Kuin moni pystyy luottamaan omaan anoppiin...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "krista"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"krista"

Vieras
Olen käynyt jokaisen lapsen (5 kpl, 6-15v) kanssa leffoissa. He kysyivät voidaanko mennä niin sanoi kyllä. Ja eivät kaikki lapset tykkää kaikista leffoista. Anoppi kuuli jonkun tuttavan kautta tästä, kauhusteli kuinka on varaa mennä. Soitteli lapsille miksi ei ne muka tykkää kaikista leffoista eikö se ole vähän kallista käydä yksittellen leffoissa.
Mies sanoi hänelle, ettei se hänelle kuuluu kuka ja missä käy.

Tarhassa oli hiihto. Ja ei kun anoppi änkesi pururadalle. Mies kun tuli hakemaan lasta tarhasta niin hoittaja vaan sanoi, että oli yllätys pururadalla.
En minäkään ymmärrä tätä, mutta en sanonut anopille mitään. Mies soitti anopille ja sanoi, ettei hän voi änkeä noin vaan.

Yhteenä päivänä mies kysyi anopilta voisiko hän viedä lasta tarhaan kun hän ei millään kerkeä. Anoppi rupesi vaatimaan mieheltä ja minulta koko kuukauden vuorolistat. Hän tietää, että mies vie aina lasta tarhaan, koska mulla alkaa sen verran aikaisin työt. Ja kun ei annettu vuorolistoja niin suutui.

Emme koskaan pysty jättämään edes 5 min anoppia meille, koska kaikki meidän hkökohtaiset paperit, tiliotteet, palkkanauhat, työvuorolistat menevät anopin käsien kautta.
 
Luotan kyllä ettei anoppi noin tungettelevasti koskaan tulis meidän elämään saatika että tavaroita alkaisi penkomaan, mutta en todellakaan mitään salaisuuksia tai henkilökohtaisia asioitani hänelle kertoisi.
 
Mutta mulla onkin jatkuvasti tissutteleva anoppi... En voi luottaa edes siihen että olisi ottanut VAIN yhden (jonka väittää) ja jäisikin siihen.
Anopilla on ihan omat säännöt (ei siis mitään rajaa lapsillakaan mutta minähän ne kuitenkin olen lellinyt). Ja se jatkuva herkkujen tuputus! Ei edes usko jos lapsi itse sanoo ettei ota!! Ei kun etsimällä etsitään mitä voisi syöttää vaikka just olisi sanottu ettei lapselle ole oikea ruokakaan kelvannut....
 
Mä kyllä sillai pystyn, että ei ole mt tai päihdeongelmaa. Tai mitään Apn kuvaamaa häiriköintiä. Mutta anoppi innostuu jostain (viimeksi syksyllä vauvauutisesta) ja sit se täpinöissään ei kuuntele loppuun asti ja sit saatiin onnittelusoittoja KAKSOSISTA? Juu, ei ollut kaksosia tulossa...Että vähän harkitsen mitä ja MITEN kerron.
Mutta muuten, jos ovat meillä kylässä niin ihan hyvillä mielin voin lähteä vaikka kauppaan ja tiedän, etteivät pengo kaappeja tms.
 
Kyllä pystyn luottamaan. Auttaa aina kun tarvitaan eikä tungettele. Tekee asiat juuri niin kuin me halutaan ja meidän kodissa "kuuluu" tehdä. Pelotti että alkaa neuvomaan kauheasti kun on kasvattanut neljä poikaa, muttei ole tullut mitään kasvatusneuvoa :)

Kuullostaa kamalalta tilanteelta teillä, enkä jaksais tommosta touhua yhtään :S
 
En pysty, koska anopilla skitsofrenia johon syö erittäin vaihtelevasti lääkkeitä. Ei miellä itteensä millään muotoa sairaaks ja hermostuu jos joku kysyy onko syönyt lääkkeensä. Usein kuitenkin väittää syöneensä mutta saattaa olla jo seuraavana päivänä aivan sekaisin eli useemmat lääkkeet sitten kuitenkin jääneet syömättä. Tästä huolimatta esim. lapsia ei voida jättää koskaan anopille ilman jotain tervettä aikuista, vaikka olisikin kunnossa kun lähdemme niin se ei takaa sitä että olis sitä esim seuraavana aamuna.
 
Onpas kurja tilanne teillä.
Itse voin luottaa anoppiini kuin vuoreen, lapsenlapset menee kaiken edelle. Ei sekaannu asioihimme, joskus puolihuolimattomasti voi päästää sammakoita suustaan mutta silloin pystyn sanomaan asiasta eikä suutu.
Anoppi on mulle erittäin läheinen.
 
En voi, harmittaa! :( Hänellä ei ole mt-ongelmaa, päihdehommia tms., mutta muuten niin outo ihminen että huhhuh... Uskon kuitenkin, ettei lastani vaaraan saattaisi vaan kaikinkeinoin hoitaisi hyvin. Töksäyttelee, huomauttelee, utelee liikaa. Takertuu poikiinsa liikaa.
 

Uusimmat

Yhteistyössä