Kun eskarilainen on ihan mahdoton...

[huono äiti]

Eskarilainen on uhmakas. On alusta asti ollut erityisen uhmakas päiväkodissa ja tästä on tullut aina välillä palautetta. Lapsen kanssa on käyty vakavia keskustelua siitä miten käyttäydytään ja huonosta käytöksestä on seurannut rangaistuksia. Nämä tehoavat aikansa, kunnes se taas alkaa. Nyt on pitkään mennyt hyvin, mutta tänään lapsi oli saanut päähänsä täysin järjettömän idean. Päiväkodin hoitaja oli häntä komentanut, ihan aiheesta, ja mitä tekee lapsi. Sylkee päin naamaa ja naureskelee päälle. Olin aivan kauhuissani lasta hakiessani, kun tästä kerrottiin. Lapsi ei ole ikinä koskaan kotona tai muuallakaan tehnyt vastaavaa, enkä voisi kuvitella hänen sylkevän vaikka itsenäni päin. Mulla on ollut koko illan paha mieli ja häpeän lapsen käytöstä ja mietin missä on mennyt vikaan. Rajat ja säännöt meidän perheessä on ja niistä pidetään tiukasti kiinni. Silti toinen lapsista on aikaajoin päiväkodissa täysin mahdoton, on ollut jo ennen eskaria. Nyt meni niin täysin hermot, että napsahti mm. viikon kielto lastenohjelmien katsomiseen. Lapsi taisi onneksi tajuta mitä tuli tehtyä ja oli pahoillaan. Kyllä hän kotonakin yrittää uhmailla, mutta ei sentään tee mitään noin tyhmää.

 

["Piika-äiti"]

Oletko kuullut siitä 6-vuotisuhmasta? Asiaankuuluva lapsen kehitystehtävä. Paljon huolestuttavampaa on, jos se jää väliin.

Mutta huono käytös ja sylkeminen jne. pitää saada pois ja yrittää löytää uhmalle joitakin muita tapoja, kuten olette tehneetkin.

Jaksele. Uhmaikäiset ovat uhmaikäisiä ja niiden kanssa se vanhemmuus koetellaan yhä uudelleen. Minä tempoilen 16-vuotiaan kanssa, jolta jäi aikanaan se 6-vuotis uhma pois ja jolla on ollut nyt sitten luokilla 7-9 tuplaten vaikeaa.

 

["miima"]

Kuulostaa pahalta.
Onko lapsella jotain tukitoimia. Nyt olisi viimeiset mahdollisuuden parantaa käytöstä ennen koulun alkua. vai onko erityiskoulu jo ihan selvä ratkaisu?

 

["vieras"]

[QUOTE="miima";25568147]Kuulostaa pahalta.
Onko lapsella jotain tukitoimia. Nyt olisi viimeiset mahdollisuuden parantaa käytöstä ennen koulun alkua. vai onko erityiskoulu jo ihan selvä ratkaisu?[/QUOTE]

Älä nyt pelottele erityiskoululla, jollaisia ei enää edes ole, on vain pienryhmiä ja starttiluokkia. Sinulla on ilmeisesti jotkut superkiltit ja rauhalliset lapset?
Käytös oli huonoa, siitä on tullut sanktio, asiaa sovitetaan ja kuten tuossa jo oli, niin iso osa menee sen ikäkausiuhman piikkiin ja lapsesta tulee ihan taviskoululainen.

 

[huono äiti]

Välillä tuntuu, että olen täysin epäonnistunut äitinä, kun lapsi on tuollainen. Ei meillä kotona saa vahingoittaa ketään, eikä käyttäytyä miten sattuu. Ja silti lapsi menee "julkisella paikalla" esiintymään niin kuin ei olisi ikinä mitään käytöstapoja opetettu. Päiväkodin henkilökunta pitää meidän perhettä varmasti ihan hulluna.

Lapsi sai nyt niin kovat rangaistukset, että ehkä hetken pysyy mielessä ne alkeelliset käytöstavat. Meni ihan täysin hermot siihen temppuiluun ja lapsi taisi tajuta itsekin mokanneensa, koska mietti, että häntä hävettää mennä huomenna hoitoon ja nähdä tämä hoitaja, jonka päälle hän sylki.

 

["vieras"]

Välillä tuntuu, että olen täysin epäonnistunut äitinä, kun lapsi on tuollainen. Ei meillä kotona saa vahingoittaa ketään, eikä käyttäytyä miten sattuu. Ja silti lapsi menee "julkisella paikalla" esiintymään niin kuin ei olisi ikinä mitään käytöstapoja opetettu. Päiväkodin henkilökunta pitää meidän perhettä varmasti ihan hulluna.

