Kun halut katosi

[ohikulkumatkalla]

Olen tilanteessa, jollaisessa en ole koskaan aiemmin ollut.

Kaikki alkoi noin reilu vuosi sitten, jolloin koin että seurustelukumppanini ei halua minua. Seksikerrat vähenivät ja kuukaudessa seksiä tullut harrasteltua vain muutamia kertoja. Suhdetta on takana hieman vajaa 2vuotta. Olen 30v nainen ja takana useita parisuhteita ja seksikokemuksia yhtä monta.

Olen aina ollut kiinnostunut seksistä ja halunnut sitä paljon ja eri paikoissa ja kokeilla kaikenlaista uutta ja jännää. Aikamoinen villikko siis.

Nyt mua lähinnä ahdistaa ajatus seksistä.

Mieheni ei juurikaan koskettele mua ennen seksiin ryhtymistä, itse kuitenkin tykkään kiusata häntä käsilläni ja suullani, tosin tällä hetkellä ei tuotakaan tee mieli tehdä koska suurinosa näistäkin eleistäni on päätynyt kaikkeen muuhun kuin seksiin. Tuntuu että suhteestamme on kadonnut intohimo aivan kokonaan. Olen jankannut ukolleni vuodenpäivät siitä, että seksiä on liian vähän ja että silloin kun sitä on, niin mies ei huomio mua juuri millään tapaa. Pari kertaa puristelee tisseistä ja sit mun pitäisi olla valmis. Olen yrittänyt sanoa, että mua pitää kosketella alapäästä, näykkiä niskasta, hyväillä alaselästä ja että noista tykkään ja lopputulos on se, että mikään ei muutu. "Mukavin" totemus mieheltäni on ollut, että no mene sitten hakee baarista panoseuraa jos se seksi on niin tärkeetä sulle.

Tajusin muutama viikko sitten, että helvetti mä en edes kaipaa seksiä, kun olen vuodenpäivät kokenut ahdistusta siitä että seksiä on hikiseen kerran viikossa jos sitäkään. Menin sänkyyn makoilemaan ja toivoin että nukahdan ennen kuin poikaystäväni tulee myös nukkumaan, ettei tarvitse vahingossakaan alkaa harrastaa seksiä. Tiedän, että olisin räjähtänyt tuolla hetkellä, jos hän olisi tehnyt tapansa mukaisen aloitteen seksiin, eli hiplannut mua tisseistä ja sit olisi taas ollut hommat siinä, mun osalta.
Mulla on yöpöytälaatikossa leluja, joita hän saa aivan vapaasti käyttää mutta ei koskaan niitä käytä. Olen ostanut yhteisiäkin leluja, mutta niitäkään ei halua kokeilla. On vaan jotenkin niin vitun paska olo, tuntuu että kaikki vika on mussa ja että olen epähaluttava ja että ukko tyydyttää itseään mieluummin itse kuin harrastaisi seksiä mun kanssa.

Naurettavinta tässä on se, että asia olisi mulle ihan ok, jos toinen sanoisi suoraan että kuule tilanne on se, että mä en kaipaa seksiä niin paljoa. Mutta kun tiedän, ettei miehenikään ole tyytyväinen tähän seksimäärään, niin pelkään vain sitä että hän kohdistaa halunsa johonkin muuhun ihmiseen kuin muhun. Minä joka on ollut aivan seksiaddikti aikoinaan ja aivan mahdoton tuolla saralla, voisin tyytyä vähempään kuin mihin oikeasti haluaisin, jos toinen vaan saisi mut vakuutettua sillä, että vika ei ole sussa, enkä halua ketään toista.

En tiedä enää mitä tekisin. Rakastan poikaystävääni enemmän kuin ketään muuta koskaan, mutta tämä tilanne ahdistaa. En ole oma itseni. Keskusteleminenkaan ei varmasti auta, koska mieheni menee vain lukkoon jos otan seksin puheeksi taas...

 

[JuicyFruit]

Kuulostaa lähes normaalilta parisuhteelta Ei ne miehet jaksa enää keskittyä kunnolla hoitelemaan naistansa kun alkuhuuma on mennyt ohitse. Näin ainakin minulla on ollut joka kerta miesten kanssa.
Ensin tehdään kaikki temput ja sitten se menee siihen, että nainen joutuukin tehdä kaiken mutta jää itse ilman. Mies menettää mielenkiinnon kun nainen on niin vaikea tyydyttää. Ei enää alkuhuumakaan auta vaan pitäisi tosissaan tehdä sitä työtä sen seksin eteen..Alkuhuumassa sitä syttyi heti kun mies vähänkin koski, mutta nykyään minullakin kestää ennenkuin sytyn, enkä tosiaan siitä et tissistä vähän puristaa ja se siitä!

