Kuinka moni on miehensä kanssa vain

[ap]

Miten se sitten on lapselle tasapainoinen kasvuympäristö, että näkee yletöntä alkoholinkäyttöä ja sen johdosta arvaamatonta käytöstä? Ja kasvaa perheessä, jossa vanhemmat on yhdessä velvollisuuden tunnosta?

Motiivit elää mieheni kanssa ovat minulla ihan puhtaasti ne, että meillä on hyvä olla yhdessä. Kaikin puolin.
Oli aika, jolloin asia käytiin erinäisistä syistä läpi pohjia myöten ja edelleen ollaan yhdessä.

Mutta jos tilanne olisi tuollainen, niin lähtisin. En jäisi asuntolainan, avioliiton tai varsinkaan niin sanotun "lasten edun" nimissä.

niin eli ajattelisit itsekkäästi ja laittasit lapsesi suden suuhun kun miehellä olisi tapaamisvuoro...et tainnut ymmärtää mitä ajoin takaa.Minä pystyn olessani miehen seurassa kontrolloimaan että lapsi ei näy isänsä alkonkäyttöö ja muutenkin tsekkailemaan tilanteita,mutta jos ei olla yhessä niin ei mun silmät yllä miehen kotiin...

 

[vieras]

Sen alkuhuuman saa säilyttää hiukan pidempään jos ei heti pamauta naimisiin ja lapsia tekemään.. Mutta mun mielestä elämässä pitää tehdä ratkaisuja kun siltä tuntuu eikä liikaa jahkailla! Itse elän mielellään mieheni kanssa, vaikka aika laimealta parisuhde näin vauvavuoden jälkeen tuntuu. Jaksan kyllä yrittää ja antaa ajan kulua. Kyllä se suhde mieheen paranee sitten kun saadaan aikaa ja jaksamista enempi.. Toivon niin.

 

[lumihiutale82]

lapset vaistoavat herkästi jos vanhemmilla menee huonosti.itse en pystyisi elämään ihmisen kanssa jota en rakastaisi.

 

[vieras]

Ei lasta anneta vierailulle alkoholiongelmaiselle. Pääsee valvotusti tapaamaan. Kannattaisi ap:n varata aika perheneuvolaan selvittääkseen miten voisi järkevästi edetä.

 

[Häirikkö]

lapset vaistoavat herkästi jos vanhemmilla menee huonosti.itse en pystyisi elämään ihmisen kanssa jota en rakastaisi.

Näin myös.
Ja monesti kuulee puhuttavan, että lapsien takia ollaan yhdessä. Se vaan ei ole lapselle parasta, että isä ja äiti asuu saman katon alla jos eivät toisiaan rakasta. Vaikka niin aina luullaan.

 

[meah]

Miten se sitten on lapselle tasapainoinen kasvuympäristö, että näkee yletöntä alkoholinkäyttöä ja sen johdosta arvaamatonta käytöstä? Ja kasvaa perheessä, jossa vanhemmat on yhdessä velvollisuuden tunnosta?

Motiivit elää mieheni kanssa ovat minulla ihan puhtaasti ne, että meillä on hyvä olla yhdessä. Kaikin puolin.
Oli aika, jolloin asia käytiin erinäisistä syistä läpi pohjia myöten ja edelleen ollaan yhdessä.

Mutta jos tilanne olisi tuollainen, niin lähtisin. En jäisi asuntolainan, avioliiton tai varsinkaan niin sanotun "lasten edun" nimissä.

niin eli ajattelisit itsekkäästi ja laittasit lapsesi suden suuhun kun miehellä olisi tapaamisvuoro...et tainnut ymmärtää mitä ajoin takaa.Minä pystyn olessani miehen seurassa kontrolloimaan että lapsi ei näy isänsä alkonkäyttöö ja muutenkin tsekkailemaan tilanteita,mutta jos ei olla yhessä niin ei mun silmät yllä miehen kotiin...

Ymmärsin varsin hyvin. Noissa tapauksissa lienee syytä ottaa yhteyttä sossuun ja kertoa huolensa, tapaamiset voi järjestää valvotustikin jos niisä on tuon kaltaisia riskejä.

