Kun haluaa erota siksi ettei enää rakasta...

[tajuaako kukaan]

Niin onko silloin lakannut rakastamasta kokonaan?

Siis vaikea selittää mut ku en enää rakasta miehenä, saatan rakastaa sillä lailla kun lähimmäistä rakastaa. En kuitenkaan siis aviopuolisona, enkäö miehenä. En halua miestäni enää, en rakasta.

Mut jotenkin kuitenkin välitän, tottakai menneisyyden takia, ja silleen.

Tajuuttekste?

Siis onko normaalia tuntea niin vai pitääkö sitä "inhota" voidakseen erota?

Kun mä haluan erota, mutta niin paljon kuulee sitä että jos kerran vielä välittää niin ei pitäisi.

Tottakai mä välitän, mut en halua olla sen kanssa enää.

 

[justus]

Jos tuntuu ettet halua enään olla parisuhteessa miehesi kanssa niin eikös se ole hyvä syy eroon? Ennenkuin tulee vihaa tms. ongelmallisempia tilanteita. Ei parisuhteeseen välttämättä pelkkä välittäminen riitä. Mielestäni myös rakkautta tarvitaan.

 

[ehkä ei ehkä joo]

Niin onko silloin lakannut rakastamasta kokonaan?

Siis vaikea selittää mut ku en enää rakasta miehenä, saatan rakastaa sillä lailla kun lähimmäistä rakastaa. En kuitenkaan siis aviopuolisona, enkäö miehenä. En halua miestäni enää, en rakasta.

Mut jotenkin kuitenkin välitän, tottakai menneisyyden takia, ja silleen.

Tajuuttekste?

Siis onko normaalia tuntea niin vai pitääkö sitä "inhota" voidakseen erota?

Kun mä haluan erota, mutta niin paljon kuulee sitä että jos kerran vielä välittää niin ei pitäisi.

Tottakai mä välitän, mut en halua olla sen kanssa enää.

Mulla on samoja tunyemuksia, muuta kun mukana on myös lapset vaikka ei lasten takia kannata yhdessä olla lapset kärsii, mutta...
Jos me erottais niin mä haluaisin muuttaa lähemmäs omia sukulaisia niin lapset joutuis liian kauas isästään vaikeaa niin vaikeaa

 

[Darwinin leski]

Mulla on samoja tuntemuksia... Ihan samoja. Mutta lisäksi vielä niin perkeleesti ongelmia tässä ns.suhteessa, että ero on ainut vaihtoehto.

 

[ap]

Niin meilläkin on ongelmia, paljon , oon vaan tottunut niihin tavallaan. ja jotenkin säälin miestä.

Siis kun mä haluan erota, mutten saa aikaiseksi enkä uskalla.

Mä haluaisin kirjoittaa just niin kuin sä tuossa omassa jutussasi, se on mun haave ollut jo kauan. Mut mä oon raskaana, enkä jaksa kuunnella kenenkään voivottelua ja saarnaa siitä miten vaan hormoneissani eroan, oon hullu jne...

Mut mulla on mitta täysi jo. En välitä riidoista enkä muusta, mut en vaan jaksa enää elää sellaisen kanssa jota en vaan enää rakasta.

Kun sen loukkauksetkaan ei enää niin edes loukkaa.

 

[Scarlett O Harava]

Mulla loppui rakkaus exää kohtaan ja halusin erota. Ei siinä mitään suurta inhoa ollut. Yritettiin vielä uudestaan, mutta ei siitä mitään tullut.

 

[Darwinin leski]

Niin meilläkin on ongelmia, paljon , oon vaan tottunut niihin tavallaan. ja jotenkin säälin miestä.

Siis kun mä haluan erota, mutten saa aikaiseksi enkä uskalla.

Mä haluaisin kirjoittaa just niin kuin sä tuossa omassa jutussasi, se on mun haave ollut jo kauan. Mut mä oon raskaana, enkä jaksa kuunnella kenenkään voivottelua ja saarnaa siitä miten vaan hormoneissani eroan, oon hullu jne...

Mut mulla on mitta täysi jo. En välitä riidoista enkä muusta, mut en vaan jaksa enää elää sellaisen kanssa jota en vaan enää rakasta.

Kun sen loukkauksetkaan ei enää niin edes loukkaa.

Ai siis tarkoititko tota mun juttuani?

Meilläkin tilanne on ollut pitkään jo persiillään. Ja eroamassa oltu usein. Nyt se tapahtuu ihan todella, ja mä pidän huolen että tapahtuu. Mua ei kukaan kakslahkeinen enää mitätöi tällä tavoin mitä tämä tuleva exäni tekee. Mua ei loukkaa mitkään haukkumasanat. Mua loukkaa välinpitämättömyys, itsekkyys ja ajattelemattomuus, mikä kohdistuu sekä muhun että lapsiin.