Mitä tai ketä tästä pitäisi syyttää?? No ensimmäisenä tulee mieleen PORNOLEFFAT!
Niissähän on naiset valmiina kuin partiopojat ja aivan kiimassa kun mies vähänkin tökkii patukkaa sisään. Ja kovin monessa pornoleffassa ei keskitytä naisia tyydyttämään. Kyllä siinä miehiä tyydytetään edestä ja takaa ja välillä patukkaa suuhun ja siten lopuksi satsi naamaan!
Enpä ole nähnyt että naiselle annettaisi orgasmi ensin ja lopuksi sitten miehelle. Pöh! Miehelle ja VAAN miehelle kaikki.

Me olemme puhuneet tästä (mitä nyt miehen kanssa pystyy puhumaan) meidän tilanteesta ja olen tyytynyt siihen, että edes kerron viikossa mieheni tyydyttäisi minut kunnolla (suuseksillä) ja pärjään sitten taas viikon ilman Kuulostaa ehkä typerältä, mutta meillä se toimii.
En kaipaakkaan seksiä tai tyydytystä sen useammin, kun työasiat, raha-asiat ym painaa mieltä.
Miehelleni annan kyllä tavaraa niin usein kun haluaa, mutta en todellakaan lähde siihen että kaikki temput tekisin joka kerta.

Ehkä sun miehes ahistuu kun jatkuvasti asiast puhut..??
Anna muutamia kertoja unohtaen itsesi ja sitten ku herra tottuu siihen, sano että olisi jo sinunkin vuorosi välillä.. Kyllä hätä keinot keksii
Paasaaminen, jankutus ym ei toimi miehille! Se vaan pahentaa.

yritä jaksaa!

 

[yks onnellinen orkku]

Kuulostaa lähes normaalilta parisuhteelta Ei ne miehet jaksa enää keskittyä kunnolla hoitelemaan naistansa kun alkuhuuma on mennyt ohitse. Näin ainakin minulla on ollut joka kerta miesten kanssa.
Ensin tehdään kaikki temput ja sitten se menee siihen, että nainen joutuukin tehdä kaiken mutta jää itse ilman. Mies menettää mielenkiinnon kun nainen on niin vaikea tyydyttää. Ei enää alkuhuumakaan auta vaan pitäisi tosissaan tehdä sitä työtä sen seksin eteen..Alkuhuumassa sitä syttyi heti kun mies vähänkin koski, mutta nykyään minullakin kestää ennenkuin sytyn, enkä tosiaan siitä et tissistä vähän puristaa ja se siitä!

Mitä tai ketä tästä pitäisi syyttää?? No ensimmäisenä tulee mieleen PORNOLEFFAT!
Niissähän on naiset valmiina kuin partiopojat ja aivan kiimassa kun mies vähänkin tökkii patukkaa sisään. Ja kovin monessa pornoleffassa ei keskitytä naisia tyydyttämään. Kyllä siinä miehiä tyydytetään edestä ja takaa ja välillä patukkaa suuhun ja siten lopuksi satsi naamaan!
Enpä ole nähnyt että naiselle annettaisi orgasmi ensin ja lopuksi sitten miehelle. Pöh! Miehelle ja VAAN miehelle kaikki.

Me olemme puhuneet tästä (mitä nyt miehen kanssa pystyy puhumaan) meidän tilanteesta ja olen tyytynyt siihen, että edes kerron viikossa mieheni tyydyttäisi minut kunnolla (suuseksillä) ja pärjään sitten taas viikon ilman Kuulostaa ehkä typerältä, mutta meillä se toimii.
En kaipaakkaan seksiä tai tyydytystä sen useammin, kun työasiat, raha-asiat ym painaa mieltä.
Miehelleni annan kyllä tavaraa niin usein kun haluaa, mutta en todellakaan lähde siihen että kaikki temput tekisin joka kerta.

Ehkä sun miehes ahistuu kun jatkuvasti asiast puhut..??
Anna muutamia kertoja unohtaen itsesi ja sitten ku herra tottuu siihen, sano että olisi jo sinunkin vuorosi välillä.. Kyllä hätä keinot keksii
Paasaaminen, jankutus ym ei toimi miehille! Se vaan pahentaa.

yritä jaksaa!

Seksi menee kylläl juuri näin ihan kamasutra ajoista lähtien et mies tekee ensin naiselle orkun ja sitten vasta hän saa.
Ei hemmetti tollasia pullamössä atk porno pallejako kaikki nyky 30v miehet on..No ei tartte kateellisena miettiä.
Ostakaa kotiin ihan norm. vanhanajan seksi kirjoja niitä kun lueskelee iltalukemiseksi mieskin ehkä tuo jotain honaa tai ainakin nainen että se uusi mies todellakin kannattaa hankkia. Ja sanoa tälle laiskurille että joo tehdään sitten näin. Palaan pantuna klo 5 aamulla. tutustu sinä sillä aikaa tuohon kirjaan . Saatat ehkä päästä liukkaille ??

 

[alkuperäinen]

Eilen avasin suuni ja sanoin, että mua ahdistaa tämä seksielämän kuihtuminen ja että olen jatkuvasti törkeän väsynyt. Tänään mieheni sitten kysyi, onko minulla jo parempi mieli ja sanoin etten tiedä. Sitten avasin suuni ja sanoin että mua ahdistaa se, että koen että en kiinnosta sua seksuaalisesti ja että et halua mua. Mies oli hiljaa ja jossain vaiheessa totesi jotain perusteettomiin syytöksiin tai jotain ja ettei tiedä mitä hänen pitäisi sanoa tai tehdä.