 

[syysusva05]

No mistä sitä itse voi omia motiivejaan tietää.
Minä ainakin luulen että rakastan miestäni mutta jospa olenkin tosi huono tunnistamaan omia motiiveja ja olenkin kimpassa vain siksi etten yksin jaksa.
Tai toisinpäin.
Arki on monesti sellaista survivalia että ei siinä pelkkä rakkaus riitä, tahtoa pysyä yhdessä kysytään paljon enemmän. Jos sattuu vielä olemaan niitä hyviä hetkiä kuitenkin himpun verran enemmän kuin niitä huonoja niin voi olla jo tyytyväinen. Mitä niitä syitä vatvomaan.

Hienosti sanottu, peesailen

 

[miksi]

"Kämppiksinä" eletään kunnes vauvat isompia.

haluatko kertoa lisää?

Päin persettä meni viimeiset pari vuotta ja nyt loppu mielenkiinto yrittää enää. Vauvat kuitenki vasta 8kk, joten kaipaan apua hoidossa vielä, ettei liian rankaksi mene. Samas sängys ollaan viimeksi nukuttu kuukausia sitten, seksiä harvoin, samoin hellyyttä, joten aika vähän muuttunut päätöksen jälkeen.

vaatii paljon tuollainenkin ratkaisu,mutta onneksi sentään sinulla siinä mielessä huoleton olo että kun eri osotteet tulee niin voit luottaa exän hoitotaitohin ja kykyyn kasvattaa.
Tiedätkö on mies tapaillut jo muita tms?

En usko että on ketään tapaillut, tuosta päätöksestä on vasta muutama pv kulunut. Ei haittaisi vaikka tapailisi.

Piipa, juu ollaan etäännytty niin pahasti, että rakkauden tilalle tullut jotain ihan muuta. Enkä jaksa uskoa että mikään paremmaksi muuttuisi, niin monta kertaa yritetty ja päätetty vaikka mitä. Pienetkään muutokset ei oo ollu pitkäaikaisia.

Jos on pari vuotta mennyt jo päin persettä kuten asian ilmaisit niin miksi hankkiuduit vielä raskaaksi kun muutenkin meni jo huonosti?

 

[Viblsp]

"Kämppiksinä" eletään kunnes vauvat isompia.

haluatko kertoa lisää?

Päin persettä meni viimeiset pari vuotta ja nyt loppu mielenkiinto yrittää enää. Vauvat kuitenki vasta 8kk, joten kaipaan apua hoidossa vielä, ettei liian rankaksi mene. Samas sängys ollaan viimeksi nukuttu kuukausia sitten, seksiä harvoin, samoin hellyyttä, joten aika vähän muuttunut päätöksen jälkeen.

vaatii paljon tuollainenkin ratkaisu,mutta onneksi sentään sinulla siinä mielessä huoleton olo että kun eri osotteet tulee niin voit luottaa exän hoitotaitohin ja kykyyn kasvattaa.
Tiedätkö on mies tapaillut jo muita tms?

En usko että on ketään tapaillut, tuosta päätöksestä on vasta muutama pv kulunut. Ei haittaisi vaikka tapailisi.

Piipa, juu ollaan etäännytty niin pahasti, että rakkauden tilalle tullut jotain ihan muuta. Enkä jaksa uskoa että mikään paremmaksi muuttuisi, niin monta kertaa yritetty ja päätetty vaikka mitä. Pienetkään muutokset ei oo ollu pitkäaikaisia.

Jos on pari vuotta mennyt jo päin persettä kuten asian ilmaisit niin miksi hankkiuduit vielä raskaaksi kun muutenkin meni jo huonosti?

Hankkiuduin? En hankkiutunut. Ja kaksosten pitäminen oli vaikein asia mitä olen koskaan päättänyt.

Nyt olen miettinyt että jos kaksosia ei olis, olisko liitto paremmassa jamassa. Luultavasti olisi. Enkä tarkoita, että vauvoja kadun, mutta kyllä kaksoset on tehny kaikesta hankalampaa, mikä nyt oli odotettavissakin. Heti kaksosten synnyttyä oli kyllä onnellista aikaa, rakkaus kukoisti hetken. Mutta nyt kun vauvat teettävät hirveästi työtä, nukkuvat ja nukahtavat huonosti, omaa aikaa ei ole periaatteessa hetkeäkään ainakaan mulla, on kummallakin hermot kireänä.