Mä tiedän että susta tuntuu että mitta on täysi. Mutta kupista saattaa puuttua vielä pari milliä...ja kun ne lisätään siihen, niin menee kuppi nurin, kuten mulla nyt. Lopulta tämä ei edes tunnu miltään. Mua ei itketä, musta ei tunnu pahalta.
Vähän haikea olo sen puolesta että illuusio ehjästä ydinperheestä nyt romuttuu, mutta siihen se sitten jääkin... Mun mielestä sekin kertoo jo paljon :/

 

[ap]

Niin meilläkin on ongelmia, paljon , oon vaan tottunut niihin tavallaan. ja jotenkin säälin miestä.

Siis kun mä haluan erota, mutten saa aikaiseksi enkä uskalla.

Mä haluaisin kirjoittaa just niin kuin sä tuossa omassa jutussasi, se on mun haave ollut jo kauan. Mut mä oon raskaana, enkä jaksa kuunnella kenenkään voivottelua ja saarnaa siitä miten vaan hormoneissani eroan, oon hullu jne...

Mut mulla on mitta täysi jo. En välitä riidoista enkä muusta, mut en vaan jaksa enää elää sellaisen kanssa jota en vaan enää rakasta.

Kun sen loukkauksetkaan ei enää niin edes loukkaa.

Ai siis tarkoititko tota mun juttuani?

Meilläkin tilanne on ollut pitkään jo persiillään. Ja eroamassa oltu usein. Nyt se tapahtuu ihan todella, ja mä pidän huolen että tapahtuu. Mua ei kukaan kakslahkeinen enää mitätöi tällä tavoin mitä tämä tuleva exäni tekee. Mua ei loukkaa mitkään haukkumasanat. Mua loukkaa välinpitämättömyys, itsekkyys ja ajattelemattomuus, mikä kohdistuu sekä muhun että lapsiin.

Mä tiedän että susta tuntuu että mitta on täysi. Mutta kupista saattaa puuttua vielä pari milliä...ja kun ne lisätään siihen, niin menee kuppi nurin, kuten mulla nyt. Lopulta tämä ei edes tunnu miltään. Mua ei itketä, musta ei tunnu pahalta.
Vähän haikea olo sen puolesta että illuusio ehjästä ydinperheestä nyt romuttuu, mutta siihen se sitten jääkin... Mun mielestä sekin kertoo jo paljon :/

Mulla on IHAN samat ajatukset kuin sullakin!!!

Mä haluan niin kovasti erota, mun kuppi on jo täynnä, mut haluaisin samalla evakkoon tästä kaupungista, koska en vaan jaksa tuttavien ja sukulaisten suhtautumista.

Mä tarbisin vaan voimaa sanoa miehellekin että se on nyt se ero eikä ens vuonna.

 

[Darwinin leski]

Niin meilläkin on ongelmia, paljon , oon vaan tottunut niihin tavallaan. ja jotenkin säälin miestä.

Siis kun mä haluan erota, mutten saa aikaiseksi enkä uskalla.

Mä haluaisin kirjoittaa just niin kuin sä tuossa omassa jutussasi, se on mun haave ollut jo kauan. Mut mä oon raskaana, enkä jaksa kuunnella kenenkään voivottelua ja saarnaa siitä miten vaan hormoneissani eroan, oon hullu jne...

Mut mulla on mitta täysi jo. En välitä riidoista enkä muusta, mut en vaan jaksa enää elää sellaisen kanssa jota en vaan enää rakasta.

Kun sen loukkauksetkaan ei enää niin edes loukkaa.

Ai siis tarkoititko tota mun juttuani?

Meilläkin tilanne on ollut pitkään jo persiillään. Ja eroamassa oltu usein. Nyt se tapahtuu ihan todella, ja mä pidän huolen että tapahtuu. Mua ei kukaan kakslahkeinen enää mitätöi tällä tavoin mitä tämä tuleva exäni tekee. Mua ei loukkaa mitkään haukkumasanat. Mua loukkaa välinpitämättömyys, itsekkyys ja ajattelemattomuus, mikä kohdistuu sekä muhun että lapsiin.

Mä tiedän että susta tuntuu että mitta on täysi. Mutta kupista saattaa puuttua vielä pari milliä...ja kun ne lisätään siihen, niin menee kuppi nurin, kuten mulla nyt. Lopulta tämä ei edes tunnu miltään. Mua ei itketä, musta ei tunnu pahalta.
Vähän haikea olo sen puolesta että illuusio ehjästä ydinperheestä nyt romuttuu, mutta siihen se sitten jääkin... Mun mielestä sekin kertoo jo paljon :/

Mulla on IHAN samat ajatukset kuin sullakin!!!

