Kuinka usein syöt ulkona ja millaisissa paikoissa??

[äippä vaan]

Itse syön vähintään 5 kertaa viikossa, joinain viikkoina jopa kymmenkin kertaa. Sitten tilaan myös välillä ruokaa kotiin tai joku hakee tai itse haen.

En syö käytännössä koskaan lounaspöydistä, paitsi salaattipöydän voin ottaa. Ruokapaikat vaihtelee paljon, mielelläni syön eri ruokakulttuurien ruokia ja vaihtelen mielen ja muiden mukaan.

 

["vieras"]

maalla ei ole paljon vaihtoehtoja, kotiruoka on in.

 

["viirus"]

Ehkä muutaman kerran vuodessa.
Mä olen tapoihini kangistunut ja silloin kun käyn,haluan santa fe:en.
Niin ja olen nirsoperse,joten tuolta tiedän saavani haluamani

 

[palstanfiksu]

pääasiassa erimaiden keittiöt maistuu, tai no ne ruoat. Intialainen, thaimaalainen, italialainen jne.Onhan näitä.

 

["..."]

Kerran kaksi kuussa. Ravintolaruoat lihottaa.

 

[Mamma italiana]

[QUOTE="...";28255913]Kerran kaksi kuussa. Ravintolaruoat lihottaa.[/QUOTE]

No eikà lihota, jos valitsee itse ruoat listalta

 

[äippä vaan]

Hyvin outoa porukkaa kyllä täällä on, aniharva on edes käynyt syömässä missään muualla kuin kotonaan...Huoh!

 

[tälleen]

Syön työpaikkalounaan työpaikan syömälässä noin kolme kertaa viikossa.

Syön työpaikan lounassetelillä Hesen salaatin tai pasta-annoksen noin 1 - 2 kertaa kuukaudessa.

Vapaa-aikana syön ulkona ehkä keskimäärin 6 - 8 kertaa kuukaudessa. Rytmi vähän vaihtelee: jos ollaan jossain reissulla tai on muuten hektistä elämää, tulee tiiviimpi jakso ns. ulkona syömistä, ja sitten sen jälkeen tekeekin niin paljon mieli syödä itse tehtyä ruokaa, että yrittää pysytellä vain niissä. Millaisissa paikoissa? Pari taattua täällä päin ovat yksi intialainen(en muista nimeä) ja pari italialaistyylistä(Trattoria Romana ja Pizza Dennis), joten noita tulee käytettyä. Joskus pakosti reissussa joku abc, johon en kyllä ihan ensteksi hakeudu, joskus vaan on käytännön syistä turvauduttava siihen. Amarillo-ruokaa syön muutaman kerran vuodessa, täällä myös yksi meksikolaistyyppinen (Atzteca) jossa olen jonkun kerran käynyt.

Ja sitten me seikkaillaan siellä ja täällä. Joskus natsaa ja joskus tulee pettymyksiä. Viking Gracen keulassa oli joku ravintola jossa söin tosi hyvin alacartelistalta viime kuussa. Ravintola Olossa Hgissä käytiin syömässä taivaallisen ihanaa ruokaa ja maksamassa itsemme ähkyiksi. Saslikissa Hgissä taivaallisen ihanaa venäläistä, josta söimme itsemme ähkyyn mutta emme maksaneet ihan yhtä paljon (paljon kuitenkin). Kauppahallin (Turku) sushilounaat ovat ihania. Fiskarsin laaksossa jossain ravintolassa suussasulavaa peuranposkea.

Siis, meillä kahden aikuisen talous, lapset aikuisia ja niillä elämät, lapsenlasten kanssa panostetaan hyvään kotiruokaan, laatuun ja yhdessä tekemiseen. Paitsi silloin kun tarvitaan arkimättöä kiireessä ja asioiden välissä, silloin tehdään ranskalaisia ja lämmitetään lihapullia tai mennään vaikka mäkkärille.

 

[Mamma italiana]

Jokunen vuosi sòin todella paljon ulkona (tòissà ja vapaa-aikana useita kertoja viikossa). se oli kivaa mutta pikkuhiljaa alkoi kaivata enemmàn kotiruokaaja erilaisten uusien reseptien kokeilua kotona

 

["vieras"]

Todella harvoin. Meidän paikkakunnalla on vaihtoehtoina Kebab-pitseria, ABC, grillikioski sekä noutopöytäravintola. Vähän parempaa ravintolaa löytyy sitten jo 60 km päästä.