 

[vieras]

Rehellinen vastaus tähän lienee: Suurin osa, mutta tietenkään sellaisia vastauksia et tule saamaan

Anteeksi jos nyt kysyn, mutta mistä sä voit tietää MILJOONIEN ihmisten suhteen laadun?

tänne palstalle on eksynyt muutama KAIKEN tietävä. Mikä siunaus meille muille.

 

[Nepeteus]

Mä olen ainakin mieheni kanssa yhdessä rakkaudesta, jota yhteinen lapsi sekä muutamat pienet elämään kuuluvat vastoinkäymiset vain ovat lujittaneet.

 

[ninja]

mä en kattos tollasta äijää...

SE on helppo sanoa noin jos itse elää toimivassa suhteessa. Yllättävän moni joka ajautuu ap:n kanssa samanlaiseen suhteeseen ja tilanteeseen huomaa, ettei siitä niin vain lähdetä. Monistakaan syistä, joista lapset on varmaan suurin syy.
Kukaan joka ei ole kokenut tuota, ei voi sanoa varmasti miten itse menettelisi.

 

[Viipale]

Mies ei ole kovin luotettava hoitaja ja näin ollen voin koko ajan päättää asioista ja vahtia tilanteita.Tavallaa suojella lasta ja mahdollistaa tasapainoisemman ympäristön lapselle.


quote]


Tiedätkö, älä mene halpaan. Noin minäkin ajattelin. Et pysty mitenkään huijaamaan lapsiasi, ainakaan kun ne hiukan kasvavat. Se, että äiti on koko ajan varpaillaan isän vuoksi ja tasapainoilee katastrofin rajamailla päivästä toiseen ei tee lapsille tasapainoista elinympäristöä. Päin vastoin, valtasuhteet ovat vääristyneet ja koko ryhmädynamiikka niin kieroutunutta, että se ei tee kenellekään hyvää.

 

[HuliHumppanpuli]

Minä olen omista vanhemmistani sitä mieltä, että olisivat piru vie eronneet, silloin ku me lapset oltiin pieniä/teinejä ! Asialla kyllä uhkailtiin (äitini siis) melkeinpä joka riidan aikana, mutta siihen se jäi. Jos ne vanhempien keskinäiset välit eivät ole kunnossa, ei se koti ole lapselle mikään mukava paikka asua. Pienikin lapsi vaistoaa kyllä, jos kotona on jotenkin kireä tunnelma; ihan turha tuudittautua siihen uskoon, ettei ne lapset ymmärrä! Pelkästään lasten takia yhdessä olo ei ole lapsille parasta.

Enkä nyt tarkoita, etteikö sais riidellä ollenkaan, tottakai saa ja se kuuluukin suhteeseen, mutta on osattava riidellä oikein ja muistettava myös sopia ne riidat lasten nähden, jos niiden nähden on riideltykin.

 

[Vieras]

Miten se sitten on lapselle tasapainoinen kasvuympäristö, että näkee yletöntä alkoholinkäyttöä ja sen johdosta arvaamatonta käytöstä? Ja kasvaa perheessä, jossa vanhemmat on yhdessä velvollisuuden tunnosta?

Motiivit elää mieheni kanssa ovat minulla ihan puhtaasti ne, että meillä on hyvä olla yhdessä. Kaikin puolin.
Oli aika, jolloin asia käytiin erinäisistä syistä läpi pohjia myöten ja edelleen ollaan yhdessä.

Mutta jos tilanne olisi tuollainen, niin lähtisin. En jäisi asuntolainan, avioliiton tai varsinkaan niin sanotun "lasten edun" nimissä.

niin eli ajattelisit itsekkäästi ja laittasit lapsesi suden suuhun kun miehellä olisi tapaamisvuoro...et tainnut ymmärtää mitä ajoin takaa.Minä pystyn olessani miehen seurassa kontrolloimaan että lapsi ei näy isänsä alkonkäyttöö ja muutenkin tsekkailemaan tilanteita,mutta jos ei olla yhessä niin ei mun silmät yllä miehen kotiin...

