Minä ainakin ymmärrän aivan hyvin ap:n tuntemuksia. Toki jos joku haluaa kutsua koko suvun ja kaikki hyvänpäiväntutut vauvaa ihastelemaan, tilanne on toinen. Mutta jos on nimenomaan sanonut, ettei kaipaa vieraita, olisi tuttavien hyvä olla hienotunteisia ja kunnioittaa toiveita.
Onneksi omat ystäväni olivat niin ymmärtäväisiä, että kysyttyään innostuneena, koska sopii tulla, he samaan hengenvetoon lisäsivät, että sano ihmeessä, jos olet väsynyt tai haluat muuten vaan olla rauhassa. Toki he kyselivät "Voiko nyt tulla?" jne. mutta olin vain iloinen, kun he olivat innoissaan vauvastani.
Tein myös heti selväksi, että haluan viettää ensimmäisen päivän rauhassa vauvan kanssa kahden (mieheni, joka ei ole vauvan isä, pääsi tulemaan vasta seuraavana päivänä ) . Olin rasittunut sairaalan jatkuvasta äänisaasteesta ja vieraiden ihmisten läheisyydestä, joten oli ihanan rentouttavaa vaan loikoilla pikkuisen kanssa toisiamme ihmetellen.
Siitä eteenpäin vieraat olivatkin tervetulleita, mutta vaikka olinkin iloinen, kun he tulivat, olin myös iloinen, kun he pyytämättä ymmärsivät lähteä, ennen kuin väsyin liikaa. He myös aina kysyivät, tarvitsenko jotain, ja kysyvät vieläkin, vaikka vauva on jo 5kk. Heidän vierailunsa olivat (ja ovat) ilo, eivät rasite.
Onneksi minulla on ihania ja ymmärtäväisiä ystäviä ja sukulaisia=)
Onneksi omat ystäväni olivat niin ymmärtäväisiä, että kysyttyään innostuneena, koska sopii tulla, he samaan hengenvetoon lisäsivät, että sano ihmeessä, jos olet väsynyt tai haluat muuten vaan olla rauhassa. Toki he kyselivät "Voiko nyt tulla?" jne. mutta olin vain iloinen, kun he olivat innoissaan vauvastani.
Tein myös heti selväksi, että haluan viettää ensimmäisen päivän rauhassa vauvan kanssa kahden (mieheni, joka ei ole vauvan isä, pääsi tulemaan vasta seuraavana päivänä ) . Olin rasittunut sairaalan jatkuvasta äänisaasteesta ja vieraiden ihmisten läheisyydestä, joten oli ihanan rentouttavaa vaan loikoilla pikkuisen kanssa toisiamme ihmetellen.
Siitä eteenpäin vieraat olivatkin tervetulleita, mutta vaikka olinkin iloinen, kun he tulivat, olin myös iloinen, kun he pyytämättä ymmärsivät lähteä, ennen kuin väsyin liikaa. He myös aina kysyivät, tarvitsenko jotain, ja kysyvät vieläkin, vaikka vauva on jo 5kk. Heidän vierailunsa olivat (ja ovat) ilo, eivät rasite.
Onneksi minulla on ihania ja ymmärtäväisiä ystäviä ja sukulaisia=)