Kuinka rehellinen olet - mitä opetat lapsellesi rehellisyydestä?

[Nalkuttava Talonmies]

Oletko rehellinen? Itsellesi, puolisollesi, lapsellesi, työkavereillesi, anopillesi, tuntemattomille?

Hyväksytkö valehtelun, peittelyn, varastamisen, korjaatko virheen, noudatatko lakia?

Ihan täydellä sydämellä voin sanoa, että en valehtele, sumuta ja huomautan virheistä puolin ja toisin, noudatan lakia. Saman arvomaailman opetan lapsellenikin. Opetan noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä, vaikka ne aina eivät ole täysin mieleisiäni.

Entä sinä? Hyväksytkö muiden epärehellisyyden?

 

[vieras]

Olipa kysymys ja ensinnäkin ajattelen, että olen täysin lainkuuliainen, mutta ajan silloin tällöin ylinopeutta. Valehtelen (valkoisia valheita) esim lapsille, että äiti ja isä eivät syöneet hyväskää, kun te nukuitte.

Mutta varasteta ei, aina palataan kassalle maksamaan, jos unohdettiin jotakin.

 

[vieras jatkaa]

olen rehellinen, esim häissä aina sanon jotakin kaunista sanottavaa, mutta en sano, jos esim mielestäni puku oli ruma.

 

[vieras]

kuopuksella oli autokärryissä pillimehu joka jäi maksamatta. Palattiin kauppaan maksaan se. Kassatätiä vähä hymyilyttti, mutta haluan opettaa lapset rehellisiksi. Valkoisia valheita kerron joskus. Lakia kunnioitan.

 

[Non compos mentis]

Olen opettanut valkoisen valheen heille. Ovat totuudentorvia kuten äitinsä, mutta joskus sitä tarvitsee sanoa toisin kuin asia on. Eivät ihan aina tunnista näitä tilanteita vielä, mutta kehitystä tapahtuu. Meillä kirjoitettua lakia tärkeämpää on oma tuntemus oikeasta ja väärästä. Emme ole suoranaisia anarkosyndikalisteja tms., mutta sen verran aina sallitaan, että jos laki vahingoittaa jotakuta enemmän kuin sen rikkominen, on lain rikkominen parempi kuin sen noudattaminen. Näitä tilanteita tulee tietysti hirveän harvoin.

Puhumme paljon oikeasta ja väärästä. Yleensä niin, että lapset tulevat kysymään minulta jostain tapauksesta ja sitten käytän sokraattista menetelmää tms., jolla sohin lapset ajattelemaan, puolustamaan ajatuksiaan yms. Kyllä nuo pienetkin kelaavat kaikenlaisia juttuja, ihan mukava joskus kuulla heiltä tuoreita näkökantoja.

Yleinen näkemykseni rehellisyyteen on se, että oletan toisten olevan rehellisiä minulle ja minä olen heille rehellinen. Olen ehkä liiankin rehellinen.

 

[samara88]

Non compos mentis: Hei, kerro esimerkkejä, rupes kiinnostaa =)

 

[Non compos mentis]

Non compos mentis: Hei, kerro esimerkkejä, rupes kiinnostaa =)

Esimerkkejä mistä? Lasteni ja meikäläisen keskusteluista? Hieman hankalaa, mutta yritetään. Olisi helpompi vain nauhoittaa tällainen keskustelu. Muksu saattaa tulla luokseni sanoen, että "pojat ovat ihan tylsiä". Heitän siihen joko vastakysymyksen tai vastakommentin esim. "Mutta teillähän oli mukavat leikit Pekan kanssa pihalla eilen". Lapsi myöntää asian olleen näin ja kenties heittää seuraavan "Mut tänään Lasse tönäisi mut mäestä alas". Johon minä voin heittää "Näin ikkunasta sinun estävän Lassen mäenlaskun; oletko sinäkin nyt ihan tylsä?"

Äh, huono esimerkki. Kuten sanoin, keskustelu tulisi taltioida silloin kuin se käydään. Ideana on, etten suoraan niele lapsen väittämiä, vaan käyn hänen kanssaan läpi niitä pidemmälti. Harvemmin ne keskustelut ovat mistään ylläkuvatun kaltaisesta tilanteesta, useammin jostain muusta. Esim. delfiiniaivojen istuttamisesta ihmisten päähän. Lapsen mielestä hyvä idea ensi alkuun, mutta kysymysteni kautta hänkin päätyi siihen, ettei delfiinin aivoilla ihmiskropassa välttämättä voisi toteuttaa ihmisruumiin tarvitsemia elintoimintojakaan, saati sitten muu soveltuminen tähän käyttöön. Puhdas tämä metodini tuskin on, mutta toimii siinä missä tarvitaan eli laitan lapsen ajatukset liikkeelle. Toivottavasti tämä synnyttää myös sellaista vastakaikua, että lapsikin ymmärtää kyseenalaistaa hänelle syötetyt väitteet.

 

[~mies~]

Esimerkkejä...

Hienoa! Jos pelkän yhden (tai, no okei; kahden) viestin perusteella pitäisi valita, niin sinua kosisin!

 

[Mrs Shillelagh]

Harva ihminen puhuu totta, vaikka luulee näin tekevänsä.