Lapsi sai nyt niin kovat rangaistukset, että ehkä hetken pysyy mielessä ne alkeelliset käytöstavat. Meni ihan täysin hermot siihen temppuiluun ja lapsi taisi tajuta itsekin mokanneensa, koska mietti, että häntä hävettää mennä huomenna hoitoon ja nähdä tämä hoitaja, jonka päälle hän sylki.

Helpottaisiko, jos hän vielä saisi tehdä vaikka kortin tälle hoitajalle ja osoittaa olevansa pahoillaan?

 

[..]

Mikäs hoidossa on vikana kun siellä käyttäytyy noin huonosti? Meinaan että jos kotona yleensä ottaen osaa käyttäytyä suht hyvin uhmasta huolimatta.

 

["aloittaja"]

Kyllä on käynyt mielessä sekin, että miten lapsi pärjää koulussa. Mutta ihan normaali lapsi hän yleensä on ja ikätasonsa mukaan kehittynyt. Välillä vaan saa näitä ihme uhkakohtauksia ja hölmöilee oikeen urakalla. Ei tämä nyt sentään ihan joka päiväistä käytöstä ole.

 

["aloittaja"]

Mikäs hoidossa on vikana kun siellä käyttäytyy noin huonosti? Meinaan että jos kotona yleensä ottaen osaa käyttäytyä suht hyvin uhmasta huolimatta.

Hoidossa vaihtuu henkilökunta jatkuvasti, mutta en usko, että tämä siitä johtuu, eikä tämä mielestäni ole päiväkodin vika. Lapsi uhmailee kotonakin, mutta en voisi ikinä kuvitella hänen esimerkiksi sylkevän mua päin tai muutenkaan tekevän niitä hölmöilyjä, joista päiväkodissa on tullut palautetta. Kotona välillä kokeilee rajojaan, mutta uskoo kuitenkin, kun tiukasti tekee selväksi miten homma menee.

 

["vieras"]

Mikäs hoidossa on vikana kun siellä käyttäytyy noin huonosti? Meinaan että jos kotona yleensä ottaen osaa käyttäytyä suht hyvin uhmasta huolimatta.

Kaikki lapsetkaan eivät kestä ympärillään vellovaa suurta ryhmää... Ryhmässä olemiseen väsyy ja väsynyt näkyy huonona käytöksenä.

 

["vieras"]

tulee eskari iässä kova uhma ja silloin kun on jo enemmän järkeä päässä kuin 3v.uhmaiässä niin osaavat todella kaikki keinot käyttäytyä huonosti. Älä syytä itseäsi, olet vaan vahva ja pidät jatkossakin rajoista kiinni ja todellakin tuon ikäiselle voi antaa konkreettisen rangaistuksen jonka muistaa. Meillä oli eskarilaisen kanssa aikoinaan ihan mahdotonta..tuntui että joka päivä sai vaan kuulla huonoa palautetta ja aina oli jotakin säätöä pojan kanssa. Nyt koululaisena on luokkansa parhaita, osaa käyttäytä, on suosittu kavereiden keskuudessa ja pärjää paremmin kuin hyvin. Joten kyllä se siitä, usko pois. Tuolloin hänen eskariopensa sanoi että ne haastavimmat lapset ovat yleensä niitä jotka tulee myöhemmin pärjäämään elämässä..ja tämä piti paikkansa meidän pojan kohdalla.

 

[..]

[QUOTE="aloittaja";25568248]Hoidossa vaihtuu henkilökunta jatkuvasti, mutta en usko, että tämä siitä johtuu, eikä tämä mielestäni ole päiväkodin vika. Lapsi uhmailee kotonakin, mutta en voisi ikinä kuvitella hänen esimerkiksi sylkevän mua päin tai muutenkaan tekevän niitä hölmöilyjä, joista päiväkodissa on tullut palautetta. Kotona välillä kokeilee rajojaan, mutta uskoo kuitenkin, kun tiukasti tekee selväksi miten homma menee.[/QUOTE]

Eli hoitajilla ei ole ihan homma hanskassa jos heille uskaltaa noin laittaa..

Kun kotona kuitenki ymmärtää rajat, on sinun hoidon tapahtumiin aika vaikea kotoa käsin vaikuttaa.

Nyt tiukka puhelu päiväkodille. Yhteistuumin kehittämään konsteja millä käytös saadaan hoidossa kuntoon. Sitten on helpompi lähteä kouluun.

 

["Nitta"]

Mikäs hoidossa on vikana kun siellä käyttäytyy noin huonosti? Meinaan että jos kotona yleensä ottaen osaa käyttäytyä suht hyvin uhmasta huolimatta.

