E
eräs kolmeymppinen
Vieras
En tiedä onko kyseessä oikeasti kolmenkympinkriisi, vaikka toki tuo 30v tuleekin tänä vuonna täyteen. Haluaisin mielipiteitä ja keskustelua ja kokemuksia auttamaan minua näkemään elämäni tilanteen ja mahdollisuudet. Nyt koen olevani jotenkin umpikujassa.
1). Lapset. Mulla on perhe, mies ja kaksi lasta. 3,5v sekä 2v. Ovat olleet päiväkodissa viime syksystä lähtien kun palasin työhön n. 4 vuoden tauon jälkeen. Tein keikkatöitä hoitovapailla ja äitiyslomilla kyllä.
Tunnen riittämättömyyttä, etten ehdi olla tarpeeksi heidän kanssaan. Jos olisi taloudellisesti mahdollista, olisin edelleen kotonatai tekisin edes lyhennettyä työaikaa. Koen jääväni paljosta paitsi. Aika menee niin nopeasti ja lapset kasvavat hujauksessa.
2.) Työ. Haluaisin tehdä jotain muuta. Nykyinen työni ei enää tarjoa muuta kuin palkan. En ole enää kiinnostunut niistä asioista ja olen pohtinut ihan jonkun toisen alan opintoja. 3-vuorotyö ei enää houkuta.
3.) Se opiskelu. Miksi sitten lähtisin opiskelemaan? En tiedä yhtään..
Tulisinko toimeen taloudellisesti kokopäiväopiskelijana? Mieheni palkka on huonompi kuin omani, ollaan siis molemmat aika köyhiä..
4.) Raha. Sitä tosiaan on liian vähän. Tuntuu että kaikilla oman ikäisilläni on kivat talot ja autot. Meillä on velkaa talosta, joka on aika mittavan remontin tarpeessa. On toki katto pään päällä.. Autot on vanhoja mutta toimii.
5.) Elämä ja onnellisuus. Haluaisin olla onnellinen nykyhetkessä ja välillä olen jopa siinä onnistunut, olemaan tyytyväinen ja elää hetkessä. Niin kai sitä kuuluukin. Olen kyllä oppinut myös positiivisemmaksi, kaipa se ikä tuo myös näkökulmia. Silti nämä yllämainitut asiat vetävät mielen matalaksi. Tätäkö elämä on? Töistä kotiin kotoa töihin eikä missään pysty antamaan täyttä panostaan kun miettii joko kotiasioita tai muita huolia.. :/
Hyvät ihmiset, kertokaa miten olette ratkaisseet näitä pulmia, en usko olevani yksin näiden kanssa.. Haluaisin kuulla mietteitänne samoista asioista ja muistakin, elämästä yleensä.
1). Lapset. Mulla on perhe, mies ja kaksi lasta. 3,5v sekä 2v. Ovat olleet päiväkodissa viime syksystä lähtien kun palasin työhön n. 4 vuoden tauon jälkeen. Tein keikkatöitä hoitovapailla ja äitiyslomilla kyllä.
Tunnen riittämättömyyttä, etten ehdi olla tarpeeksi heidän kanssaan. Jos olisi taloudellisesti mahdollista, olisin edelleen kotonatai tekisin edes lyhennettyä työaikaa. Koen jääväni paljosta paitsi. Aika menee niin nopeasti ja lapset kasvavat hujauksessa.
2.) Työ. Haluaisin tehdä jotain muuta. Nykyinen työni ei enää tarjoa muuta kuin palkan. En ole enää kiinnostunut niistä asioista ja olen pohtinut ihan jonkun toisen alan opintoja. 3-vuorotyö ei enää houkuta.
3.) Se opiskelu. Miksi sitten lähtisin opiskelemaan? En tiedä yhtään..
Tulisinko toimeen taloudellisesti kokopäiväopiskelijana? Mieheni palkka on huonompi kuin omani, ollaan siis molemmat aika köyhiä.. 4.) Raha. Sitä tosiaan on liian vähän. Tuntuu että kaikilla oman ikäisilläni on kivat talot ja autot. Meillä on velkaa talosta, joka on aika mittavan remontin tarpeessa. On toki katto pään päällä.. Autot on vanhoja mutta toimii.
5.) Elämä ja onnellisuus. Haluaisin olla onnellinen nykyhetkessä ja välillä olen jopa siinä onnistunut, olemaan tyytyväinen ja elää hetkessä. Niin kai sitä kuuluukin. Olen kyllä oppinut myös positiivisemmaksi, kaipa se ikä tuo myös näkökulmia. Silti nämä yllämainitut asiat vetävät mielen matalaksi. Tätäkö elämä on? Töistä kotiin kotoa töihin eikä missään pysty antamaan täyttä panostaan kun miettii joko kotiasioita tai muita huolia.. :/
Hyvät ihmiset, kertokaa miten olette ratkaisseet näitä pulmia, en usko olevani yksin näiden kanssa.. Haluaisin kuulla mietteitänne samoista asioista ja muistakin, elämästä yleensä.