 

[Katylina]

Käyn ehkä kerran kuussa mäkissä ja ehkä toisen kerran kuussa tilataan pizza kotiin.

 

[viisikymppinen isoäiti]

vähihntä'ä'n kerran kuussa ja syöntipaikkojen taso vaihtelee grillistä hienoon ravintolaan

 

[mä en nyt tajunnu taas...]

No mitäs outoa siinä nyt on, että kotiruoka maistuu? Vai meinaatko, että kaikki mitä muut tekee toisin kuin sinä, on outoa? Kyllä varmaan jokainen meistä voisi syödä vaikka joka aterian muun ihmisen laittamana, mutta jos itse osaa hyvää ruokaa tehdä, niin ei kaikilla ole tarvetta ulkona syömiseen...

 

[Määä]

No en koskaan. No, viime kesänä oli sellainen tilanne että päätin raskia hakea grilliltä herkkuani, mutta normaalioloissa ei kyllä ole varaa harrastaa moista.

 

[syön]

Nepalilaisessa aina kun oin aikaa tai mahdollisuus (chicken tikka masala)

 

[Mamma italiana]

Hyvin outoa porukkaa kyllä täällä on, aniharva on edes käynyt syömässä missään muualla kuin kotonaan...Huoh!

Ei pidà paikkansa! Moni kày ulkona syòmàssà, arvostaa ravintolaruokaa mutta samalla tykkàà kokata myòs kotona. Kotona kokkaaminen kun ei tarkoita pelkkià keitettyjà perunoita ja makkarakastiketta vaan valikoima voi olla aika laajakin. Lisàksi ravintolassa syàminen ei ole enàà aikoihin (jos koskaan) ollut statussymboli, kotona kokkaaminen voi olla myòs kalliimpaa kuin ravintolassa syòminen.

 

[Tämmöstä]

Siis kuten tuolla aiemmassa viestissäni (#8) varmaan toin esiin, arvostamme hyvää ravintolaruokaa, mutta pääasiallisesti syömme koska ihmisen on syötävä.

Kotona syöminen on kuitenkin ihanaa. Ruoan laittaminen on ylellisyys, jos perheessä on työkeskeisiä ihmisiä. Ihanaa on myös syödä ystävien ja sukulaisten kanssa niiden kodeissa. Veljeni ja vaimonsa tekevät ihanaa venäläistyyppistä luomuruokaa (kumpikin tekee muutakin työtä, mutta siinä sivussa luomuviljelevät). Ystävättäreni laittaa yleiseurooppalaista vahvasti karjalaissävyistä ruokaa, joka sulaa suussa, ja seura on aina ihanaa. Meidät on ympäröity näköjään vanhetessamme kokeilla: Yksi tyttäristämme on kokki, samoin kummityttösistäni toinen, myös vävyni (eri tyttären kautta vävy) on kokki. Yksi ei-kokki nuori tuttavapiirissä pitää ruokablogia ja kaksi viidestä lapsenlapsesta käyvät peruskoulun ohessa kokkikerhossa...

Joten vaikka oma asenne onkin ollut että ruoka on mättöä, ja harvoin sitä kannattaa erikseen miettiä (meillä arkiruoka siis tosiaan saa mättöä ollakin, kunhan on laadukasta ja terveellistä sellaista), niin ruoan arvostus näyttää olevan isossa osassa ympäristössämme.

 

[plm]

Muutaman kerran kuukaudessa.
Omalla paikkakunnalla huono valikoima, lähinnä kiinalaisessa keskimäärin kerran kuussa.
Muuten käyn melko usein isommassa kaupungissa syömässä varta vasten tai esim kokous- tai ostosreissulla ja siinä ateria samalla.
Ruoka vaihtelee lounassalaatista kunnon illalliseen.

 

[rops]

Kesällä aika usein, tuossa omalla tontilla.

 

["Vieras"]

Itse syön vähintään 5 kertaa viikossa, joinain viikkoina jopa kymmenkin kertaa. Sitten tilaan myös välillä ruokaa kotiin tai joku hakee tai itse haen.

