Kuinka pitkään mies voi harkita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Venus*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jatkan vielä: mielestäni asian ydin ei ole, haluaako hän lapsia vai ei, vaan rakastaako hän sinua vai ei. Ja vaikuttaa siltä, ettei rakasta. Tuollaiset "kaikki on mahdollista" -kommentit kuulostavat siltä, että hän ei vain halua/ uskalla sanoa suoraan ei, ei halua loukata tunteitasi. Itse olen joskus sanonut noin, koska on vaikeaa sanoa ei, mutta on myös törkeää antaa turhaa toivoa toiselle. Ehkä hän ei halua myöntää itselleenkään, ettei suhteellanne ole tulevaisuutta, kuten edellisessä viestissäni totesin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Älkää ottako nokkiinne:
lapsettomat parit. Eihän tässä ole kysymys teistä, jotka yhteistuumin päätätte olla ilman lapsia.

Jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, ollaankin ongelmissa.

Niin ollaan joo. Silloin helposti suhteen nainen alkaa vongata sitä lasta tältä mieheltä, ja se on väärin, kyllä noin ison asian pitää olla molempia kiinnostava juttu. Ei vastaa suurusluokaltaan ihan mitään uuden kylpytakin ostoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja älä odottele:
jos 33 v. mies ei muka tiedä haluaako kanssasi lapsia ja perheen. Taidat olla miehelle vain korvike sitä oikeaa odotellessa.

Aivan. Ja ilmeisesti hänellä on verkot viritettynä useammalle taholle, joten tee AP itsellesi ja mielenterveydellesi palvelus ja heitä ulos.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Venus*:
Olemme olleet yhdessä vuoden ja tämä on vieläkin sellaista harkinta-aikaa miehen puolelta. Olemme puhuneet suhteestamme avoimesti ja minä olen kertonut rakastavani häntä. Olen myös kertonut, että haluaisin tulevaisuudessa muuttaa yhteen ja perustaa perheen hänen kanssaan. Olen siis toisin sanoen kertonut miehelle, etten hengaile hänen kanssaan vain ajan kuluksi, vaan näen hänessä ihan oikean elämän mies -ehdokkaan.

Mutta... Mies ei ole sanonut rakastavansa minua, hän tunnustelee vielä tunteitaan ja tutustuu minuun ja jollain tavalla koen, että hän "harkitsee" rakastaisiko minua vai ei. Hän sanoi, ettei tahdo muuttaa yhteen tai tehdä lapsia ainakaan vielä. Yhteen muuttaminen ja yhteinen perhe ovat tällä hetkellä hänelle lähinnä sellaisia ajatuksia, että eihän sitä koskaan tiedä ja ei ikinä kannata sanoa ei ikinä ja saattaahan se joskus toteutuakin... Hän ei siis haaveile yhteisestä perheestä ja kodista ja minä haaveilen. Olen sanonut hänelle, että minulla ei ole kiire, enkä aio painostaa, mutta jos hän tietää varmaksi, ettei koskaan sellaista kanssani halua, hänen täytyy sanoa se suoraan, sillä silloin en näe yhteistä tulevaisuutta meille. Pelkään, että hän vaan hengailee kanssani ja minä odotan jotain, mihin hän ei ole valmis nyt, eikä koskaan myöhemminkään, vaikka kuinka "kaikki olisikin mahdollista.."

Eikö luulisi, että vuoden todella tiiviin yhteiselon jälkeen tuntisi toista jo sen verran, että tietäisi, että onko se nyt tässä vai ei? Kuinka kauan miehen täytyy minuun tutustua, ennen kuin hän sitten voisi sanoa rakastavansa?


