J
Jake
Vieras
Kun sinä ensimmäisen kerran viimekesän kynnyksellä astuit toimistoomme, en voinut uskoa että lantiofarkkujesi ja tiukan toppisi alla olisi jo henkisesti kypsä ja aikuinen nainen. Edes yhdeksäntoistavuodenikäsi ei tee sinusta epävarmaa tai edes ikäistäsi vaan todellakin olet jo ihminen joka tietää mitä elämässään haluaa ja miten siihen pyrkiä. En uskonut enää että kohtalo olisi tuonut eteeni sinunkaltaista naista, joka kohottaisi minut tylsästä keski-ikäisyydestä ja tekisi minusta taas Miesta. Miestä, sellaista jollainen olin vielä joskus, silloin kun olin nuori. Nyt minua naurattaa heti herätessäni kun tiedän saavani taas viettää päivän sinun hurmaavassa seurassa. Minulla on draivia ja kiinnostusta myös itseneäni kohtaan ja kunnostani huolehtelemiseen. Minä olen taas elossa!
Voi valehtelematta sanoa, että olet parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Ehkä lastemme syntymy menee sinun edellesi, mutta parhaatkaan vuotemme vaimoni kanssa eivät tälle, mitä meidän keskellämme on nyt menossa, vedä vertoja. Jos tietäisin miten pääsisin helpointen tästä keski-ikäisen ukkomiehen velvollisuudesta perhettä, lapsiani ja vaimoani kohtaan, eroon, niin tekisin sen - heti. Karkaisin kanssasi sinne unelmiemme taloon, josta silloin kylpylässä keskustelimme ja sinne lämpimien vesien ääreen. Sinne me vielä yhdessä lennämme ja silloin kannan sinut vedenrajaan sanoen ne kolme tärkeintä sanaa. Ajattelen kun olen kuusikymmentä, olet vasta vähän päälle kolmekymmentäviisi vuotias. Voisitko ajatella eläväsi tälläisen vanhan papan kanssa vielä silloin? Tiedän että elämänkokemukseni ja karismani saa sinun kuumaksi, mutta voisitko odottaa vielä sen verran, että lapsemme muuttaa kotoa pois? Silloin vaimoni ei jäisi tyhjän päälle, eikä elatusvelvollisuus enää sido minua kylmässä suhteessa.
Sinun Jakesi, nyt ja aina...
Voi valehtelematta sanoa, että olet parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Ehkä lastemme syntymy menee sinun edellesi, mutta parhaatkaan vuotemme vaimoni kanssa eivät tälle, mitä meidän keskellämme on nyt menossa, vedä vertoja. Jos tietäisin miten pääsisin helpointen tästä keski-ikäisen ukkomiehen velvollisuudesta perhettä, lapsiani ja vaimoani kohtaan, eroon, niin tekisin sen - heti. Karkaisin kanssasi sinne unelmiemme taloon, josta silloin kylpylässä keskustelimme ja sinne lämpimien vesien ääreen. Sinne me vielä yhdessä lennämme ja silloin kannan sinut vedenrajaan sanoen ne kolme tärkeintä sanaa. Ajattelen kun olen kuusikymmentä, olet vasta vähän päälle kolmekymmentäviisi vuotias. Voisitko ajatella eläväsi tälläisen vanhan papan kanssa vielä silloin? Tiedän että elämänkokemukseni ja karismani saa sinun kuumaksi, mutta voisitko odottaa vielä sen verran, että lapsemme muuttaa kotoa pois? Silloin vaimoni ei jäisi tyhjän päälle, eikä elatusvelvollisuus enää sido minua kylmässä suhteessa.
Sinun Jakesi, nyt ja aina...