Huoh. Täällä toinen vastaavan eskarilaisen vanhempi. Eskarissa kyllä pääosin käyttäytyy, mutta sinne meno & paluu ovat aivan järkyttäviä. Tänään esim. huusi, hakkasi, potki & heittäytyi maahan. Ja kun käänsin selkäni, haki noin metrisen kepin/oksan ja iski sillä sitten selkääni & käsivarteeni varsin kipeästi.

Eikä kyse ole siitä, ettei olisi opetettu ettei ketään lyödä tai että käyttäytymissäännöt olisivat ihan uusia juttuja. Raivoaa ihan urakalla ja saattaa sitten rauhoittua takaisin normaaliksi. Ja tekee tätä siis kotona & isovanhemmilleen myös, muttei eskarissa. Eskarissa on juteltu asiasta ja hekin sanovat näkevänsä, miten kiukkuaa tullessaan, mutta homma laantuu heti kun tulee eskariin leikkihuoneeseen (eteisessä siis saattaa raivota ihan täpöllä)...

Huoh, välillä väsyttää urakalla. Ja hammasta saa purra, ettei ala itse käyttäytyä samalla tavalla.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Nitta";25568302]Huoh. Täällä toinen vastaavan eskarilaisen vanhempi. Eskarissa kyllä pääosin käyttäytyy, mutta sinne meno & paluu ovat aivan järkyttäviä. Tänään esim. huusi, hakkasi, potki & heittäytyi maahan. Ja kun käänsin selkäni, haki noin metrisen kepin/oksan ja iski sillä sitten selkääni & käsivarteeni varsin kipeästi.

Eikä kyse ole siitä, ettei olisi opetettu ettei ketään lyödä tai että käyttäytymissäännöt olisivat ihan uusia juttuja. Raivoaa ihan urakalla ja saattaa sitten rauhoittua takaisin normaaliksi. Ja tekee tätä siis kotona & isovanhemmilleen myös, muttei eskarissa. Eskarissa on juteltu asiasta ja hekin sanovat näkevänsä, miten kiukkuaa tullessaan, mutta homma laantuu heti kun tulee eskariin leikkihuoneeseen (eteisessä siis saattaa raivota ihan täpöllä)...

Huoh, välillä väsyttää urakalla. Ja hammasta saa purra, ettei ala itse käyttäytyä samalla tavalla.[/QUOTE]



Lohdullista kuulla, että toisilla on samanlaista. Vaikka ei tälläistä kyllä kellekään toivo. Tuntuu, että muiden lapset osaavat käyttäytyä, mutta meidän ei.

 

["bElle"]

Täällä yksi tapaus lisää ja kieltämättä hiukan huojentaa kuulla, että samanlaisia tapauksia on muitakin. Itse jo eilen mietin, pitäisikö lapsi viedä päälääkäriin, kun välillä tuntuu niin toivottomalta tämä homma. Ainoa, jolle on kiltti, on pikkuruinen veli. Kavereita ei ole vieläkään saanut, kun aloitti uutena 'valmiissa' ryhmässä ja se tuntuu olevan suurin ongelma, ja kokee sen kiusaamisena. Ennen on ollut hyväkäytöksinen ja ihana lapsi..

 

[Lex]

[QUOTE="aloittaja";25568457]Lohdullista kuulla, että toisilla on samanlaista. Vaikka ei tälläistä kyllä kellekään toivo. Tuntuu, että muiden lapset osaavat käyttäytyä, mutta meidän ei.[/QUOTE]

Näin se meilläkin on. Pahin raivovaihe oli tuossa 5-vuotiaana, pojasta näki että hänellä on todella huono olla, mutta ei "osannut" lopettaa raivoamista kun raivari iski. Löi, potki, yritti purra, itki, ulvoi tuntejakin... Oli pakko vain pitää kiinni tiukasti sylissä ja odottaa. Kun olin viimeisilläni raskaana, joskus oli pakko vain painaa ovi välissä kiinni ja odottaa oven takana että lapsi lopettaa päälle käymisen.

Silloin oltiin tosi hajalla ja ymmällämme pojan tilanteesta, juttelimme neuvolan ja lastenpsykiatrin kanssa mutta he katsoivat että kannattaa toimia vain rauhallisesti niinkuin tähänkin asti ja odottaa jos aika korjaa.
Niin kävikin.