Vuosi on niin lyhyt aika, että et todellakaan opi siinä ajassa tuntemaan toista. Vuosi on sellaista "teeskentely" aikaa, joilloin ei vielä koko "hulluutta" näytetä toiselle. Ja olet varmasti häätänyt miehen itsestäsi kauemmaksi, kun olet tehnyt sen idioottimaisuuden minkä minäkin, eli kertonut rakastavasi, Minäkin kerroin miesystävälleni, että rakastan häntä ja haluaisin joskus mennä naimisiin ja perustaa perheen. Arvaas miten kävi?? Sain monon kuvan perseelleni ja mies sanoi inhoavansa minua!!! Että sillee. Naiset on typeriä kun kertoo miehelle,että rakastaa. Parasta on miehelle sanoa, että olen sinun kanssa vain sen suoksi, että saan sinulta munaa. Koska vastaavan asian takiahan miehetkin on naisten kanssa, ei muusta välitä kuin jalkovälistä.
 
jos nainen sanoo miehelle rakastavansa, mies tuntee heti kahleen jalassaan? Jostakin syytä itse olen hyvin huono sanomaan, mitään noin tunteikasta, vaikka nainen olenkin.
Yksi pariskunta kertoi, kun tapasivat ensimmäisen kerran, oli itsestään selvää, että tuon kanssa mennään naimisiin, vaihdetaan vaipat ja valvotaan öitä. Heistä nainen oli se urasinkku, jonka emme koskaan kuulleet edes omista lapsista puhuvan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja miehet on tosiaan anuksesta:
Vuosi on niin lyhyt aika, että et todellakaan opi siinä ajassa tuntemaan toista. Vuosi on sellaista "teeskentely" aikaa, joilloin ei vielä koko "hulluutta" näytetä toiselle.

Puhu vain omasta puolestasi. Oma vikasi jos teeskentelet etkä ole suhteessa oma itsesi.

Alkuperäinen kirjoittaja miehet on tosiaan anuksesta:
Ja olet varmasti häätänyt miehen itsestäsi kauemmaksi, kun olet tehnyt sen idioottimaisuuden minkä minäkin, eli kertonut rakastavasi, Minäkin kerroin miesystävälleni, että rakastan häntä ja haluaisin joskus mennä naimisiin ja perustaa perheen. Arvaas miten kävi?? Sain monon kuvan perseelleni ja mies sanoi inhoavansa minua!!!

Meillä nämä rakkaudentunnustukset suoritettiin n. 1kk seurustelun jälkeen ja yhteen muutettiin 2 vuoden seurustelun jälkeen. Kaikki eivät siis monota perseeseen elämänsä naista.

Alkuperäinen kirjoittaja miehet on tosiaan anuksesta:
Että sillee. Naiset on typeriä kun kertoo miehelle,että rakastaa. Parasta on miehelle sanoa, että olen sinun kanssa vain sen suoksi, että saan sinulta munaa. Koska vastaavan asian takiahan miehetkin on naisten kanssa, ei muusta välitä kuin jalkovälistä.

Puhu vain omasta puolestasi ja valitse seuraava kumppani paremmin.

ap:lle, mies on päätöksensä jo tehnyt mutta on liian vässykkä sanoakseen ääneen mitä ajattelee. Tai sitten hän ei oikeasti ole osannut päättää, mikä on vieläkin säälittävämpää. Laita ulkoruokintaan ja etsi itsellesi Oikea Mies.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kenkää ja pian:
Alkuperäinen kirjoittaja silmät auki!:
Kiertoon tuollainen jahkija! Kyllä sen tuossa ajassa jo tietää, ettei vaan heppu pidä sua jonain varasussuna, jos mahdolliset muut suunnitelmat ja naiset eivätkään toimi.

Kiertoon vain tuollainen!

Vielä lisää: ethän vain millään lailla elätä häntä? Hyvä jos et, nimittäin se sulkee pois vain hyvien palvelujen ääressä olon ja oloneuvoksena olon. Onhan se jätkä töissä ja tuo osuutensa talouteen jonka yhdessä kustannatte? Tai vaikka raviveikkaamalla rahansa tuo, mutta osallistuuhan hän teidän yhteiselämään?

