Ai miten niin ei ole? Lain mukaan olen elatusvelvollinen siihen asti, kun kuopus täyttää 21 v. Maahanmuuttajaan nähden en luonnollisestikaan ole elatisvelvollinen, mutta jos en elätä, lähtee tyttärenikin hänen kanssaan maapallon toiselle puolelle. Tyttö opiskelee nyt unelmiensa ammattiin ja oli yksi niistä 4:stä hakijasta 184:n hakijan joukosta, joka tuli valituksi. Sulla ei ole vielä lapsia, joten et ehkä ymmärrä, mitä on äidin halu tukea omaa lastaan unelmissaan. Jos hänellä ei ole enää varaa asua Suomessa, hän lähtee pois.
Eikä tänne Suomeen maailmalta noin vaan tulla yhteiskunnan varoilla elämään. Tämä on ehkä suurin asia, mikä mua persuissa ärsyttää. Siis he ilmeisesti kuvittelevat, että tänne voi noin vaan tulla ja sossusta hakea rahaa. Paskan marjat. Oleskelulupaa on tosi vaikea saada. Ensinnäkin jo viisumin saadakseen pitää olla 30 /päivä käyttörahaa. Siis asumiskulujen jälkeen. Kuinka monella suomalaisella on edes niin paljon? Odotusaika, minkä 90 päivän turistiviisumin jälkeen seuraavaa oleskelulupaa odotat, voi olla pitkä. Sinä aikana jonkun pitää maksaa elämisesi täällä. Jos sairastut, Kela ei korvaa latiakaan. Anoppina mulla pitää olla jatkuvasti noin 2000 varalla sitä varten, että tyttären puoliso katkaisee jalkansa . 10 000 on oltava sitä varten, että sattuu jotain vähän pahempaakin. 30 000 saatava pankista parin päivän sisällä, jos sattuu joku vielä suurempi tapaturma tai sairastuminen.
Joskus kieltämättä mun tekisi mieleni laittaa pillit pussiin ja lähteä tyttäreni perheen kanssa Meksikoon. Voisin tehdä töitäni sieltäkin käsin ja maksaa paljon vähemmän veroja kuin nyt. Mutta en lähde, koska mulla on muita rakkaitani vielä täällä Suomessa.
Asuntolainaa otin aikoinaan sen suositelun kahden vuoden bruttopalkan verran. En siis todellakaan liikaa vaan vähemmän kuin moni muu. Pankki kyllä tarjosi mulle paljon suurempaakin lainaa, mutta lähinnä pyörittelin kauhistuneena silmiäni. Moni ottaa liian suuren lainan ja laskee sen varaan, että töitä riittä eikä urakehityskään katkea. Riskinsä siinäkin.
Vaikka minä pärjäänkin, downshiftaankin ja suunnittelenkin jo verojen maksamista johonkin toiseen valtioon, jotkut silti rakentavat unelmiensa elämää Suomeen. Heistä ja vain heistä tämän yhteiskunnan pitäisi aidosti olla huolissaan. Ei tämän yhteiskunnan selkäranka tule koskaan olemaan tukien varassa eläjät vaan just ne tavalliset ihmiset, jotka rakentavat talonsa tänne ja synnyttävät lapsensa tähän maahan. Ja joilla on halu täällä pysyäkin. Minä ja kaltaiseni ollaan jo yhteiskunnan kannalta menetettyä kauraa.
