M
minttu.
Vieras
Mulle tuli vähän yllätyksenä kuinka kovapäinen ja voimakastahtoinen voi Kultaisennoutajan pentu olla
silloin kun tuo on energisimmillään niin se kyllä koettelee hermoja ihan täysillä. Haukkuu aivan hirveästi ja kovaan ääneen vaikka alusta asti me ei olla huomioitu sen haukkumista millään tavalla koska huomiotahan se sillä hakee. Roikkuu myös lahkeessa (oon ottanu niskasta kiinni ja vähä ravistanu, mutta yleensä innostuu siitä vaan enemmän), välillä on joutunu käymään sen kans ihan kunnon "taistelun" kun puremiselle ja murinalle ei oo tullu loppua. Oon kääntäny sen selälleen lattialle ja pitäny siinä niin kauan että rauhottuu mutta kauan se jaksaa vastaan vängätä ja silmistä paistaa raivo. Ei halua alistua helposti. Yrittää myös nylkyttää meitä välillä ja änkeä syliin, eli ei ole mennyt sille vielä jakeluun että on lauman alin. Sohvalle ja sänkyyn ei saa tulla, mutta varsinkin sohvalle yrittää jatkuvasti vaikka tuhat kertaa on kielletty ja välillä oltu vain huomioimatta. Olenko liian ankara pienelle pennulle vai pitäskö olla ankarampikin? missä asioissa ois parempi olla vain huomioimatta pennun huonoa käytöstä ja millon kannattaa laittaa pentu "kenttään"?
Aktiviteettia tuo mun mielestä saa aivan tarpeeksi, kun ei tuon ikästä vielä voi varsinaisesti lenkittää. Mutta joka päivä käydään ihan muutaman metrin päässä kävelemässä tuosta kotipihasta ja lisäksi saa juosta pihalla vapaana monta kertaa päivässä. Sisällä sillä on luita ja aktivointileluja. Ja joka päivä pidetään pieni "opetustuokio". Silti jaksaa raivota vielä meillekin ja komennella meitä.
Positiivista on, että pentu on oppinut jo monia asioita vaikka on vasta 10 viikon ikänen. Osaa istua, mennä maahan, antaa tassua, ja tietää paikka -käskyn. Kulkee talutushihnassa ulkona nykyään jo niin ettei pure sitä (aluksi söi hihnaa koko ajan). Kynsien leikkuu on monesti aikamoista taistelua, puree ja kiemurtelee mutta en oo luovuttanut ja seki on alkanu menemään kerta kerran jälkeen vähä helpommin.
Oliko teidän kultsit pentuna tämmösiä ja saitteko kasvatettua niistä hyvin käyttäyviä, tottelevaisia koiria? mua vähän hirvittää mitä tästä tulee...
Aktiviteettia tuo mun mielestä saa aivan tarpeeksi, kun ei tuon ikästä vielä voi varsinaisesti lenkittää. Mutta joka päivä käydään ihan muutaman metrin päässä kävelemässä tuosta kotipihasta ja lisäksi saa juosta pihalla vapaana monta kertaa päivässä. Sisällä sillä on luita ja aktivointileluja. Ja joka päivä pidetään pieni "opetustuokio". Silti jaksaa raivota vielä meillekin ja komennella meitä.
Positiivista on, että pentu on oppinut jo monia asioita vaikka on vasta 10 viikon ikänen. Osaa istua, mennä maahan, antaa tassua, ja tietää paikka -käskyn. Kulkee talutushihnassa ulkona nykyään jo niin ettei pure sitä (aluksi söi hihnaa koko ajan). Kynsien leikkuu on monesti aikamoista taistelua, puree ja kiemurtelee mutta en oo luovuttanut ja seki on alkanu menemään kerta kerran jälkeen vähä helpommin.
Oliko teidän kultsit pentuna tämmösiä ja saitteko kasvatettua niistä hyvin käyttäyviä, tottelevaisia koiria? mua vähän hirvittää mitä tästä tulee...