kuinka kamalalta kuulostaa jos tekisin lapsen exälleni??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mipperi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mipperi

Vieras
eli olen 33 vuotias 5vuotiaan pojan yksinhuoltaja,töissä ja hyvin toimeentuleva,lapsen isän kanssa erottiin juuri ennen lapsen syntymää,sen jälkeen en ole uutta suhdetta halunnut enkä kaivannut,ainut mitä kaipaan on toinen lapsi.

kuinka outoa teistä olisi jos tekisin exäni eli lapseni isän kanssa vielä sen lapsen?en jaksaisi sellaista että on kaksi eri isää jotka tapaavat lapsia eri aikaan jne.
isä on ihan ok isä silloin kun on läsnä,hän käy luonani tapaamassa poikaa tosin aika pieniä aikoja,vie uimaan,jäätelöle pihalle tms ja isän kiireiden takia ollaankin sovittu ettei lasta tarvitse isän luokse kuskata vaan tapaavat lapsen kotona tai tekevät jotain yhdessä,isä myös joskus yöpyy täällä lapsen kanssa niin voin itseä lähteä tapaamaan ystäviä.

eli siis mikään super isä hän ei ole koska aikaa eikä kiinnostusta vaan ole yökyliin jne mutta mielestäni tämä on ollut lapselle sopi homma että isä käy täällä.

mutta kuinkahan moni pitäisi minua bimbona säälittävänä akkana jos tekisin lapsen joka todennäköisesti ei kovinkaan paljon isäänsä tulisi näkemään?
 
niin siis piti mainita etten todellakaan ketään lähtisi huijaamaan,joko klinikalla tai sitten hänen suostumuksellaan,olisi se vaan mukavampi kun molemmilla olisi sama isä,eikä niin että toisella ei ole ollenkaan,näin tuntuisi että lapset saisivat ns olla samalla viivalla isä asiassa eikä niin että esim toisella ei ole isää toisella on tai toisen isä onkin paljon läsnä mutta toisen ei..
 
niin siis piti mainita etten todellakaan ketään lähtisi huijaamaan,joko klinikalla tai sitten hänen suostumuksellaan,olisi se vaan mukavampi kun molemmilla olisi sama isä,eikä niin että toisella ei ole ollenkaan,näin tuntuisi että lapset saisivat ns olla samalla viivalla isä asiassa eikä niin että esim toisella ei ole isää toisella on tai toisen isä onkin paljon läsnä mutta toisen ei..

No mikäjottei. En näe sitä mitenkään ihmeellisenä asiana. Tai huonona.
 
[QUOTE="Hmmm";28399620]Enemmän mua kiinnostais miksi mies suostuisi moiseen kun aiempikaan muksu ei kauheasti tunnu kiinnostavan[/QUOTE]

Heh, tätä mä kans ihmettelen, että mistä tuollainen ajatus edes tuli sun päähän, jotta isä moiseen suostuis, kun ei ensimmäinenkään kiinnosta...
 
Mitä jos tuollainen pelleily aiheuttaa sen, että miestä kiinnostaa se ensimmäinenkin muksu vielä vähemmän, jolloin olet vienyt lapselta isän. Tai vaan se ensimmäinen, jolloin toinen saa tuntea olonsa jämälapseksi. En hyväksy. Ainoastaan siinä tapauksessa olisi ok, että välit olisivat hyvät kaikin puolin ja isä huolehtisi jälkeläisestään ja haluaisi myös itse todella sen toisen.
 
lapsen isän kanssa vaan ei suhde toimi,tulee riitoja ja emme tahdo lapsen joutuvan kokemaan niitä,kavereina välit toimivat paremmin kun ei asuta yhdessä ja kummallakin saa olla oma elämä,lapsen isän kanssa on puhuttu ja hän ymmärtää myös sisarussuhteen uoman rikkauden ja myös arvostaa sitä etten ole ottanut tai ottamassa uutta miestä kuvioihin koska en sita halua.
 
Minua ihmetyttää, miksi joku haluaa lapselleen sellaisen isän, joka ei halua aktiivisesti osallistua lapsen elämään? Minä haluan lapsilleni parasta, eikä tuollainen isä olisi tullut kuuloonkaan!
 