Mä haluan niin kovasti erota, mun kuppi on jo täynnä, mut haluaisin samalla evakkoon tästä kaupungista, koska en vaan jaksa tuttavien ja sukulaisten suhtautumista.

Mä tarbisin vaan voimaa sanoa miehellekin että se on nyt se ero eikä ens vuonna.

Mä lopulta toivoin jo sitä viimeistä niittiä. Että mies vaikka pettäisi ja jäisi kiinni, vetäisi mua turpaan tai jotain. Että ois loistava syy laittaa kerrasta poikki, ilman mitään vatvomisia tai selityksiä muille kanssaeläjille.
Mutta kyllä jatkuvat vaikeudet, mitkä eivät lutviinnu yrityksistä huolimatta, ovat ihan riittävä syy nekin...ja niin on tuo kuollut suhdekin kyllä, jokainen ansaitsee vierelleen jonkun jota rakastaa, ja jolta saa vastarakkauttakin. Ja yksinkin on parempi kuin kenenkään paskasaavina.

Tsemppiä! :hug:

 

[ap]

Kiitos!

Kyllä mä vielä eroan. Oon ajatellut niin että jos sit kun oon synnyttänyt, mutta millä voimilla mä sitten alan erota???
Ja se vauva-aika menee vaan stressatessa ja eroa ja riitoja miettiessä.
Joten parempi mun mielestä ois erota nyt heti, ennen kuin vauva tulee.

Mut ne ihmiset, joista ei pitäisi välittää paskaakaan....

kun olis edes YKSI ihminen joka tukisi ja johon tietäisi voivansa luottaa vaikka mikä olisi, eikä alkaisi moralisoimaan.

 

[XXS]

Niinhän sitä sanotaan, että rakastamisen vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Ja vähän kuulostaa siltä, että ap:llä on nimenomaan rakkaus vaihtunut välinpitämättömyydeksi eli mikään miehessä ei enää herätä tunteita suuntaan eikä toiseen.

 

[Darwinin leski]

Kiitos!

Kyllä mä vielä eroan. Oon ajatellut niin että jos sit kun oon synnyttänyt, mutta millä voimilla mä sitten alan erota???
Ja se vauva-aika menee vaan stressatessa ja eroa ja riitoja miettiessä.
Joten parempi mun mielestä ois erota nyt heti, ennen kuin vauva tulee.

Mut ne ihmiset, joista ei pitäisi välittää paskaakaan....

kun olis edes YKSI ihminen joka tukisi ja johon tietäisi voivansa luottaa vaikka mikä olisi, eikä alkaisi moralisoimaan.

Sun tarvii pakata kimpsus ja muuttaa Raumalle, niin mä autan kyllä sitten hoitamaan

Poistun biologian ja kemian pariin (koeviikko), mutta jos olet kirjautunut, niin mulle saa laittaa yksityisviestiä jos haluaa jutella

Jaksamista... :hug:

 

[..]

minä oon raskaana ja en rakasta miestäni. Tai siis rakastan, koko sydämestäni, mutta en samalla tavalla kuin hän minua. Hän on kaikinpuolin ihana, rakastava ja välittävä mies, mutta en vaan saa tunteitani "syttymään" hänen kanssaan enää. Kaikki menee hienosti, meillä on hauskaa yhdessä, mutta en enää pysty antamaan hänen koskea edes minua. Tuntuu että ollaan kämppiksiä, sisaruksia.
Tästä asiasta olen yrittänyt puhua, mutta en tahtoisi häntä loukata. Varsinkin kun tämä vauva ontulossa ja haluaisin ennen sitä muuttaa omaan osoitteeseen, mutta on niin surku miehen puolesta, että ei voisi olla joka päivä läsnä lapsensa kanssa. Niin kovin vaikeaa.

 

[karvatonkoira]

Mä en rakasta miestäni... muuten kyllä välitän jotenkin meillä menee ihan hyvin, mutta mun puolelta se rakkaus vain puuttuu. Yhdessä haluan olla koska meillä kaksi yhteistä lasta ja hän on paras isä lapsilleni mitä vain voi olla.
Ei meillä riidellä eikä tapella eikä juopotella, tätä samaa taspaksua elämää vain...
Mutta en kuitenkaan haluaisi erota!

 

[mupeli]

Me erottiin tuossa vähän aikaa sitten juuri sen takia kun ei rakasta enää. Eikä ollut mitään yhteistä. Kaikki vaan ihmettelee kokoajan että kuinka voidaan eroa näin sovussa. Mutta mielummin mä eroan tässä vaiheessa kun siinä että sitä toista jo vihaisi...