Edelleen poika on kova hermostumaan ja huutamaan meille vanhemmille ja isoäidille suuttuessaan. Pystymme kuitenkin jo aika nopeasti rauhoittamaan tilanteen ja juttelemaan tunteista ja asioista pojan kanssa ihan fiksusti.
Eskarissa ja ryhmässä kuitenkin osaa käyttäytyä ja saa koko ajan varsin positiivista palautettakin.
Joillakin se itsehillintä vaan vaatii hirveästi harjoittelua.
Tsemppiä kaikille!:heart:

 

[Big Bang Theory]

Meillä 6v eskaripoika. Uhmaa todella kovasti. Pojalla ei aikaisemmin ole uhmia oikeastaan edes ollut. Eskarissa uhma ei näy muuten kuin esim. ruokapöydässä saattaa käytäytyä huonosti esim. tänään ei ollut antanut voita kun toinen oli pyytänyt ja heti sain opettajalta rajun palautteen asiasta. Muuten on oikein hyvin käyttäytyvä eskarissa. Kotona uhmaa meille vanhemmille AIVAN hurjasti. Huutaa. raivoaa, lyö siskoa, tappelee, vie tavaroita kädestä, ei suostu tekemään mitään pyynnöstä. Nukkumaan menot kamalia, samoin heräämiset. Kaikki tekee huudon kanssa, itkee ja mikä kaikkein ärsyttävintä, niin seuraa minua kuin hai laivaa. Vessaan kun menen niin varmistelee, että olen paikalla.

Tänä iltana taas tappelu ihan kaikesta ja 5v sisko tulee hyvää vauhtia perässä ( täyttää pian 6v ) tulen hulluksi!

 

[yksi tapaus]

Meidän eskarilainen on joskus tosi kiukkuinen, saa kiukkukohtauksia, raivoaa pikkuasioista, on varma että "kaikki muut aina saa kaikkea ja mä en saa íkinä mitään", "kaikki menee aina pieleen", ym. Olen huomannut, että se on vain väsymystä. Kun on joutunut tottumaan aikaisempiin herätyksiin kuin aiemmin, ja sitten semmoista "henkistä" väsymistä myös, kun on puoli päivää tekemistä, oppimista ja isossa ryhmässä oloa. Joululomalla tällaista ei ollut, eskarin alettua taas tuli uudestaan. Olemme nyt sitten välillä pitäneet vapaapäiviä, ja yrittäneet pitää huolta että saa nukkua tarpeeksi.

 

[Ultramariini]

Onko lapsella kavereita ryhmässä? Joskus lapset hakevat huomiota ja suosiota negatiivisella käytöksellä. Jos eivät ryhmässä sitä tunnu saavan muulla, voi aikuisen uhmaaminen olla myös pyrkimys kalastella ihailua
toisilta lapsilta.

 

[yksi tapaus]

Meillä 6v eskaripoika. Uhmaa todella kovasti. Pojalla ei aikaisemmin ole uhmia oikeastaan edes ollut. Eskarissa uhma ei näy muuten kuin esim. ruokapöydässä saattaa käytäytyä huonosti esim. tänään ei ollut antanut voita kun toinen oli pyytänyt ja heti sain opettajalta rajun palautteen asiasta. Muuten on oikein hyvin käyttäytyvä eskarissa. Kotona uhmaa meille vanhemmille AIVAN hurjasti. Huutaa. raivoaa, lyö siskoa, tappelee, vie tavaroita kädestä, ei suostu tekemään mitään pyynnöstä. Nukkumaan menot kamalia, samoin heräämiset. Kaikki tekee huudon kanssa, itkee ja mikä kaikkein ärsyttävintä, niin seuraa minua kuin hai laivaa. Vessaan kun menen niin varmistelee, että olen paikalla.

Tänä iltana taas tappelu ihan kaikesta ja 5v sisko tulee hyvää vauhtia perässä ( täyttää pian 6v ) tulen hulluksi!

Tuosta seuraamisesta. Koeta kestää, hän hakee turvaa ja tarvitsee sinua. Meillä havaittu vähän samanlaista. Ja iltaisin pelottaa milloin mikäkin.

 

["hmmm"]

mistä häntä komennettiin? jos ei ollut aiheesta?

 

["hmmm"]

tosin väärin sylkeminen silti on mutta

 

[Big Bang Theory]

Tuosta seuraamisesta. Koeta kestää, hän hakee turvaa ja tarvitsee sinua. Meillä havaittu vähän samanlaista. Ja iltaisin pelottaa milloin mikäkin.

joo. Meilläkin nuo pelot tuli kuvioihin. Esim. kaappien ovet ym. ei saa olla auki kun pelottaa jne. Yritän kestää, mutta välillä meinaa hermot mennä kun vessaankin seurataan!

 

[eilinen aloittaja]

Ehkä sittenkin vielä on toivoa, että lapsi oppii käyttäytymään hyvin. Hän oli tänään käynyt pyytämässä hoitajalta anteeksi eilistä temppuiluaan. Puhuimme siitä kotona, että hänen pitäisi pyytää anteeksi ja hän oli sen oma-aloitteisesti tänään tehnyt. Hyvä juttu, sillä se todistaa, että jotain meni uhmikselle jakeluun, kun eilen häntä puhuttelimme tästä asiasta.