Kun ei vaan enään jaksa...

[harmaana tänään]

Mä en löydä paljoltikaan mitään hyvää tästä lapsiperhe-elämästä.
Halusin lapsen, odotusaika oli ihanaa, mutta tää elämä on nykyään jostain helvetistä.
Mitä hyvää tuosta lapsesta on tullu...öö..?
mitä huonoa
-ainaista tappelua miehen kanssa
-mitään ei saa tehdä rauhassa saati alusta loppuun
-ikinä ei saa nukkua öitä kokonaan
-kroppa on pilalla
listaa voi jatkaa vaikka kuinka. Mitä järkeä on enään edes elää?

 

[EllaDonna]

Kyllä se elämä siitä vielä kirkastuu. Viimeistään sitten, kun lapsi muuttaa pois kotoa :hug:

 

[vieras]

Vai kroppa pilalla. Siinäpä se.

 

[juujuu]

Ei oo järkee elää kun mitään ei saa tehdä rauhassa saati alusta loppuun. ja roppakin meni.

 

[-]

mitä huonoa
-ainaista tappelua miehen kanssa
-mitään ei saa tehdä rauhassa saati alusta loppuun
-ikinä ei saa nukkua öitä kokonaan

No näistä asioista on turha lasta "syyttää", ne ovat sinun ja miehesi välisiä.

 

[vieras]

Masentunut olet. Hae apua ennen kuin hujahtaa koko lapsuus taivaan tuuliin.

 

[muija]

Onko sulla synnytyksen jälkeinen masennus?

 

[aisii]

periaatteessa täysin samaamieltä, että on käsittämätöntä että edelleen suurin osa ihmisistä haluaa lapsia.
duunia moneksikymmeneksi vuodeksi.
pitäisi jaksaa koko ajan sanoa sitä samaa: joka ilta ala pukea yövaatteita, aamulla duunia, että saa koululaisen pukemaan lämpimästi. ja suunnilleen lastensuojelu kolkuttaa ovella jos ei pue tai ei muista muitsuttaa ja huolehtia.
ja huolehtia että koululainen edes vähän lukee kokeisiin, läksykappaleita ei lue.
huolehtia harrastukset.
jatkuvaa toisten jälkien korjaamista.
tai muistuttamista että korjaavat jälkensä. mikä on rankempaa.
hirvittävä rahanmeno ja palkat eivät nouse vaikka syöjiä enemmän taloudessa.
jatkuva huoli.
jatkuvaa ruokahuoltoa.

 

[surullista]

Sinulla voi olla masennus. Keskustele neuvolassa ensi tilassa. Tai hae jotain muuta kautta apua. Kyllä normaalisti lapsi tuo iloa enemmin kuin surua vaikka väsyttäisikin.

 

[vieras]

Siis ettekö te rakasta lapsianne? aisii ja ap? Aisii luetelee vaan töitään, karmeeta että sulle on lapsia suotu. Joku ottais ja rakastais.

 

[ap]

keskivaikea synnytyksen jälkeinen masennus on.
Ja mollatkaa toki lisää.

 

[Rouva Räpylä]

Olenkohan mä sit outo ku mä oikeasti nautin elämästäni noiden lasten kanssa. Välillä tietty kyllästyttää kaikki mut niin kyllästytti ennen lapsiakin.

 

[ap]

Kyllä, rakastan lastani myös valtavan paljon, mutta minusta se että lapsi tulee halaamaan tai tekee jotain hassua, nauretaan yhdessä on pieni hyvä tästä kaikesta pahasta.

 

[vieras]

keskivaikea synnytyksen jälkeinen masennus on.
Ja mollatkaa toki lisää.

No hae apua jos jo tiedossa masennus! Jaksa lapsen takia!

 

[tytönjapoikienmamma]

keskivaikea synnytyksen jälkeinen masennus on.
Ja mollatkaa toki lisää.

No tarvitset nyt apua tuohon asiaan. mene heti neuvolaan juttelemaan tai lääkäriin, tarvitset terapiaa ja lääkitystä. tuo on erittäin vahingollista sinulle ja lapsellesi, joka on viaton.