Kaverillani on moinen tilanne meneillään.

Hän soitti lapsensa isälle (syntyi ns. vakipanosuhteesta) ja kysyi, olisiko mahdollista, että tämä siittäisi naiselle myös toisen lapsen. Mies mietti vuorokauden, jonka jälkeen hän ilmoitti, että mikäs siinä.

Mies ei juurikaan lastaan tapaa, eikä tilanne todennäköisesti muutu tulevaisuudessakaan. Eikä mies siis ollut sen kummemmin ryhtymässä isäksi tälle toisellekaan, mahdollisesti syntyvälle lapselle. Toki hän voi joskus lapsia käydä katsomassa, mutta siis vain satunnaisesti.

Nainen saa lapsen ja mies säännöllistä seksiä. Molemmat kokee hyötyvänsä ilmeisesti riittävästi.
 
[QUOTE="vieras";28399891]Minua ihmetyttää, miksi joku haluaa lapselleen sellaisen isän, joka ei halua aktiivisesti osallistua lapsen elämään? Minä haluan lapsilleni parasta, eikä tuollainen isä olisi tullut kuuloonkaan![/QUOTE]

Todennäköisestä suurin osa naisista haluaisi lapselleen isän, joka osallistuisi lapsen elämään. Mutta kaikkien kohdalla se ei vaan tunnu olevan mahdollista. Jos ikää alkaa jo kertymään mittariin ja biologinen kello tikittää, on ehkä aika miettiä hieman toisenlaista kuviota.

Eihän se mikään ideaalitilanne ole, mutta tyhjää parempi.
 
Todennäköisestä suurin osa naisista haluaisi lapselleen isän, joka osallistuisi lapsen elämään. Mutta kaikkien kohdalla se ei vaan tunnu olevan mahdollista. Jos ikää alkaa jo kertymään mittariin ja biologinen kello tikittää, on ehkä aika miettiä hieman toisenlaista kuviota.

Eihän se mikään ideaalitilanne ole, mutta tyhjää parempi.

Täytyy sanoa, että kuulostaa hieman itsekkäältä. Lapsettomia aina syytetään itsekkyydestä, mutta ihan yhtä itsekästä se on väen vängällä tehdä lapsi kenen tahansa kanssa, koska 'minä haluan'. Onko itsekkyys sitten aina pahasta on eri asia, mutta kyllähän mahdollisen lapsen parasta voisi miettiä ennen kuin sellaisen tekee vain sen vuoksi, että itse haluaa.
 
[QUOTE="vieras";28399947]Täytyy sanoa, että kuulostaa hieman itsekkäältä. Lapsettomia aina syytetään itsekkyydestä, mutta ihan yhtä itsekästä se on väen vängällä tehdä lapsi kenen tahansa kanssa, koska 'minä haluan'. Onko itsekkyys sitten aina pahasta on eri asia, mutta kyllähän mahdollisen lapsen parasta voisi miettiä ennen kuin sellaisen tekee vain sen vuoksi, että itse haluaa.[/QUOTE]

Lasten teko on itsekäs teko, vaikka sen lapsen tekisi mitenkä hyvään ja mahtavaan suhteeseen. Asetelmahan joka tapauksessa on aina se, että MINÄ haluan lapsen. Ei meistä kukaan tee/adoptoi lasta lähtökohtana se, että se olisi sille lapselle paras, vaan siksi, että me itse halutaan se lapsi.

Toki me yleensä pyrimme tarjoamaan sille lapselle sitten mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämään. Mutta kuka on sanomaan, että yksnelävä nainen tarjoaisi lapselle huonommat lähtökohdat, kuin ydinperhe?

Eikö tälläkin palstalla TUHANSIA kertoja olla luettu siitä, miten perheenisät kohtelevat vaimoaan (ja jopa lapsiaan) huonosti. Ryyppäävät, pettävätä, hakkaavat, harrastavat henkistä väkivaltaa tms. Miksi lapset olisi jotenkin parempi syntyä tällaiseen perheeseen? Siksikö, että perhe on nimenomaan ydinperhe? Kyllä tässäkin perheessä on lähtökohtana voinut olla se, että molemmat vanhemmat ovat lapset halunneet...toinen ei sitten vaan välttämättä käyttäydy kuten perheeisän ja aviopuolison tulisi käyttäytyä.

