Mä en oikein enää tiedä, mitä ajattelisin.
Jo yli vuoden ajan, satunnaisesti, eräs tuttuni (jonka lapsi on samassa koulussa lapseni kanssa) on valittanut että hänen lastaan kiusataan. Alussa ajattelin, että ikävää, ts. uskoin että jutut kiusaamisesta on totta.
Muttamutta...sitten kun kuulin esimerkkejä näistä väitetyistä kiusaamisista, niin totesin että ei taida kyse mistään kiusaamisesta ollakaan. Joku lapsi oli mennyt eri bussilla kuin heidän lapsi (10 minsaa myöhemmin lähtevällä) = kiusaamista. Joku oli mennyt koulusta suoraan kaverille, eikä kulkenut heidän lapsensa kanssa pysäkille = kiusaamista. Yksi kutsutuista lapsista ei päässyt heidän lapsensa synttäreille = dissaamista. "Ella" ja "Jenna" kävivät elokuvissa viikonloppuna "Ellan" äidin kanssa = syrjintää koska hänen lastaan ei pyydetty (eikä kyllä kenenkään muunkaan lasta, paitsi kyseistä Jennaa...). Jne. Kaikki tarinat vastaavanlaisia.
Kerran kävi niin, että ko. tutun lapsi soitti mun lapselleni, ja kysyi tulisiko tämä heille leikkimään. Miehellä oli vapaapäivä, ja hän oli viemässä lapsia keskustaan yms, joten isä sanoi lapselle että nyt ei sovi (itse en ollut kotona). Ei mennyt kauan kun sain FB:n kautta yksityisviestin ko. tuttavalta; siinä hän kysyi että mitä pahaa he ovat tehneet, kun lapsemme ei saa enää edes tulla leikkimään heille, yms. Olin ihan että mitä viddua...ja vaikka selitin, että kyse ei ole mistään leikkikiellosta vaan siitä että isä ja lapset viettivät vapaapäivää, oli jo sovittua ohjelmaa, niin ei selitykseni tainnut mennä läpi.
Eilisaamuna osuin samaan bussiin ko. tuttavan lapsen ja muutaman muun tutun lapsosen kanssa. Moikkasivat mulle, mä moikkasin heille, vaihdettiin pari sanaa, menin istumaan heidän taaksensa. Yksi lapsista aivasti, ja tuon tuttavan lapsi sanoi että "yöööök, oksettavaa, bakteereja, varoisit vähän" tms. Ja kun tuo aivastanut lapsi katseli ulos ikkunasta, niin tuttavan lapsi alkoi vähän ärsyttävään tyyliin kyselemään että "miksi sä katsot ulos, mitä ihmeellistä siellä on, ootko vähän mörökölli, nousitko väärällä jalalla sängystä" jne, jatkaen tätä monen minuutin ajan. Ja sitten tämä mörökölliksi nimitelty lopulta sanoi että "olisit hetken hiljaa joskus ja antaisit mun olla rauhassa". Sitten matka jatkui ihan rauhallisissa merkeissä.
--> nyt sain viestin tältä tuttavalta että olin kuulemma todistanut miten hänen lastaan TAAS kiusattiin, voisinko soittaa/laittaa sähköpostia koululle näkemästäni ja kuulemastani jotta asia otettaisiin vakavissaan, yms. Öh. Ainoa kiusaamisen poikanenkaan mitä näin oli ko. tuttavan lapsesta lähtöisin, vaan miten sen mahdollisimman hienotunteisesti sanoisin?
Olen tykännyt tuosta ihmisestä ja hänen perheestään. Mutta nyt en ihan oikeasti enää oikein uskaltaisi päästää omaa lastani sinne leikkimään, kun he tuntuvat ylireagoivan ihan kaikkeen, ja kaikki on mukamas kiusaamista.
Enkä (pakko tähdentää tätä ettei kukaan ymmärrä väärin) aliarvioi oikeaa koulukiusaamista, mutta tämä ei mielestäni ole sellaista, vaan suuremman luokan ylireagointia, ihan liiallista herkkyyttä, ja herneiden vetämistä turhan takia.
"Uskallanko", ts. viitsinkö sanoa suoraan ko. ihmiselle mitä eilen bussissa näin, vai ollaanko tässä sitten seuraavaksi itse kiusaajia?