Nimimerkillä itse heivasin pellolle miehen, joka söi ruokiani, poltti mun röökit, ajoi autollani, käytti surutta äitini firman palveluja puol ilmaiseksi, ei koskaan siivonnut eikä mitään. Oli vain hyväksi käyttöä, 2 vuotta mulle riitti ja silloin heilahti kenkä. Mitä kuulin, niin nyt hänellä on uusi elättäjä, ties vaikka olisi sama jätkä mikä AP:lla on nyt.


Mies on varakas ja enemmän hän minulle ostelee, kuin minä hänelle. Siitä ei ole huolta, tunnepuoli vain askarruttaa...
 
No hyva kun askarruttaa. Ellien lahes yksimielinen tuomio nakyy olevan ettei miehella ole sinuun suurempaa intohimoa.

Sinuna alkaisin vahitellen suunnitella tulevaisuutta johon tuo mies ei kuulu. Jos mies jossain vaiheessa sitten havahtuu ja kosii, ei tietenkaan ole mitaan menetetty. Todennakoisempaa on ettei teista pitemman paalle tule paria.
 
Alkuperäinen kirjoittaja höpöjuttuja:
Alkuperäinen kirjoittaja miehet on tosiaan anuksesta:
Vuosi on niin lyhyt aika, että et todellakaan opi siinä ajassa tuntemaan toista. Vuosi on sellaista "teeskentely" aikaa, joilloin ei vielä koko "hulluutta" näytetä toiselle.

Puhu vain omasta puolestasi. Oma vikasi jos teeskentelet etkä ole suhteessa oma itsesi.

Alkuperäinen kirjoittaja miehet on tosiaan anuksesta:
Ja olet varmasti häätänyt miehen itsestäsi kauemmaksi, kun olet tehnyt sen idioottimaisuuden minkä minäkin, eli kertonut rakastavasi, Minäkin kerroin miesystävälleni, että rakastan häntä ja haluaisin joskus mennä naimisiin ja perustaa perheen. Arvaas miten kävi?? Sain monon kuvan perseelleni ja mies sanoi inhoavansa minua!!!

Meillä nämä rakkaudentunnustukset suoritettiin n. 1kk seurustelun jälkeen ja yhteen muutettiin 2 vuoden seurustelun jälkeen. Kaikki eivät siis monota perseeseen elämänsä naista.

Alkuperäinen kirjoittaja miehet on tosiaan anuksesta:
Että sillee. Naiset on typeriä kun kertoo miehelle,että rakastaa. Parasta on miehelle sanoa, että olen sinun kanssa vain sen suoksi, että saan sinulta munaa. Koska vastaavan asian takiahan miehetkin on naisten kanssa, ei muusta välitä kuin jalkovälistä.

Puhu vain omasta puolestasi ja valitse seuraava kumppani paremmin.

ap:lle, mies on päätöksensä jo tehnyt mutta on liian vässykkä sanoakseen ääneen mitä ajattelee. Tai sitten hän ei oikeasti ole osannut päättää, mikä on vieläkin säälittävämpää. Laita ulkoruokintaan ja etsi itsellesi Oikea Mies.



Taisin osua naulankantaan, kun reveit perseesi kirjoituksestani. On tosi säälittävää kun täytyy mies pitää väkisin. Sun mies lemppaa sut vielä pellolle, usko huvikses. Aikansa käytää hyväkseen ja sitten saat sen monon kuvan perseesees. Ja en kyllä yhtään ihmettele.
 
