Kun ei uskalla hakea apua.

[Kuka lie...]

Olen sairastanut paniikkihäiriötä 5v. Viimeisen vuoden aikana se on pahentunut niin etten pysty edes kaupoissa käymään. Sain juuri lapsen ja aioin hakea apua kun syntynyt mutta paskat. Ahdistaa neuvolassa käynnitkin niin että itken. Saan joka kerta kohtauksen sielläkin mutta olen onnistunut sen peittämään.
Oireina on huimaus, valot aristaa, ahdistus, pakokauhu, pitää pidätellä itseä kaikin voimin etten karkaa ovesta ulos, olin missä vain. Kuulo sumenee, sydän hakkaa ja hiki virtaa, kaupassa tuntuu että jalat lähtee alta.

Raskausaikana tuo paheni ihan todella. Kotona olo on ok, joskus kun lapset huutaa, ruoka tekeillä ym iskee totaalinen maailmanloppu, mutta se menee levolla ohi. Epäilen myös masennusta, esikoisesta oli mutta erilaista, tämä lienee tuosta paniikkihäiriöstä johtuvaa.

En ole itkuherkkä enkä voimaton, jaksan arjen ym.

Apua vaan en osaa hakea. Mies valittaa siitä mutta minkäs teet. Lääkäriin meno pelottaa, kohtauksen saan sielläkin. En osaa enkä uskalla. :ashamed:
taidan olla tuhoon tuomittu.

 

[valitettavaa]

kai sä sit joudut vaan kärsimään

 

[d]

Eihän se haittaa, vaikka sulla ois kohtaus neuvolassa tai lääkärillä. Päinvastoin, lekurin on siitä helpompi nähdä tilanteesi ja auttaa. Et varmastikaan jaksa arkea, johon sisältyvät ne neuvolakäynnit, lasten ulkoiluttamiset, perhekahvilat sun muut. Jos sinun on vaikea puhua neuvolassa tai lääkärillä, niin kirjoita kotona asiasi valmiiksi paperille ja anna paperi vastaanotolla suoraan käteen. Et ole ainoa jolla on vaikeata, eikä kukaan lääkäri sylje päällesi oireidesi takia.

 

[sh]

kuulostaa todella siltä, että olisi hyvä, että saisit apua vaivaasi. Valitettavasti sitä ei sulle varmaan kukaan osaa tulla tarjoamaan eli sun pitäisi itse kuitenkin ottaa jonkinlainen askel avunpyytämiseksi. Tiesithän, että paniikkihäiriön hoitoon on myös lääkitystäkin olemassa ja sitten tietysti terapia voi auttaa. Mutta todellakin sinun pitäisi uskaltautua menemään lääkäriin, voisiko mies tai vaikka joku ystävä lähteä sinne sun henkiseksi tueksi?

 

[-]

Onko sulla joku ystävä, joka tietää tosta? Tai sukulainen? Ota joku luotettava henkilö kaveriksesi lääkärikäynnille. Hän on tukenasi siellä ja voi kertoa lääkärille oireistasikin, kuin kauan tota on ollut ym. mikäli sekoat ja jämähdät ihan kokonaan, etkä saa sanaa suustasi.

 

[Ap]

Kyllä varmaan lähtisi mies tueksi ilomielin mutta millä helvetillä saan itseni varaamaan edes aikaa?

lasten kanssa ulkoillaan kotipihalla ja viereisellä leikkikentällä, pyykinpesu, ruoanlaitto, siivous jne hoituu ongelmitta, eli sinänsä sellaista kunnon masennusta ei ole. Tiedän että on lääkitys olemassa, ei vain houkuta se kokeilu, jos ensimmäinen lääke ei auta, tai edes toinen tai kolmas. Häpeän jopa tätä sairautta vaikka tosiaan ei pitäisi.