Tuo nyt on ihan pelkkä tekosyy!Kyllä sinä pystyt kontrolloimaan ja ennen kaikkea viranomaiset voivat kontrolloida miehesi alkoholinkäyttöä lapsen ollessa hänellä.Ja jos todetaan että se alkoholinkäyttö ei ole sopivaa niin lasta ei silloin isälle luovuteta.
On niitä monia muitakin tapoja isän ja lasten tapaamisiin kuin joka toinen vkonloppu.Jos mies tosissaan on alkoholisti niin tuskin nuo vkonlopputapaamiset toteutuisikaan...

 

[Nepeteus]

Minä olen omista vanhemmistani sitä mieltä, että olisivat piru vie eronneet, silloin ku me lapset oltiin pieniä/teinejä ! Asialla kyllä uhkailtiin (äitini siis) melkeinpä joka riidan aikana, mutta siihen se jäi. Jos ne vanhempien keskinäiset välit eivät ole kunnossa, ei se koti ole lapselle mikään mukava paikka asua. Pienikin lapsi vaistoaa kyllä, jos kotona on jotenkin kireä tunnelma; ihan turha tuudittautua siihen uskoon, ettei ne lapset ymmärrä! Pelkästään lasten takia yhdessä olo ei ole lapsille parasta.

Enkä nyt tarkoita, etteikö sais riidellä ollenkaan, tottakai saa ja se kuuluukin suhteeseen, mutta on osattava riidellä oikein ja muistettava myös sopia ne riidat lasten nähden, jos niiden nähden on riideltykin.

Kuin olisin itse tuon kirjoittanut. Eräänkin kerran sain olla kuulemassa, kun humalassa oltiin tekemässä eroa ja tavaroita jo jaettiin. Sitten seuraavana päivänä oltiin kuin mitään ei olis tapahtunut... Vielähän nuo ovat yhdessä (pian jo 33v olleet) Elämäkin rauhoittunut kummasti, kun ikää tullut ja lapsenlapsiakin.

Itse tein joitain vuosia päätöksen silloisen suhteen aikana, että pakkasin tyynen rauhallisesti kamat ja häivyin lapsen kanssa, kun elämä alkoi olemaan aika hulabaloota. Alkoholi osallisena silloinkin. Lasiin en minäkään sylje, mutta oli parempi lähteä eri teille, ettei lapsen tarvitse kärsiä riidoista eikä muustakaan. Hyvä välit on ex.n kanssa, mutta me ei vain sovittu varmaankaan parisuhteeseen, näin on parempi.

Ps. Tunnen läheisesti erään pariskunnan, joka oikeastikin yhdessä vain ja ainoastaan yhteisen lapsen vuoksi. Kuvittelevat kai tekevänsä lapselle onnellisen lapsuuden "ehjässä" perheessä... Tosi asia on, että lapsethan eivät ole tyhmiä, hän vaistoaa ettei kaikki ole kuin pitäis (on siis puhunut siitä ääneen) kun äiti ja isä nukkuvat (aina nukkuneet) eri huoneissa, lämpöä ja läheisyyttä saa siitä huushollista hakea. Onkohan se nyt tuokaan oikein. Eletään saman katon alla kuin vieraat ihmiset keskenään..

 

[vieras]

Me todellakin ollaan rakkaudesta yhdessä, emme vain siksi, että olisimme tottuneet olemaan, tai muuten emme halua yksin olla tms. Luulin, että niitä on vähän jotka oikeasti kituuttavat huonossa suhteessa, mutta kai niitä sitten löytyy...Eikö se ole rankkaa elää niin?

 

[vieras]

Niin ja tosiaan, kyllä ne lapset huomaa, että vanhempien keskinäinen suhde ei ole kunnossa. Meillä neuvolassakin aina tädit sanovat, että teillä varmaan lämmin perhe ja olette yhdessä paljon kun olemme niin iloisia ja positiivisia Että kyllä sen vaan näkee kenellä menee hyvin.