Enkä ole kyllä koskaan kuullut kenenkään syyttävän lapsetonta itsekkääksi. Miksi pitäisi tehdä muksuja, jos niitä ei halua? Mun mielestäni se ei ole itsekästä, vaan järkevää.

Ja jos taas lapsia haluaa, niin sitten niitä pitää tehdä. Sen näen toki kitsekkäänä, mutta siis myös järkevänä asiana.
 
Kuka mies suostuu alkaa elatusmaksuja maksamaan kahesta lapsesta joista ei edes kauheesti välitä. Pakkohan tossa on isyyskin tunnustaa muuten lapset ovat eriarvoisessa asemassa.
 
olen juurikin toiminut noin..halusin toisen lapsen ja saman isän,joten tuo kakkonen on saanut alkunsa meidän eron jälkeen..mutta meillä kyllä tuo isä tapaa molempia lapsiaan..ja nyt on jo 2muutakin lasta minulla uusen miehen kanssa=DMutta en oo katunut tuota ratkaisua...silloin olin varma ettei kukaan mies ikinä enää tule elämääni ja oon loppuelämän yksin..
 
Sinänsä ap:n ajatuksessa on jonkinlaista järkeä, mutta miehelle tuollaiseen osallistuminen voi olla huono päätös. Mä ainakaan juoksisi kiljuen miehen perässä joka "vaan" tekee lapsia eksillensä. Saattaisin juosta johonkin ihan eri suuntaan :D
 
siis kyllähän meillä isä on säännöisesti kumminkin läsnä lapsen elämässö,ihan joka viikko,ajat eivät vaan ole pitkiä.ja on ainakin meillä toiminut hyvin,lapsi toki saa halutessaan isänsä tänne yöksi jne tehdään yhdessä retkiä ja reissuja,saa viettää isänsä kanssa hauskoja päiviä,kumminpi sitten on parempi riitainen parisuhde vai meidän vaihtoehto,minä koen omalta osaltani tämän hyväksi ja toimivaksi.
kukaanhan meistä ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu,hylkääkö isä lapsensa?osallistuuko enemmän?mutta eipä sitä avioliitossa ja ydinperheessäkään voi ennustaa,mekin olimme 10v yhdessä ennen raskautta ja raskausaikana ero tuli ns yllätyksenä,joskus ihmiset vaan kasvavat erilleen ja me olemme ystävinä pysyneet ja minä mielelläni kanna ns täyden vastuun lapsista enkä ole sitä ikinä taakkana kokenut.
ja hyvin olen jaksanut.

en myöskään halua lasta uudeelle isälle ja sitten tuntuisi pahalle jos tämän lapsen eli tämä "uusi isä"ei tapaisi lasta ollenkaan tai vaihtoehtoisesti enemmän kun esikoisen isä jolloin lapset voisivat kokea olevansa eri arvoisia esim miksi tuo saa olla isänsä kanssa enemmän/miksi minun isä ei käy niin usein jne.

itse koen sisarussuhteessa äärettömän tärkeäksi asiaksi sen että lapsilla on sama arki ja kokevat saavansa samoja asiota ja ovat samalla viivalla oli sitten kyse äidin tai isän huomista.
 
en myöskään halua lasta uudeelle isälle ja sitten tuntuisi pahalle jos tämän lapsen eli tämä "uusi isä"ei tapaisi lasta ollenkaan tai vaihtoehtoisesti enemmän kun esikoisen isä jolloin lapset voisivat kokea olevansa eri arvoisia esim miksi tuo saa olla isänsä kanssa enemmän/miksi minun isä ei käy niin usein jne.

Isyys ei ole pelkkää biologiaa. Olisiko niin kauheaa ajatella, että tapaisit miehen, rakastuisitte ja saisitte lapsia ja tämä olemassaoleva lapsesi saisi toimivan isäsuhteen isäpuoleensa?
 

Yhteistyössä