R
rouvaP
Vieras
Olen 26-vuotias naimisissa oleva nainen. Olen ollut 3-kymppisen mieheni kanssa yhdessä muutaman vuoden ja viime kesänä meille syntyi ensimmäinen lapsi. En halua miestäni lainkaan seksuaalisesti. Kun tarkemmin mietin, en ole halunnut häntä oikeastaan koskaan. Haluaisinkin tietää teidän muiden mielipiteen siitä, kuinka tärkeää seksi oikeasti loppujen lopuksi parisuhteessa on? Mieheni on kiltti ja rauhallinen, meillä on samanlainen huumorintaju ja hauskaa yhdessä. Hän on myös loistava isä pojallemme. Mutta kun ei haluta, ei sitten pätkääkään!
Aiemmissa suhteissani olen tottunut siihen, että seksiä on vähintään joka toinen päivä. Mieheni kanssa emme ole olleet kovinkaan aktiivisia edes ihan suhteen alussa, jolloin monella muulla on "kanivaihe" päällä. Miehelläni ei ole kovinkaan paljon kokemuksia, ja hän on aika haluton kokeilemaan mitään uutta. Silloin harvoin kun rakastelemme, teemme sen aina saman kaavan mukaan omassa sängyssä. Joskus harvoin olen saanut hänet houkuteltua olohuoneen sohvalle tai saunan lauteille, mutta joka kerta jälkeenpäin kuulen, kuinka seksin harrastaminen muualla kuin sängyssä on hankalaa. Tämä latistaa omaa tunnelmaani entisestään, olen kuitenkin aika kokeilunhaluinen.
Mieheni kyllä haluaa seksiä ja tekee aloitteen vähintään kerran viikossa. Joskus saan psyykattua itseni mukaan, mutta aika usein vetoan väsymykseen ja kieltäydyn. Mies tyytyy tähän. Silloin harvoin kun saan itseni mukaan, haaveilen muista miehistä ja fantasioin, jotta pystyisin nauttimaan.
En syytä miestäni tilanteesta, eihän se hänen vikansa ole, etten halua! En ole pettänyt häntä, mutta pelkään, että niin tulee vielä tapahtumaan. Tapasin pikkujouluissa miehen, jonka kanssa meillä oli heti aivan uskomatonta kemiaa. Olemme tekstailleet ja soitelleet ja nähneet tämän kuluneen puolen vuoden aikana satunnaisesti yöelämässä, mutta mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Alkaa kuitenkin olla vain ajan kysymys, että päädymme sänkyyn. Välistämme sähköä on vaikea edes sanoin kuvailla.
Mitä ihmettä tässä oikein pitäisi tehdä? En haluaisi rikkoa perhettämme "vain" sen takia, että haluaisin fyysisesti tyydyttävän suhteen, mutten toisaalta halua elää loppuelämääni miehen kanssa, jota en halua. Voiko parisuhde ilman tyydyttävää seksielämää toimia?
Kiitos jo etukäteen vastauksistanne.
Aiemmissa suhteissani olen tottunut siihen, että seksiä on vähintään joka toinen päivä. Mieheni kanssa emme ole olleet kovinkaan aktiivisia edes ihan suhteen alussa, jolloin monella muulla on "kanivaihe" päällä. Miehelläni ei ole kovinkaan paljon kokemuksia, ja hän on aika haluton kokeilemaan mitään uutta. Silloin harvoin kun rakastelemme, teemme sen aina saman kaavan mukaan omassa sängyssä. Joskus harvoin olen saanut hänet houkuteltua olohuoneen sohvalle tai saunan lauteille, mutta joka kerta jälkeenpäin kuulen, kuinka seksin harrastaminen muualla kuin sängyssä on hankalaa. Tämä latistaa omaa tunnelmaani entisestään, olen kuitenkin aika kokeilunhaluinen.
Mieheni kyllä haluaa seksiä ja tekee aloitteen vähintään kerran viikossa. Joskus saan psyykattua itseni mukaan, mutta aika usein vetoan väsymykseen ja kieltäydyn. Mies tyytyy tähän. Silloin harvoin kun saan itseni mukaan, haaveilen muista miehistä ja fantasioin, jotta pystyisin nauttimaan.
En syytä miestäni tilanteesta, eihän se hänen vikansa ole, etten halua! En ole pettänyt häntä, mutta pelkään, että niin tulee vielä tapahtumaan. Tapasin pikkujouluissa miehen, jonka kanssa meillä oli heti aivan uskomatonta kemiaa. Olemme tekstailleet ja soitelleet ja nähneet tämän kuluneen puolen vuoden aikana satunnaisesti yöelämässä, mutta mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Alkaa kuitenkin olla vain ajan kysymys, että päädymme sänkyyn. Välistämme sähköä on vaikea edes sanoin kuvailla.
Mitä ihmettä tässä oikein pitäisi tehdä? En haluaisi rikkoa perhettämme "vain" sen takia, että haluaisin fyysisesti tyydyttävän suhteen, mutten toisaalta halua elää loppuelämääni miehen kanssa, jota en halua. Voiko parisuhde ilman tyydyttävää seksielämää toimia?
Kiitos jo etukäteen vastauksistanne.