C
"carelia"
Vieras
Ihmiset, jotka pelkäävät kovin sitä, että joku saa tietää heidän elämästään jotain, eivätkä missään nimessä halua hakea apua, eivät ole sinut itsensä kanssa. He eivät voi koskaan olla onnellisia, koska heillä on aina joku sitku tai mutku, joka on onnen ja tämän hetken välissä.
Ensin pitää hyväksyä itsensä, sitten voi huomata, että onni on nyt ja tässä, läsnä kokoajan, juuri siinä elämässä, jota nyt elää. Suosittelen Anthony de mellon kirjaa Havahtuminen.
Ben Malisen Häpeän monet kasvot on aika avartava kirja liittyen läheisriippuvuuteenkin.
Ap. jos miehesi todella rakastaa sinua ja haluaa avioliiton jatkuvan hän ottaa huomioon tarpeesi käydä asioita lävitse parisuhdeterapiassa. JOS todella rakastaa toista on valmis pistämään likoon itsensä. Minusta tuntuu lukemani perusteella siltä, että sinä olet "uhrautunut" miehen päämäärien ja tavoitteiden takia ja nyt sit huomaat tarvisevasi jotain. Jos ukkos pään sisällä on luurankoja, joitten kanssa hän ei ole sinut niin ei varmastikkaan haluta lähteä terapiaan. Jos ukkos ei suostu pariterapiaan niin sitten sille ne pään sisällä olevat luurangot on tärkeempiä (esim. halu hallita perhettä yms.).