Jätin miehen. Mutta siinäpä se kummallisuus sitten kävikin ilmi: Lähtemiseni oli hänelle shokki ja hän meni siitä ihan romuksi. Sovimme asiat ja palasin takaisin. Silti mua kaihertaa tässä joku... Tiedän, että olen hänelle tärkeä ja lähtemiseni satutti häntä todella. Mutta silti hän kammoaa sitoutumista. Hän haluaa olla kanssani, mutta hän tahtoo vain seurustella. Ei yhteistä kotia, eikä lapsia. Siinä mielessä hän on kuin mikäkin teinipoika. Miehellä on tosin takana pitkä avoliitto, jonka päättyminen sai miehen jotenkin varpailleen naisten suhteen. Olen hänen kolmas seurustelukumppani tuon pitkän suhteen jälkeen, joten en usko, että tämä mikään laastarisuhde on, mutta jotenkin hän ei vaan heittäydy täysillä.. Eroon olen kallistumassa. Ensin aion puhua tästä tunnepuolesta miehen kanssa ja kerron, mitä kaipaan. Jos tilanne ei etene, minun lähdettevä. Tuntuu, että miehen pidättyväisyys saa omatkin tunteeni hiipumaan, kun alkaa v***ttaa.
 
Se on tuo vallitsevien olosuhteiden muuttuminen varsinkin ihmissuhteissa siitä jännä asia, että muutokset ovat aina shokki ja satuttavat. Itse olin nuoruudensuhteessani se, joka jätti, mutta suhde oli niin finaalissa ja loppu, että se olisi kaatunut joka tapauksessa, kyse oli vain siitä kuinka pian ja kuinka surullisesti. Olimme kuitenkin jollain tasolla ihan kiintyneitä, tunsimme toisemme hyvin ja välitimme toisistamme. Exäni lähetti mulle vasta melkein vuotta myöhemmin minulle kirjeen, jossa myönsi ettei se homma hänelle niin yllätyksenä tullut, vaikka hänkin meni ihan palasiksi hetkellisesti ja myös suuttui ja loukkaantui minulle valtavasti. Hän oli pahoillaan että jouduin yksin vetämään kivirekeä ja tekemään likaisen työn, ei vaan itse halunnut nähdä tosiasioita.

Ehkä se on enemmän sellaista pettymystä suhdeprojektin päättymisestä ja myös kokemusta siitä, ettei "kelpaa" toiselle tuo jätetyksi tulemisen tuoma suru ja viha.

Ei sinun pidä elää miehesi halujesi mukaan jos satutat sillä itsesi ja haluaisit jotain muuta. Teillä ei vain intressit ole samanlaiset, vaikka muuten menisikin ok.
 
Kiitos vastanneille. Kaipa se juttu onkin siinä, että miten asiat tulevassa menevät. Jos mies ei NYT halua muuttaa yhteen ja tehdä lapsia, mutta esim. ensi syksynä haluaakin, se sopisi minulle vallan mainiosti. Kaipa minä halusin täällä kuulla ihmisten kokemuksia siitä, että voiko suhteissa tapahtua niin, että vuoden tuntemisen jälkeen vielä miettii, että tahtooko yhteisen perheen ja asia varmistuisi sitten vaikka puolen toista tai kaden vuoden tuntemisen jälkeen. Trkoitan vain, että tietävätkö kaikki vuoden perusteella varmaksi, että tämä on nyt se, jonka elämänkumppanikseni haluan, vai onko ihan tavallista tutustua parikin vuotta ja vasta sitten sitoutua pysyvämmin.

Omassa lähipiirissäni ihmiset ovat toimineet hirveän nopeasti ja parit ovat muuttaneet yhteen ja alkaneet perustaa perheitä viikon tuntemisen jälkeen, joten siihen verrattuna meidän suhde ei etene kovinkaan nopeasti.. Mutta toisaalta, eräs ystävä-pariskuntamme muutti juuri yhteen kahden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen ja ovat myös alkaneet yrittää lasta. Ja toinen pariskunta muutti erilleen, vaikka heillä on kaikki hyvin ja he ovat rakastuneita, mutta mies on aina asunut jonkun naisen kanssa ja halusi vain kokea yksin asumisen. Onko yhteen muuttaminen suhteen onnellisuuden mittari? Eipä kai.. eikä mullakaan periaatteessa ole kiire, mutta mietityttää vain se, että jos mies nyt vielä on epävarma lapsien teosta, voisiko hänen tunteensa yhteisestä perheestä vahvistua suhteemme edetessä ja syventyessä? Tietävätkö kaikki jo vuodessa suhteensa "lopputuloksen"?
 