 

[mä]

"Kämppiksinä" eletään kunnes vauvat isompia.

haluatko kertoa lisää?

Päin persettä meni viimeiset pari vuotta ja nyt loppu mielenkiinto yrittää enää. Vauvat kuitenki vasta 8kk, joten kaipaan apua hoidossa vielä, ettei liian rankaksi mene. Samas sängys ollaan viimeksi nukuttu kuukausia sitten, seksiä harvoin, samoin hellyyttä, joten aika vähän muuttunut päätöksen jälkeen.

Oot varmaan kuullu tämän miljoonasti ennenkin, mutta eikö tuo tuollainen kuulu vähän asiaankin kun on pieniä lapsia. Siis se, että väkisinkin etääntyy rakkaastaan. Se, jääkö se sitten lopulliseksi ratkaisuksi, on teistä ja teidän halukkuudesta kiinni.

No ei kyllä pitäis kuulua!!! Sen kyllä löytää edestään vielä joskus! ja vielä ihmetellään suomalaisten suuria avioerotilastoja!

 

[vieras]

"Kämppiksinä" eletään kunnes vauvat isompia.

haluatko kertoa lisää?

Päin persettä meni viimeiset pari vuotta ja nyt loppu mielenkiinto yrittää enää. Vauvat kuitenki vasta 8kk, joten kaipaan apua hoidossa vielä, ettei liian rankaksi mene. Samas sängys ollaan viimeksi nukuttu kuukausia sitten, seksiä harvoin, samoin hellyyttä, joten aika vähän muuttunut päätöksen jälkeen.

Oot varmaan kuullu tämän miljoonasti ennenkin, mutta eikö tuo tuollainen kuulu vähän asiaankin kun on pieniä lapsia. Siis se, että väkisinkin etääntyy rakkaastaan. Se, jääkö se sitten lopulliseksi ratkaisuksi, on teistä ja teidän halukkuudesta kiinni.

No ei kyllä pitäis kuulua!!! Sen kyllä löytää edestään vielä joskus! ja vielä ihmetellään suomalaisten suuria avioerotilastoja!

Just tuossa eilen sanoin miehelle, että onneksi meillä ei ainakaan vauva ole etäännyttänyt meitä. Lähentänyt vain entisestään. Ei todellakaan kuulu pienten lasten vanhempien etääntyä.

 

[Viblsp]

"Kämppiksinä" eletään kunnes vauvat isompia.

haluatko kertoa lisää?

Päin persettä meni viimeiset pari vuotta ja nyt loppu mielenkiinto yrittää enää. Vauvat kuitenki vasta 8kk, joten kaipaan apua hoidossa vielä, ettei liian rankaksi mene. Samas sängys ollaan viimeksi nukuttu kuukausia sitten, seksiä harvoin, samoin hellyyttä, joten aika vähän muuttunut päätöksen jälkeen.

Oot varmaan kuullu tämän miljoonasti ennenkin, mutta eikö tuo tuollainen kuulu vähän asiaankin kun on pieniä lapsia. Siis se, että väkisinkin etääntyy rakkaastaan. Se, jääkö se sitten lopulliseksi ratkaisuksi, on teistä ja teidän halukkuudesta kiinni.

No ei kyllä pitäis kuulua!!! Sen kyllä löytää edestään vielä joskus! ja vielä ihmetellään suomalaisten suuria avioerotilastoja!

Just tuossa eilen sanoin miehelle, että onneksi meillä ei ainakaan vauva ole etäännyttänyt meitä. Lähentänyt vain entisestään. Ei todellakaan kuulu pienten lasten vanhempien etääntyä.

Ei meilläkään esikoinen vielä etäännyttänyt.

 

[vieras]

"Kämppiksinä" eletään kunnes vauvat isompia.

haluatko kertoa lisää?

Päin persettä meni viimeiset pari vuotta ja nyt loppu mielenkiinto yrittää enää. Vauvat kuitenki vasta 8kk, joten kaipaan apua hoidossa vielä, ettei liian rankaksi mene. Samas sängys ollaan viimeksi nukuttu kuukausia sitten, seksiä harvoin, samoin hellyyttä, joten aika vähän muuttunut päätöksen jälkeen.