 

[Elämänlähde]

Niin onko silloin lakannut rakastamasta kokonaan?

Siis vaikea selittää mut ku en enää rakasta miehenä, saatan rakastaa sillä lailla kun lähimmäistä rakastaa. En kuitenkaan siis aviopuolisona, enkäö miehenä. En halua miestäni enää, en rakasta.

Mut jotenkin kuitenkin välitän, tottakai menneisyyden takia, ja silleen.

Tajuuttekste?

Siis onko normaalia tuntea niin vai pitääkö sitä "inhota" voidakseen erota?

Kun mä haluan erota, mutta niin paljon kuulee sitä että jos kerran vielä välittää niin ei pitäisi.

Tottakai mä välitän, mut en halua olla sen kanssa enää.

Ymmärrän sua, sama juttu täällä :hug:

 

[vieras]

Olipa tuttua tekstiä! Samat aatokset täällä.Yhteistä historiaa 15vuotta ja lapsiakin,oon myös raskaana...tuun myöhemmin kirjoittamaan ajatuksistani paremmin!Voimia!

 

[mitä ihmettä]

siis ootteko te tosissanne että raskaana ootte ja haluutte erota? Jo on menny maailmankirjat sekasin. Ja teijän horloonit. ei kuulosta hyvältä. Mäkin olen ollut raskaana ja lapsi on ja itsekin olen ajatellut että en niin rakasta miestäni kun ennen rakastin. Mutta en ikinä voisi tehdä sitä että jättäisin toisen kun odotan hänen lastaan.Se olisi julmaa.

 

[HO]

yhtä asiaa mä en ymmärrä,hankkiudutaan raskaaksi vaikka ei rakasta toista.Ja sit toinen juttu teille joilla oli parisuhteessa kaikki hyvin,ilman rakkautta..olette ajatelleet että kyse voisi olla ihan vaan arkeen kyllästymisestä eikä niinkään rakkauden puutteesta.Rakkaus kun ei säily automaattisesti,sitä pitää tehdä töitä sen eteen,elikkäs enemmänkin tahdon asia.

 

[mii]

yhtä asiaa mä en ymmärrä,hankkiudutaan raskaaksi vaikka ei rakasta toista.Ja sit toinen juttu teille joilla oli parisuhteessa kaikki hyvin,ilman rakkautta..olette ajatelleet että kyse voisi olla ihan vaan arkeen kyllästymisestä eikä niinkään rakkauden puutteesta.Rakkaus kun ei säily automaattisesti,sitä pitää tehdä töitä sen eteen,elikkäs enemmänkin tahdon asia.

Kiitos, säästit multa kirjoittamisen vaivan!

 

[Aamuaurinko]

Parisuuhteessa on ylämäkiä ja alamäkiä, luonnollisesti. Toiset mäet ovat korkeampia kuin toiset ja toiset alamäet syvempiä kuin muut. Mä oon kokenu puolisoni veljeksi mutta sitten ajat ovat taas muuttuneet ja nyt kaikki on taas ihan toisin. Omalla kohdalla olin tyyytyväinen, etten heittänyt lusikkaan nurkkaan kun koimme syvää alamäkeä, sillä sen jälkeen ovat koittaneet tosi huikeet ja rakkaat vuodet. Mutta voi olla, ettei se tietty kaikkien kohdalla näin mee ja olis oltava rohkee lähtemään pois ns. oravanpyörästä ettei mee suotta elämästä vuosia hukkaan...

 

[mie]

pari vuotta sitten aloin tuntemaan ja tajuamaan, että minulla ei ole tunteita miestäni kohtaan enää ollenkaan ja ei se ukkokaan niin hirmuisesti mitään minua kohtaan osoittanut. Ainoastaanlapset yhdistivät! Pikku hiljaa ajauduin siihen että vuosi sitten tajusin olevani rakastunut toiseen ja olin ajautunut toiseen suhteeseen. Aikani siinä kikkailin ja lopulta tietysti jäin kiinni... mieheni maailma romahti. Hän asiaa pähkäili pari viikkoa kunnes tilanne kääntyi päälaelleen. Hän tosissaan tajusi rakastavansa minua ja haluavansa vain minua, luulin itse koko ajan että peli olisi kerrasta poikki ja minun olisi helppo ja hyvä lähteä ihan syystä... mutta ei. Pitkän ja raskaan vaiheen jälkeen elämässä pääsin itse tunteiden kanssa sinuksi ja rakastuin ukkooni uudelleen... nyt onni kukoistaa. Kävimme kumpikin pettämistäni yms. läpi monen asian kautta ja ukko sen käänsi edukseen ja otti siitä opikseen,että mikään ei ole itsestään selvyys tässä maailmassa ja kaiken eteen pitää tehdä töitä.