No kylla 33 vuotiaan miehen jo luulisi omaavan sen verran elamankokemusta etta tietaa vuoden jalkeen onko juuri tahan naiseen niin rakastunut etta haluaisi perheen perustaa. Voihan tietysti olla etta miehesi on tassa suhteessa nosso, eika vaan osaa tehda paatoksia.

Enta haluatko sina oikeasti naida miehen joka haahuilee ja pelailee entiijaa siita rakastaako sinua tarpeeksi? Eiko sinun tulevan aviomiehesi olisi hyva olla ihminen joka tietaa etta haluaa sinut, ja haluaa ehdottomasti, eika vaan suostu vastahakoisesti avioon tyylilla "no mennaan nyt sitten naimisiin kun se on kerran niin kamalan tarkeaa sulle". Parisuhteet onnistuu aina paremmin kun mies on se joka on alusta asti omasta halustaan lujasti sitoutunut.
 
Kuullostaa ihan siskoni tapaukselle. :D
Pari vuotta väännettiin edes takasi, haluaako mies joskus muuttaa yhteen ja perustaa perheen vai ei. Parit erotkin oli välissä kun mies ei vaan osannut päättää. Kovasti kyllä vannoi rakastavansa, mutta teot eivät yltäneet puheiden tasolle. Lopulta sisko jätti miehen vaikka tämä ajatusta vastustikin. Nyt, puoli vuotta myöhemmin on siskolla uusi ihana mies ja asuvat yhdessä. Tuskin kovin monta vuotta menee kunnes kuulemme vauvauutisia.

Jos lapsia haluaa niin kyllä kolmenkympin korvalla on ruvettava jo asian suhteen jotain tehtävä. Ei siinä kovin montaa vuotta voi odotella ja pohtia onko tämä oikea mies tai eteneekö suhde koskaan mihinkään. Ja jos haluat useamman lapsen alkaa tulla kiire. Nykyään odotetaan liian pitkään ja lopulta lapsia ei sitten tulekkaan, eikä hedelmöityshoidot ole mikään vastaus.
 
Terve ap, mulla on ihan sama tilanne. Kolmekymppinen mies miettii ja miettii eikä tiedä mitään. Seurustelua on kestänyt toista vuotta ja olemme kyllä sanoneet rakastavamme toisiamme, mutta muuten tämä ei edisty. Olemme eronneetkin pari kertaa sekä hänen että minun aloitteesta ja yhteen on palattu aina sen takia, että hän haluaa. Minkä jälkeen on puhuttu siitä, mitä haluamme nyt ja tulevaisuudessa, kunnes mies on taas alkanut ottaa etäisyyttä. Tällä erää miettiminen on taas alkanut, hän ei halunnut lopettaa suhdetta vielä mutta ei tiedä jatkaisikokaan. Tiedän, että tämä ei toimi näin enkä usko, että hän tai minä muututtaisiin. Pelkään vain hirveästi, etten löydä ketään uutta ja aika menee ohi kun en itsekään ole mikään teini enää...
 
Uskomatonta! Luin Venus kirjoituksesi ja tuntui kuin olisin itse kirjoittanut jutun. En voinut muuta kuin yllättyä. Olen, tai oikeastaan kai olin, täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä. Tosin olemme molemmat poikaystäväni kanssa pian 33. Heräsin samalla tavalla kuin sinäkin tunteeseen, että haluan joskus perheen, en tosin vielä, nyt en ole valmis.

Suhteemme on kestänyt pian kaksi vuotta, josta vuosi kohta asuttu yhdessä. Poikaystäväni ajatteli ihan samoin kuin sinunkin miehesi. Hän ei tiennyt haluaako koskaan lapsia, ei ollut edes ajatellut asiaa, hän mietti tulevaisuutta korkeintaan pari viikkoa eteenpäin.