 

[ap]

olen hakenut apua. Käyn psykiatrilla, mutta ei siitä tunnu olevan apua. Sekin epäili että olenko edes masentunut, vasta kun käski täyttää jonkun rastiruutuun kyselyn totesi että jaa taidat olla sittenkin eikä ole edes lievä.

Meillä ei ole minkäännäköistä tkiverkostoa miehen kanssa. Oma äitini on jatkuvasti töissä emmekä ole kovin läheisiä, käy hän toki n.kerran kuussa katsomassa lasta.
Miehen vanhemmat eronneet ja asuvat molemmat kaukana. Välimatkan takia näemme harvoin enkä tule hänen äitinsä kanssa oikein toimeen. He vain jankuttavat että kohta sitä toista sitten...

Itselläni on muutama kaveri, mutta ei yhtään kunnon ystävää. Näen kerran viikossa kerhossa muita aikuisia.

 

[iltatähtien äippä]

masennus tai ei päätös lapsen saamisesta oli sinun ja miehesi joten lapsi ei saa kärsiä sinun päätötesi uudelleenarvioinnista. Mihin sinä sitä hienoa kropaa tarviset mitä teet kaiken sen ajan joka lapselta jäisi ? mikä lapsen tullessa muuttui teidän suhteessanne? vastaa näihin rehellisesti ja koeta hakea apua masennukseesi. :hug:

 

[ap]

Minua itseäni ahdistaa tämä nykyinen vartalo. En siis tarvi sitä muille esittelyyn tai muuhun, ihan vain ja ainoastaan että itselläni olisi parempi olla.

Haluaisin vain olla. Tekemättä mitään. Tai maata sohvannurkassa lämpimän viltin sisällä tuijottaen hömppää tv:stä/lukien kirjaa/tms. Kaipaan sellaista vain olemista.

Lapsi muutti suhteessa, no en osaa sanoa. Kaikenhan se tietty muuttaa...

 

[Oddball]

Mä taas saan voimaa jaksaa tätä elämää juuri lapsiltani,monesti mietin että mitä hittoja tekisin jollei mulla noita olisi. Ehkä mulla on vaan niin voimakas tuo hoivavietti ja jaksan päivästä toiseen samat rumbat ruuanlaittoineen ja pyykinpesemisineen ja nautin siitä.

 

[vieras]

Kuulostaa niin tutulta. Itselläni on 8- ja 3-vuotiaat lapset. Vuosi sitten olin ihan poikki etenkin tuon vanhemman lapsen kanssa. Itkin tuntitolkulla joka päivä, ja mistään ei tullut mitään. Lopulta sain ajan perheneuvolaan ja sain käydä siellä purkamassa mieltäni sossutädille (taustalla oli siis esim. miehen ja lasten sairastelua, joka oli patoutunut päähäni). Perheneuvolassakin itkin, itkin, itkin ja itkin. Siellä oltiin varmoja, että olen masentunut ja sain lähetteen parillekin asiantuntijalle, mutta rasti ruutuun -testin mukaan en ollutkaan masentunut. Oman pääkopan tyhjentäminen, enemmän lepääminen ja kevään myötä lisääntynyt valo kuitenkin saivat mut taas tolpilleni ja aloin tietoisesti ottaa aikaa itselleni ja harrastaa. Nyt olen ihan eri ihminen kuin vuosi sitten. Toivottavasti säkin toivut tuosta, nopeasti.

 

[ap]

Kun olisi edes yksi ystävä jolle voisi sanoa mitä oikeasti tuntee ja jonka voisi pyytää huonoina ja hyvinä päivinä kylään jakamaan sen hetken kanssa.

Minulla oli ystävä, tai niin luulin, kunnes se löysi uuden miehen ja laittoa elämänsä uusiksi. Ei pidä enään juurikaan yhteyttä. Tekisi mieli sille kertoa masennuksesta, ymmärtäisikö se sitten aiempaa käytöstäni paremmin ja tunisi pienen kolauksen että ei ole tukenani vaikka on sanonut että olisi tukena kun tarvii.