kuvaus, jonka lausuntoa en ole vielä saanut. Lisäksi tehty ENMG (normaali), otettu jtn verikokeita (olleet ok) ja ihobiopsia, jossa ei näkynyt ohutsäineuropatiaa. Seuraavana olisi siis vuorossa selkäydinnäyte, jota pelkään aivan mielettömästi sen vakavien riskien vuoksi. Pysyvistä halvaantumisista, kuolemaan johtaneista infektioista, verihyytymistä, aivoinfarkteista ym on saanut lukea liian monta artikkelia ja kyllähän likvor todetaan riskaabeliksi mm. Duodecim-aikakausikirjassa sekä muissa lääketieteellisissä julkaisuissa. Ilman likvoria mitään varmuutta ei sairaudesta saa, mutta en tiedä, pystynkö ottamaan näitä riskejä. Etenkin kun jostain syystä lähes jokainen testi on epäonnistunut omalla kohdallani ja on tullut ikäviä jälkiseurauksia - tuuri siis varsin huono. Lisäksi pelkään luonnollisesti kovaa kipua. Ja asun kaupungissa, jonka keskussairaalassa lääkäreiden ammattitaito on varsin surkea ja toimenpiteistä vastaavat lähes poikkeuksetta vasta erikoistuvat lääkärit jokaisella polilla. Erikoistuneita lääkäreitä ei juurikaan tapaa.

Kakektisuushan on loppuvaiheen oire niin neurologisten sairauksien, syöpätautien ym kohdalla ja kun ottaa huomioon myös nuo muut invalidisoivat oireeni, niin kannattaako minun siis ottaa tässä vaiheessa enää riskiä ja suostua likvoriin? Vai kieltäytyä, jolloin tiedän ainoastaan sairastavani jtn vakavaa ja etenevää neurologista sairautta, mutta en saa mtn varmuutta siitä, mikä sairaus on kyseessä ja suhde neurologian poliin katkeaa? Komplikaatioiden väistämätön riski (jota neurologi vähätteli) ahdistaa mielettömän paljon, mutta toisaalta ahdistaa myös kuolla epätietoisuudessa.

Neurologin soittoaika MRI-kuvista ja sopiminen likvorin ajankohdasta on jo huomenna enkä lainkaan tiedä, mitä tehdä.
 
  • Surullinen
Reactions: Elena777
otettu on ja teki kipeää. vauvaltani joka oli kuukauden vanha otettiin ja muistan hänen ilmeensä aina, kun oli hengityskoneessa, niin itku ei kuulunut, mutta se kauhistunut ilme . et voinut itse mitenkään lohduttaa tai osoittaa, että olet siinä paikalla. mutta ilmeen muistan vielä näin 25 vuoden takaakin
 
  • Surullinen
Reactions: Elena777
otettu on ja teki kipeää. vauvaltani joka oli kuukauden vanha otettiin ja muistan hänen ilmeensä aina, kun oli hengityskoneessa, niin itku ei kuulunut, mutta se kauhistunut ilme . et voinut itse mitenkään lohduttaa tai osoittaa, että olet siinä paikalla. mutta ilmeen muistan vielä näin 25 vuoden takaakin

Voin hyvin uskoa. Suurin osa on sanonut toimenpiteen olevan äärimmäisen kivulias ja (edesmennyt) isoisäni totesi sen olleen ”yhtä helvettiä”.

Ilmeisesti sinulle ei siis kuitenkaan tullut mtn jälkikomplikaatioita? Pystyykö kipua vertaamaan mihinkään ja kestikö se kauan? Myös tuo yleisin haittavaikutus eli veripaikan laittamista edellyttävä lamaava päänsärky pelottaa. Olin joskus samaan aikaan päivystyksessä erään miehen kanssa, jolta oli otettu edellisenä päivänä likvor ja oli saanut niin järkyttävän päänsäryn, ettei pystynyt enää liikkumaan: oli vaan maannut lattialla ilman ruokaa & juomaa, virtsannut alleen jne. Jouduttiin laittaamaan veripaikka.

Asun yksin (ystäviä tai tuttuja ei ole) ja olen kaikin puolin heikossa kunnossa, joten jos jtn vakavaa käy kotona näytteen jälkeen, tilanne on varsin hankala. Lisäksi kärsin sydänongelmiata ja mm. vakavasta rytmihäiriösairaudesta (lyhytkestoinen kammiotakykardia) ja voimakas kipu on yksi niistä tekijöistä, jotka laukaisevat tuon takykardian.

-ap
 
Voin hyvin uskoa. Suurin osa on sanonut toimenpiteen olevan äärimmäisen kivulias ja (edesmennyt) isoisäni totesi sen olleen ”yhtä helvettiä”.

Ilmeisesti sinulle ei siis kuitenkaan tullut mtn jälkikomplikaatioita? Pystyykö kipua vertaamaan mihinkään ja kestikö se kauan? Myös tuo yleisin haittavaikutus eli veripaikan laittamista edellyttävä lamaava päänsärky pelottaa. Olin joskus samaan aikaan päivystyksessä erään miehen kanssa, jolta oli otettu edellisenä päivänä likvor ja oli saanut niin järkyttävän päänsäryn, ettei pystynyt enää liikkumaan: oli vaan maannut lattialla ilman ruokaa & juomaa, virtsannut alleen jne. Jouduttiin laittaamaan veripaikka.

Asun yksin (ystäviä tai tuttuja ei ole) ja olen kaikin puolin heikossa kunnossa, joten jos jtn vakavaa käy kotona näytteen jälkeen, tilanne on varsin hankala. Lisäksi kärsin sydänongelmiata ja mm. vakavasta rytmihäiriösairaudesta (lyhytkestoinen kammiotakykardia) ja voimakas kipu on yksi niistä tekijöistä, jotka laukaisevat tuon takykardian.