Lopulta mulla loppui kärsivällisyys ja kolme viikkoa sitten ilmoitin, että nyt on sitten miettimisen paikka. Kerroin mitä itse tulevaisuudessa haluan ja ilmoitin, että koska hän ei halua samaa, ei pysty kertomaan rakastavansa mua eikä muutenkaan puhumaan tunteistaan tarpeeksi, en näe oikein vaihtoehtoja. Missään vaiheessa en pyytänyt mitään, vaatinut mitään tai kiristänyt. Totesin vain, että meidän tulevaisuuden suunnitelmat ovat niin erilaiset, etten nää mitään järkeä jatkaa yhdessä oloa enää paljon pitempään. Kerroin mitä tunnen häntä kohtaan ja tein selväksi, että kyse ei ole tunteiden puuttumisesta. Kaksi viikkoa oltiin aika hiljaisuuden vallitessa, välillä keskusteltiin asiasta, mutta miehen mieli ei muuttunut mihinkään. Lopulta lähdin kotoa viikoksi pois, en ottanut yhteyttä eikä puhuttu. Hän sai olla tyhjässä kämpässä aivan yksin ajatustensa kanssa ja miettiä sitäkö hän haluaa.

Viime sunnuntaina tulin takaisin kotiin muutaman puhelinkeskustelun jälkeen, olin jo keskiviikkona käynyt katsomassa itselleni asuntoa ja olin valmis muuttamaan pois. Kaikki suunnitelmat oli valmiina. Ainoa mikä esti oli tunteet... En olisi halunnut lopettaa suhdetta ja jotenkin halusin uskoa loppuun asti, että kaikki järjestyy.

Monen tunnin keskustelun jälkeen selvisi, että poikaystäväni ei vaan luota omiin ratkaisuihinsa, on varma, että tekee virheen ja satuttaa mua. Oli sitä mieltä, että ellei päätä mitään, ei satutakaan. Kysyin, että onko hän sitten valmis luopumaan tästä kaikesta vaan sen takia. Kuka siinä tapauksessa voittaa??

Pitkien keskustelujen jälkeen sovimme, että otamme molemmat riskin. Yritämme tosissamme ja pyrimme siihen, että menemme parin kolmen vuoden päästä naimisiin, hankimme yhteisen asunnon (nyt kummallakin omat, mun asunto vuokralla), alamme yrittämään lasta ja pyrimme siihen, että meistä tulee perhe.

Katsotaan nyt. Aika vaikea toisaalta kuvitella, että saimme kaiken sovittua. Aika näyttää... Fiilis on mahtava! Jotenkin tuntuu, että tästä tää kaikki voi lähteä. Ehkä. Nyt on vaan luotettava, panostettava ja otettava riski.

Poikaystäväni totesi, että tietää mitä mä sille merkitsen eikä halua menettää mua. Ehkä se viikko yksin auttoi ymmärtämään mistä tässä kaikessa on kyse. Olin tosiaan jo valmis antamaan periksi ja muuttamaan pois, tiistaina ilmoitin välittäjälle, että en ota asuntoa.

Kävimme muuten yhteen muuttamisestakin saman keskustelun aikanaan. Silloinkin totesin, että aina voi muuttaa pois, aina voi perua ratkaisunsa, mä tiedän mitä mä haluan ja olen valmis ottamaan sen riskin, että suhde ei toimi. Eihän koskaan voi tietää!! Miten kukaan voisi olla täysin varma tai luvata jotain?

Elämä on riskin ottamista. Neuvoisin sinuakin pistämään lopun harkinnalle sitten, kun olet itse valmis heittämään hanskat tiskiin, mikäli se sen vaatii. Jos mies ei siinäkään vaiheessa tajua, hän ei ole sun arvoinen. Kyllä se joku päivä ymmärtää mitä menetti ja ellei ymmärrä, hyvä että pääsit siitä eroon.

Olen nyt itse huomannut, että kun ovi sulkeutuu avautuu ikkuna. Sanotaan myös, että kun lähdet, lähde nopeasti, mutta jätä ovi auki...
 