En syö käytännössä koskaan lounaspöydistä, paitsi salaattipöydän voin ottaa. Ruokapaikat vaihtelee paljon, mielelläni syön eri ruokakulttuurien ruokia ja vaihtelen mielen ja muiden mukaan.

Kerran viikossa meillä on yleensä pizzapäivä ja ne tilataan kotiin. Muuten tulee harvakseltaan käytyä ulkona syömässä. Joskus repäistään ja käydään syömässä koko perhe jossain ulkona, vähän paremmissa ravintoloissa. Tavallisin on kuitenkin lasten toivoma mäkkärireissu shoppailuun lomassa. Työpäivän päälle on raskasta lähteä varta vasten ravintolaan syömään eli kotiruoka on pop!

Reissussa jos ollaan, niin silloin tietenkin. Viimeksi käytiin Saksassa reilu kuukausi sitten ja siellä syötiin mm. kreikkalaisessa ravintolassa. Hyvää ruokaa ja lapsille mieluisia jäätelöannoksia otettiin jälkiruoaksi . Perheelle ulkona syöminen on kuitenkin kallista. Jos me syötäisiin ap:n tavoin ulkona noin usein, niin menis jo kunnolla rahaa. Meillä tavallinen ravintolareissu on noin satasen. Jos vähän parempaan paikkaan mennään niin sitten enemmänkin.

 

["Vieras"]

Töissä olessa lähes joka päivä söin lounaan ulkona, nyt kun olen vanhempainvapaalla ehkä kerran kaksi viikossa. Useinmiten syön kahviloissa. Lempikahviloistani saa ihania toasteja ja salaatteja. Ravintoloissa tulee käytyä tosi harvoin. En näe mitään järkeä mennä Arinan ketjuravintolaan syömään lämmitettyjä eineksiä. Mieluummin teemme kotona. Mieheni on loistava kokki jolta luonnistuu niin pihviateriat kuin etnisemmätkin herkut. Lomaillessa tulee käytyä ravintoloissa enemmänkin.

 

["vieras"]

5-10 kertaa viikossa kuulostaa paljolta? Vai lasketko sä tähän työpaikkaruokailut mukaan? Lapsia sulla ei taida sitten ollakaan?

Silloin kun olen töissä, syön joka päivä työpaikkalounaan, mutta sitä en varsinaisesti laske ulkona syömiseksi. Samaa ruokaa siellä kuin kotona söisin. Perheenä syödään ulkona tai haetaan noutoruokaa ehkä 2-4 kertaa kuussa. Myönnän, että useimmin mennään silloin jollain pizzalinjalla. Kunnon ravintoloissa harvemmin.

 

[hyvää kotiruokaa!]

Kannattaisi aloittajankin opetella laittamaan ruokaa, lapsesi eivät sitä tule myöskään oppimaan.

 

[Mamma italiana]

Kannattaisi aloittajankin opetella laittamaan ruokaa, lapsesi eivät sitä tule myöskään oppimaan.

ei se sità tarkoita ettà jos vanhemmat eivàt ole huippukokkeja, ei lapsistakaan voisi tulla ruoanlaiton ystàvià. kanavat syòksevàt aamusta iltaan kokkaujuttuja ja -ideoita, netti on pullollaan vinkkejà. Enemminkin kyse on siità ettà me kokkaajat tykkààmmme luoda kotiimme semmosta "omalaistaan kotitunnelmaa" myòs keittiòssà

 

["vieras"]

Kun muutettiin Tampereelle, käytiin viikoittain ja yleensä aina eri paikassa, kun haluttiin tutustua kaupungin ravintolamaailmaan. Huomasin kuitenkin pettyväni lähes joka kerta ja tuli olo, että tekisin kotona parempaa. Niinpä meillä ei oikeastaan ole vakiintunutta paikkaa, jonne pitäisi ehdottomasti päästä syömään sen ruuan takia. Toki ulkona syödessä siihen liittyy paljon muutakin: rentoutumista, miljöö jne. mutta ihan taloudellisistakin syistä ei ole järkevää syödä keskinkertaiselta maistuvaa ruokaa jos kotona pystyy parempaan tai edes samaan.