Jo yli vuoden ajan, satunnaisesti, eräs tuttuni (jonka lapsi on samassa koulussa lapseni kanssa) on valittanut että hänen lastaan kiusataan. Alussa ajattelin, että ikävää, ts. uskoin että jutut kiusaamisesta on totta.
Muttamutta...sitten kun kuulin esimerkkejä näistä väitetyistä kiusaamisista, niin totesin että ei taida kyse mistään kiusaamisesta ollakaan. Joku lapsi oli mennyt eri bussilla kuin heidän lapsi (10 minsaa myöhemmin lähtevällä) = kiusaamista. Joku oli mennyt koulusta suoraan kaverille, eikä kulkenut heidän lapsensa kanssa pysäkille = kiusaamista. Yksi kutsutuista lapsista ei päässyt heidän lapsensa synttäreille = dissaamista. "Ella" ja "Jenna" kävivät elokuvissa viikonloppuna "Ellan" äidin kanssa = syrjintää koska hänen lastaan ei pyydetty (eikä kyllä kenenkään muunkaan lasta, paitsi kyseistä Jennaa...). Jne. Kaikki tarinat vastaavanlaisia.
Kerran kävi niin, että ko. tutun lapsi soitti mun lapselleni, ja kysyi tulisiko tämä heille leikkimään. Miehellä oli vapaapäivä, ja hän oli viemässä lapsia keskustaan yms, joten isä sanoi lapselle että nyt ei sovi (itse en ollut kotona). Ei mennyt kauan kun sain FB:n kautta yksityisviestin ko. tuttavalta; siinä hän kysyi että mitä pahaa he ovat tehneet, kun lapsemme ei saa enää edes tulla leikkimään heille, yms. Olin ihan että mitä viddua...ja vaikka selitin, että kyse ei ole mistään leikkikiellosta vaan siitä että isä ja lapset viettivät vapaapäivää, oli jo sovittua ohjelmaa, niin ei selitykseni tainnut mennä läpi.
Eilisaamuna osuin samaan bussiin ko. tuttavan lapsen ja muutaman muun tutun lapsosen kanssa. Moikkasivat mulle, mä moikkasin heille, vaihdettiin pari sanaa, menin istumaan heidän taaksensa. Yksi lapsista aivasti, ja tuon tuttavan lapsi sanoi että "yöööök, oksettavaa, bakteereja, varoisit vähän" tms. Ja kun tuo aivastanut lapsi katseli ulos ikkunasta, niin tuttavan lapsi alkoi vähän ärsyttävään tyyliin kyselemään että "miksi sä katsot ulos, mitä ihmeellistä siellä on, ootko vähän mörökölli, nousitko väärällä jalalla sängystä" jne, jatkaen tätä monen minuutin ajan. Ja sitten tämä mörökölliksi nimitelty lopulta sanoi että "olisit hetken hiljaa joskus ja antaisit mun olla rauhassa". Sitten matka jatkui ihan rauhallisissa merkeissä.
--> nyt sain viestin tältä tuttavalta että olin kuulemma todistanut miten hänen lastaan TAAS kiusattiin, voisinko soittaa/laittaa sähköpostia koululle näkemästäni ja kuulemastani jotta asia otettaisiin vakavissaan, yms. Öh. Ainoa kiusaamisen poikanenkaan mitä näin oli ko. tuttavan lapsesta lähtöisin, vaan miten sen mahdollisimman hienotunteisesti sanoisin?
Olen tykännyt tuosta ihmisestä ja hänen perheestään. Mutta nyt en ihan oikeasti enää oikein uskaltaisi päästää omaa lastani sinne leikkimään, kun he tuntuvat ylireagoivan ihan kaikkeen, ja kaikki on mukamas kiusaamista.
Enkä (pakko tähdentää tätä ettei kukaan ymmärrä väärin) aliarvioi oikeaa koulukiusaamista, mutta tämä ei mielestäni ole sellaista, vaan suuremman luokan ylireagointia, ihan liiallista herkkyyttä, ja herneiden vetämistä turhan takia.
"Uskallanko", ts. viitsinkö sanoa suoraan ko. ihmiselle mitä eilen bussissa näin, vai ollaanko tässä sitten seuraavaksi itse kiusaajia?
. Jos esim. mun lapsi on ystävä heidän lapsen kanssa, niin hän ei saisi olla ystävä kenenkään muun kanssa...? Heidän lapsella taas on pihakavereita, ja muitakin kavereita kuin meidän lapsi ja heidän yhteiset kamunsa.