-ap
ei tullut mitään komplikaatioita. se miten kauan kestää riippuu ihan siitä, miten hyvin se onnistuu. joskus se oikean paikan löytäminen voi kestää ja toki kipu pitempään jos useasti pitää pistää
 
Kysyn vielä uudelleen, jos paikalla sattuisi olemaan edes joku, jolta likvor on joskus otettu. Aika ko. näytteeseen on varattu aivan tammikuun alkuun ja olen alkanut harkita vakavasti sen perumista, komplikaatiot pelottavat liikaa. Vaikka näyte tarpeellinen olisikin diagnoosin kannalta.
 
Todennäköisesti perun koko homman ja elän mieluummin invalidisoivien oireitteni ja niiden taustalla olevan mahdollisen MS-taudin kanssa sen aikaa kuin pystyn. Tuo näyte on yksinkertaisesti liikaa ja komplikaatioiden riski liian suuri.
 
Minkälaisia kokemuksia teillä on likvor-näytteestä? Onko tullut vakavia seurauksia?

Itselläni on erittäin monimuotoiset neurologiset oireet, jotka ovat pahentuneet tasaisesti vuodesta 2016 alkaen. Nykytilanne on se, etten tahdo pysyä enää lainkaan pystyssä, seisoessa huojun puolelta toiselle, raajat ja pää nykivät ja puutuvat, jalat (etenkin vasen) pettävät vähän väliä alta (tuntuu suunnilleen siltä kuin toisella jalalla astuisi yllättäen jonkun liukkaan jään, öljyn tms päälle ja jalka luiskahtaa alta, vaikka todellisuudessa jalan alla ei ole mtn liukasta) ja olen erittäin kakektinen. Kaikki lihakset kadonneet, mikä todetaan epikriiseissäkin. Voimia ei ole enää mihinkään, jalat eivät jaksa kannatella ja käteni väsyvät monesti jo esim. kahvimukia pidellessä. Tämä on kamalaa.

Diagnoosi ei ole siis vielä tiedossa, mutta jostain neurologisesta sairaudesta on kyse. Suvussa mm. Parkinsonia ja MS-tautia. Minulta on otettu vuosina 2016 ja 2019 pään ja lannerangan MRI, joissa ei poikkeavaa. Viime viikolla uusittiin ko. kuvaus, jonka lausuntoa en ole vielä saanut. Lisäksi tehty ENMG (normaali), otettu jtn verikokeita (olleet ok) ja ihobiopsia, jossa ei näkynyt ohutsäineuropatiaa. Seuraavana olisi siis vuorossa selkäydinnäyte,

Kakektisuushan on loppuvaiheen oire niin neurologisten sairauksien, syöpätautien ym kohdalla ja kun ottaa huomioon myös nuo muut invalidisoivat oireeni, niin kannattaako minun siis ottaa

Neurologin soittoaika MRI-kuvista ja sopiminen likvorin ajankohdasta on jo huomenna enkä lainkaan tiedä, mitä tehdä.
k o l I I n I
sanoo sulle mitään?
 
Todennäköisesti perun koko homman ja elän mieluummin invalidisoivien oireitteni ja niiden taustalla olevan mahdollisen MS-taudin kanssa sen aikaa kuin pystyn. Tuo näyte on yksinkertaisesti liikaa ja komplikaatioiden riski liian suuri.
Ei kokemusta tuosta mutta vierestä seurannut parkinsonia pitkään, eikä nuo sinun oireet kuulosta ollenkaan siltä. Ja mielestäni parkinson diagnoosi tulee, mikäli reagoi lääkkeisiin, en ole kuullutkaan tuollaisesta näytteenottopakosta. Voitko kysyä jonkun toisen lääkärin mielipidettä koko asiaan, yksityisen neurologin? En ehkä itsekään uskaltaisi mennä näytteenottoon. Hyvä kun osaat miettiä mistä selviät yksin ja mistä et. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -roosaruusa-:
Jotenkin surkuhupaisaa, että toiset antavat tuikkia selkäytimeensä pelkästään synnytyskipujen vuoksi ja toiset taas eivät antaisi vaikka ois henki kyseessä.
Ei se synnytys ilman lievitystä ole sietämätön enkä ottaisi vaikka kuinka joku tyrkyttäisi.
 
Voin hyvin uskoa. Suurin osa on sanonut toimenpiteen olevan äärimmäisen kivulias ja (edesmennyt) isoisäni totesi sen olleen ”yhtä helvettiä”.

Ilmeisesti sinulle ei siis kuitenkaan tullut mtn jälkikomplikaatioita? Pystyykö kipua vertaamaan mihinkään ja kestikö se kauan? Myös tuo yleisin haittavaikutus eli veripaikan laittamista edellyttävä lamaava päänsärky pelottaa. Olin joskus samaan aikaan päivystyksessä erään miehen kanssa, jolta oli otettu edellisenä päivänä likvor ja oli saanut niin järkyttävän päänsäryn, ettei pystynyt enää liikkumaan: oli vaan maannut lattialla ilman ruokaa & juomaa, virtsannut alleen jne. Jouduttiin laittaamaan veripaikka.

Asun yksin (ystäviä tai tuttuja ei ole) ja olen kaikin puolin heikossa kunnossa, joten jos jtn vakavaa käy kotona näytteen jälkeen, tilanne on varsin hankala. Lisäksi kärsin sydänongelmiata ja mm. vakavasta rytmihäiriösairaudesta (lyhytkestoinen kammiotakykardia) ja voimakas kipu on yksi niistä tekijöistä, jotka laukaisevat tuon takykardian.

-ap
Liika kalsium syynä sydänvaivoihin?
 

Yhteistyössä