..tuo sinun kertomuksesi.
Seurustelin viisi vuotta miehen kanssa, joka ei kertaakaan koko suhteen aikana sanonut rakastavansa, välittävänsä kyllä. Tapauksessani ei ollut kyse yhteisen lapsen hankkimisesta, mutta yhteen muuttamisesta kylläkin. Siinäkään ei onnistuttu viiden vuoden aikana.
Kuten sinäkin, kerroin miehelle omista ajatuksistani, toiveistani ja tavoiteistani ajatellen suhdettamme. Samanlaisia "katsellaan nyt" vastauksia sain häneltä liittyen yhteen muuttamiseen ja omakotitalon ostamiseen. Vuosi sitten hän osti talon yksinään!! Näin jälkeenpäin ajatellen olisi jo silloin pitänyt tajuta lopettaa koko suhde, mutta niin vain vielä vuoden jatkoin nk. yhdessäoloa.
Kun häntä ei yhteenmuuttaminen (enää) vieläkään kiinnostanut, päätin suhteen.
Mielestäni on turha tuhlata aikaa, kuten minä ja roikua suhteessa, joka ei näytä etenevän.
Toivottavasti teet itsellesi oikean ratkaisun.
 
jos mies haluaa harkita pitkään,hänelle täytyy suoda se.Nainen voi pakata hammas ja muut kimpsut kapsäkkiin ja sanoa miehelle,mieti kaikessa rauhassa.Menen siksi aikaa muualle haittaamasa harkitsemistasi.Kun olet tehnyt päätöksesi,ole ystävällinen ja ilmoita minulle.Mitä arvelette,kuinka tässä kävi?
 
Mies/nainen/ihminen voi harkita niin kauan kuin haluaa. Vaara piilee siinä, että lopulta jää luu niinsanotusti kouraan. Voi sitten vanhana, sairaana ja yksinäisenä harkita, miksi tuli harkittua niin pitkään...?
 
Kylla tuo aika epamaaraiselta kuulosta Ap. Mies ei ole parikymppinen enaa, ja teilla on ollut hyvin aikaa tutustua toisiinne. Minun mielestani on hyvin epareilua antaa noin ymparipyoreita vastauksia nainkin suuren asian suhteen, "kaikki on mahdollista", kun han tietaa mika sinulle on tarkeaa.

Toivoisin, etta saisit miehen ymmartamaan tilanteesi, sano hanelle etta haluat etta han miettii tata asiaa tarkkaan, ja antaa sinulle vastauksen piakkoin. Sinun pitaa saada hanet tajuamaan kuinka tarkea asia sinulle on, ja etta vaikket nyt samantien sita perhetta haluaisikaan, sina odotat hanen tietavan oletko se henkilo kenen kanssa han voi kuvitella perhetta, tai haluaako han sita ylipaataan.

Aikuisen miehen _tulee_ osata antaa vastaus tuollaisessa tilanteessa, mielestani ihan kasittamatonta itsekkyytta! Koska saattaa olla, etta mies ei vain ole ajatellut asiaa, tai ymmarra mista tassa todella on kyse, kehottaisin viela ottamaan asian selkeasti esille.

Jos mies ihan oikeasti ei osaa sanoa mielipidettaan tahan asiaan, se on hyvin huono merkki. Silloin ette jaa samoja tulevaisuudennakymia ja toiveita, ja mika pahinta han ei tunnu olevan varma siita etta olisit se "hanen oikeansa". Nama kummatkin ovat asioita joiden kanssa sina tuskin haluat elaa.

Ota asia esille taas, sinulla on kaikki oikeus "vaatia" hanta selvittamaan ajatuksensa itselleen ja sitten sinulle. Ala missaan nimessa anna asian olla tai ole arka hakemaan selvennysta, tassa on sinun elamasi pelissa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tampereen plikka:
Kuullostaa ihan siskoni tapaukselle. :D
Pari vuotta väännettiin edes takasi, haluaako mies joskus muuttaa yhteen ja perustaa perheen vai ei. Parit erotkin oli välissä kun mies ei vaan osannut päättää. Kovasti kyllä vannoi rakastavansa, mutta teot eivät yltäneet puheiden tasolle. Lopulta sisko jätti miehen vaikka tämä ajatusta vastustikin. Nyt, puoli vuotta myöhemmin on siskolla uusi ihana mies ja asuvat yhdessä. Tuskin kovin monta vuotta menee kunnes kuulemme vauvauutisia.

