Kuinka kovettaa itsensä ja hakea avioeroa kun ei enää rakasta ja toinen rakastaa niin että kipeää tekee?

[Särkynyt vierailija]

Vähän mies näkökulmaa tähän naisvaltaiseen kommentointiin.

Itsellä siis ero tuli nyt, ja muutin omaan asuntoon. Tässä kun on itkenyt itsensä uneen lukemattomina öinä, ajatellut asioita ja miten asiat ovat menneet, on osannut ajatella mennyttä suhdetta vähän toisenlailla. Olen huomannut omat virheeni ja kadun niitä. En ole ollut sellainen, kuin olisin halunnut olla. Olen myös tajunnut sen, miten paljon rakkautta minulla häneen olikaan, vaikka en sitä aina tajunnut, koska olen mies.

Miesten ajatusten kulkua on naisten vaikea tajuta. Ei me olla nähty mitään noita romanttisia elokuvia, mihin vertaatte omaa elämäänne ja toivotte samaa. Ne ovat fiktiota vain muutenkin. Suhteessa on elintärkeätä kommunikointi. Nyt vasta tajuan senkin.
Minä en saanut mahdollisuutta terapiaan, tai en edes tajunnut koko asiaa. Olisin katsonut sen kortin mielelläni. Tämä ketju on vanha ja olis kiva tietää, miten kävi.

 

[vierailija]

En menisi minäkään NMKY:tai esim. Kansanlähetyksen neuvontaan tai kurssille. En vaikka olen uskossa. Kauhean vanhanaikaisia käsityksiä miehen ja naisen roolista, ja nainen on aina se joka alistuu ja syyllistyy...Tälläinen käsitys mulla on. Haluan että terapiassakin minua kohdellaan yksilönä, minuna, eikä stereotyyppisesti naisena joka tuntee ja toimii "naisellisesti" tai "vaimon roolissa".

No voi sentään