[QUOTE="hämmentynyt";29299116]Mä olen miettinyt, että kuinka kauheita kokemuksia ihmisillä on joulusta, jotka eivät sitä halua viettää? Pakkohan siellä on olla joku kipupiste, johon joulu jollain tavalla kolahtaa liian lujaa. Yksinäisyyttä? Traagisia muistoja aiemmista jouluista? Jonkun läheisen kuolema, josta ei ole toivuttu? Lapsuudenkoti, jossa ei ole ikinä vietetty joulua? Ei kai nyt ainoa syy voi olla se, että "joulun uskonnollinen sanoma ei puhuttele minua". Varmastikaan suurinta osaa joulunviettäjistä se uskonnollinen sanoma ei puhuttele millään tavalla.
En itsekään vietä joulua uskonnollisista syistä. Vietän sitä siksi, että haluan siirtää lapsilleni sen joulun taianomaisen tunnelman, joka omissa lapsuuden jouluissani oli. Siihen tunnelmaan liittyy olennaisesti joulun odotus, joulukoristeet, jouluruoka, kuusi ja lahjat. Vaikka itse olen aikuinen, eikä jouluun liity enää samanlaista mystistä taikaa kuin lapsena, niin en silti tiedä mitään ihanampaa kuin seurata vierestä omia rakkaitaan, jotka odottavat jännityksellä jouluaattoa ja koko joulua. Se tunnelma on jotain sellaista, jota ei voi sanoin kuvata. Tiedän vain, että ne muistot joita jouluista lasteni kanssa saan, ovat kauneimpia muistoja joita voin koskaan omistaa.[/QUOTE]
Ei meillä miehen kanssa mitään traumoja ole. Lapsuuden joulut olivat melko perinteiset ja samanlaiset kuin kavereilla silloin. Mutta silloin jo pidin sitä kaikkea melko turhana. Ja pidän edelleen.
Mutta joulu syntyy miellä jokaisen herkkuruoista, pitkähköstä vapaaputkesta, kynttilöistä yms.
Mutta ei tässä edelleenkään mitään taikaa ole. Eikä tasan tehtäis tätäkään, jos lapsi ei haluais.