.

Fiksusti teki siskosi kun näin ratkaisi asian. Se vain pisti silmään, että miten tuo vauvajuttu liittyy asiaan? Ei mitenkään.
 
jflkja: Siinä ylempänä mainitsin miten väännettiin edes takaisin muuttaakko yhteen ja perustaakko perhe (sis lapsi). Siihen viittasin. Alkuperäisessä viestissähän pohdittiin ihan samaa, haluttiin tulevaisuudessa muuttaa yhteen ja perustaa perhe.
 
Kohta seitsemän vuotta ollaan oltu yhdessä (erottu tosin välissä), mies on muutaman vuoden vanhempi. Ympäripyöreitä vastauksia tulee ja yhteenmuuttaminen ahdistaa... =/
 
Auts, tässä vanhassa keskustelussa puhutaan meistä, ap:n iätkin mätsää. Saas nähä miten tässä käy, mieli kovin sekaisin. No, pitää tässä jotain tehä. Tietäs vaan, että mitä.. Aion ontaa vielä hetken aikaa.
 
Minullakin on sama tilanne... pala on kurkussa kun luin näitä vastauksia... :(
Kohta 2,5 vuotta seurustelua takana, molemmilla omat asunnot vielä (vaikka mies usein minun luona) eikä oikein mitään tietoa tulevasta. Olemme yli kolmekymppisiä ja toivon jo kovin perhettä ja lapsia. Monesti olen tästä puhunut miehelle ja kertonut lapsitoiveistani ja hän antaa ymmärtää että mahdollista on mutta ei jatka keskustelua sen pidemmälle. Jään aina miettimään sen jälkeen että tuliko tähän nyt päätä tai häntää ja olen huomannut että ei tullut.

Miehellä on jo lapsia edellisestä liitosta, minä tässä vain "porskuttelen"perhetoiveineni ja ihmettelen mahtaako sekään koskaan toteutua. Samoin yhteenmuutto on vielä kysymysmerkki. Mies on joskus puhunut myös oman talon rakentamisesta mutta sekin näyttää jäävän vain puheeksi eikä siitäkään ole enää viime aikoina edes keskusteltu.

Roikutaan tässä nyt sitten vaan näin vaikka minulla on hirveästi toiveita tulevaisuuden suhteen. Alkaa todella ahdistaa ja olen alkanut tosissani miettiä suhteen lopettamista kun tämä polkee vain paikoillaan. Kyllä mies sanoo rakastavansa, mutta teot eivät tässäkään tapauksessa ole samaa luokkaa. En myöskään tahtoisi olla se "jankkaaja" vaan meidän pitäisi molempien haluta samoja asioita. Huomaan nyt kuinka eri linjoilla olemme, mies ei halua luopua huolettomasta menemisestään ja baarissa istumisesta, ei ole näköjään valmis sitoutumaan minuun kuten haluaisin. Pitää laittaa kova kovaa vastaan ja tehdä johtopäätöksen sen mukaan.

En halua väkisin alkaa perustamaan perhettä kenenkään kanssa ja haluan olla myös sataprosenttisen varma että mies haluaa perheen perustaa ja on valmis sitoutumaan siihen. Muuten lopputulos on se että jos se perhe perustetaan, saan vastata kaikesta yksin.
 

Similar threads

S
Viestiä
82
Luettu
6K
Perhe-elämä
suorat sanat
S
T
Viestiä
9
Luettu
585
?
R
Viestiä
18
Luettu
6K
Perhe-elämä
Yhdessä asuva
Y

Yhteistyössä