I
IsoHermanni
Vieras
Iso elämänmuutos edessä: tähänkään asti avovaimoni ei ole mikään suurituloinen ollut, mutta alkaa nyt syksyllä opiskelemaan. Tarkoittaa siis sitä, että hänen tulonsa putoavat nykyisestäänkin. Opintotuki ja asumislisä kai yhteensä noin 500 e / kk, josta 10 % verot, ja lisäksi hän aikoo tehdä jonkin verran osa-aikatöitä.
Itse tienaan tällä hetkellä vähän yli 4000 e brutto / 2400 e netto kuussa.
Olen pääni puhki miettinyt, miten jatkossa parisuhteemme kulut tulisi jakaa. En haluaisi aikuista ihmistä ruveta elättämään (emme ole mitään teinejä enää, joten avoni opiskelu aikuisiällä on hänen oma valintansa), mutta toisaalta en tietenkään halua, että elintasomme yhdessä asuessa olisivat täysin erilaiset.
Olen miettinyt, että ehdottaisin hänelle asumis- ja ruokakulujen jakamista esimerkiksi suhteessa 60/40. Yhteensä nuo kulut ovat kuussa sellaista luokkaa, että avovaimoni opintotuki ja asumislisä riittäisivät suunnilleen kattamaan hänen 40 % osansa. Lisäksi tietenkin kustantaisin elämän pikku ylellisyyksiä, kuten matkoja ja ulkona syömisiä, joihin avolla tuskin muuten olisi varaa.
Tämä tarkoittaisi sitten kuitenkin sitä, että kaikki "extraraha" asumis- ja ruokakulujen jälkeen (puhelinlasku, bussiliput, vaatteet, hygienia...) avokkini pitäisi tienata osa-aika töitä tekemällä.
Olenko kohtuuton, jos en suostu maksamaan noita pakollisia yhteisiä kuluja tuota 60 % enempää? Miten teillä muilla on jaettu kuluja tilanteessa, jossa toinen opiskelee ja toisella on ihan ok tulot? Onko opiskeleva osapuoli ottanut sitten esim. opintolainaa kattamaan omia kulujaan? Meidän tapauksessammehan pystyisin kyllä maksamaan koko vuokramme vaikka yksin, mutta kuten sanoin, niin minulla ei mielestäni ole avovaimoni elatus velvollisuutta - kyseessähän ei kuitenkaan ole perheenlisäys tms. vaan hänen oma valintansa lähteä aikuisiällä opiskelemaan.
Mielipiteitä?
Itse tienaan tällä hetkellä vähän yli 4000 e brutto / 2400 e netto kuussa.
Olen pääni puhki miettinyt, miten jatkossa parisuhteemme kulut tulisi jakaa. En haluaisi aikuista ihmistä ruveta elättämään (emme ole mitään teinejä enää, joten avoni opiskelu aikuisiällä on hänen oma valintansa), mutta toisaalta en tietenkään halua, että elintasomme yhdessä asuessa olisivat täysin erilaiset.
Olen miettinyt, että ehdottaisin hänelle asumis- ja ruokakulujen jakamista esimerkiksi suhteessa 60/40. Yhteensä nuo kulut ovat kuussa sellaista luokkaa, että avovaimoni opintotuki ja asumislisä riittäisivät suunnilleen kattamaan hänen 40 % osansa. Lisäksi tietenkin kustantaisin elämän pikku ylellisyyksiä, kuten matkoja ja ulkona syömisiä, joihin avolla tuskin muuten olisi varaa.
Tämä tarkoittaisi sitten kuitenkin sitä, että kaikki "extraraha" asumis- ja ruokakulujen jälkeen (puhelinlasku, bussiliput, vaatteet, hygienia...) avokkini pitäisi tienata osa-aika töitä tekemällä.
Olenko kohtuuton, jos en suostu maksamaan noita pakollisia yhteisiä kuluja tuota 60 % enempää? Miten teillä muilla on jaettu kuluja tilanteessa, jossa toinen opiskelee ja toisella on ihan ok tulot? Onko opiskeleva osapuoli ottanut sitten esim. opintolainaa kattamaan omia kulujaan? Meidän tapauksessammehan pystyisin kyllä maksamaan koko vuokramme vaikka yksin, mutta kuten sanoin, niin minulla ei mielestäni ole avovaimoni elatus velvollisuutta - kyseessähän ei kuitenkaan ole perheenlisäys tms. vaan hänen oma valintansa lähteä aikuisiällä opiskelemaan.
Mielipiteitä?