Oot varmaan kuullu tämän miljoonasti ennenkin, mutta eikö tuo tuollainen kuulu vähän asiaankin kun on pieniä lapsia. Siis se, että väkisinkin etääntyy rakkaastaan. Se, jääkö se sitten lopulliseksi ratkaisuksi, on teistä ja teidän halukkuudesta kiinni.

No ei kyllä pitäis kuulua!!! Sen kyllä löytää edestään vielä joskus! ja vielä ihmetellään suomalaisten suuria avioerotilastoja!

Just tuossa eilen sanoin miehelle, että onneksi meillä ei ainakaan vauva ole etäännyttänyt meitä. Lähentänyt vain entisestään. Ei todellakaan kuulu pienten lasten vanhempien etääntyä.

Ei meilläkään esikoinen vielä etäännyttänyt.

No ei tarvitse antaa etäännyttää muidenkaan. Ja miksi tehdä sitten lapsia lisää jos liitto ei ole hyvä?

 

[WTF]

mä OLIN 12v. ex-miehen kanssa vaan lasten takia... mut onneks sit loppujen lopuksi "älysin" erota. hitto et inhosin sitä ex-miestä!!! vieläkin pelkkö ajatus siitä saa karvat pystyyn ja pahan tuulen...

 

[Mä]

No ei tarvitse antaa etäännyttää muidenkaan. Ja miksi tehdä sitten lapsia lisää jos liitto ei ole hyvä?

Meillä on hyvä ja toimiva liitto, joka perustuu rakkauteen. Lapsia on kolme; ekaluokkalainen, leikki-ikäinen ja pieni vauva. Esikoisen syntymä aikanaa lähensi meitä entisestään. Kaikki oli jotenkin ruusuista ja auvoista, vaikka öitäkin valvottiin yms. Kun keskimmäinen syntyi, asiat eivät olleetkaan enää niin ruusuisia. Huomiota vaati esikoinen ja pieni vauva, joka valvotti lähes kaikki yöt ensimmäisinä kuukausina. Mies kävi töissä (osallistui kyllä kaikkeen töiden jälkeen) ja minä pyöritin arkea kotona. Olimme väsyneitä ja stressaantuneita, eikä parisuhteelle jäänyt aikaa kahden pienen lapsen "ristitulessa". Me etäännyimme toisistamme, tai oikeastaan minä miehestäni. Tuntui, että hänkin oli lasten jatkona jonossa vain vaatimassa itselleen jotain (vaimoaan).

Me pääsimme tuosta lopulta yli ihan puhumalla ja joitakin kompromisseja tekemällä, se aika kuitenkin oli tosi raskasta. Minusta tuntui, että olin ihan yksin maailmassa, vaikken oikeasti ollutkaan. Miehestä tuntui, etten välittänyt hänestä enää ollenkaan. Onneksi mies kuitenkin oli kärsivällinen ja ymmärtävä, muutoin olisi ollut hyvin helppo päätyä eroon. Tänä päivänä meillä on asiat erittäin hyvin (yli 11 vuotta ollaan oltu yhdessä), eikä kolmas vauva ole aiheuttanut samanlaista kriisiä.

Se, että parisuhteessa on joskus huonompia aikoja, ei tarkoita sitä, että itse parisuhde olisi huono. Eikä todellisuus myöskään mene niin, että parisuhde, jossa ei koskaan riidellä tai ole vastoinkäymisiä, on automaattisesti hyvä.

 

[...]

Ollaan oltu yli 10v. yhdessä, kaks lasta (1v ja 3v).
Mies tissuttelee jatkuvasti, tosin ei oikeen koskaan juo itteensä sekasin.
Lapset näkee kaiken, ja luultavasti oppiivat ettei aina tarvi tulla känniin vaikka tissutteleekin.
Itse otan pari saunakaljaa en muuta.
Me ollaan tajutta että arki ei oo ruusuilla tanssimista ja tullaan hyvin toimeen ja rakastetaankin.
Seksiä on 3-4krt viikko.
En näe ongelmaa, kunhan ei lähde mopo käsistä!