Jäin taas suu auki vaan tuijottamaan, että miten helvetissä se voi olla niin vaikeeta. Siis oikeasti. Jos nainen on sanonut, mistä tykkää niin eikö tuo tampio ymmärrä että jos nainen jostain tykkää ja mies sitä hänelle tekee, niin hän saattaa vaikka vahingossa tuntea että mies haluaa häntä.

Voi jösses. Mulla ei ole kuin yksi suhde menneisyydestä takana, jossa koin että mies ei halua mua, koska hällä oli erektio-ongelmia. Suhteessamme ei harrastettu kertaakaan seksiä, koska miehellä ei vaan seisonut kuin hetken. Ja tuolloin koin vahvasti tällaista tunnetta, että vika on mussa. Edes se suhde, jossa oltiin kumpikin toistemme toiset seksipartnerit, ei ole ollut näin vaikeeta saada toinen syttymään.

Mulla vaikuttaa helvetisti näköjään se, että jos koen että mua halutaan niin sit haluan toista enemmän. Nyt olen vuodenpäivät jaksanut olla se, joka imee ja hyväilee ukkonsa elintä ja harrastan seksiä, vaikka omat halut eivät ole vielä heränneet tuossa vaiheessa.
En sit tiedä pitäisikö mun totea toiselle, että asianlaita on nyt niin, että jos sä et saa mua haluamaan seksiä silloin kun sun tekee sitä mieli, niin turha odottaa että multa seksiä heruu.

 

[Hei.]

En sit tiedä pitäisikö mun totea toiselle, että asianlaita on nyt niin, että jos sä et saa mua haluamaan seksiä silloin kun sun tekee sitä mieli, niin turha odottaa että multa seksiä heruu.

Kyllä voitte sanoa noin, ja vaatia miestä toimimaan haluamallanne tavalla.

Miesten pitää oppia se tosiasia, että nainen pitää saada halukkaaksi tavalla tai toisella ennenkuin seksi alkaa luonnistamaan.

 

[willem]

Olen tilanteessa, jollaisessa en ole koskaan aiemmin ollut.

Kaikki alkoi noin reilu vuosi sitten, jolloin koin että seurustelukumppanini ei halua minua. Seksikerrat vähenivät ja kuukaudessa seksiä tullut harrasteltua vain muutamia kertoja. Suhdetta on takana hieman vajaa 2vuotta. Olen 30v nainen ja takana useita parisuhteita ja seksikokemuksia yhtä monta.

Olen aina ollut kiinnostunut seksistä ja halunnut sitä paljon ja eri paikoissa ja kokeilla kaikenlaista uutta ja jännää. Aikamoinen villikko siis.

Nyt mua lähinnä ahdistaa ajatus seksistä.

Mieheni ei juurikaan koskettele mua ennen seksiin ryhtymistä, itse kuitenkin tykkään kiusata häntä käsilläni ja suullani, tosin tällä hetkellä ei tuotakaan tee mieli tehdä koska suurinosa näistäkin eleistäni on päätynyt kaikkeen muuhun kuin seksiin. Tuntuu että suhteestamme on kadonnut intohimo aivan kokonaan. Olen jankannut ukolleni vuodenpäivät siitä, että seksiä on liian vähän ja että silloin kun sitä on, niin mies ei huomio mua juuri millään tapaa. Pari kertaa puristelee tisseistä ja sit mun pitäisi olla valmis. Olen yrittänyt sanoa, että mua pitää kosketella alapäästä, näykkiä niskasta, hyväillä alaselästä ja että noista tykkään ja lopputulos on se, että mikään ei muutu. "Mukavin" totemus mieheltäni on ollut, että no mene sitten hakee baarista panoseuraa jos se seksi on niin tärkeetä sulle.

Tajusin muutama viikko sitten, että helvetti mä en edes kaipaa seksiä, kun olen vuodenpäivät kokenut ahdistusta siitä että seksiä on hikiseen kerran viikossa jos sitäkään. Menin sänkyyn makoilemaan ja toivoin että nukahdan ennen kuin poikaystäväni tulee myös nukkumaan, ettei tarvitse vahingossakaan alkaa harrastaa seksiä. Tiedän, että olisin räjähtänyt tuolla hetkellä, jos hän olisi tehnyt tapansa mukaisen aloitteen seksiin, eli hiplannut mua tisseistä ja sit olisi taas ollut hommat siinä, mun osalta.
Mulla on yöpöytälaatikossa leluja, joita hän saa aivan vapaasti käyttää mutta ei koskaan niitä käytä. Olen ostanut yhteisiäkin leluja, mutta niitäkään ei halua kokeilla. On vaan jotenkin niin vitun paska olo, tuntuu että kaikki vika on mussa ja että olen epähaluttava ja että ukko tyydyttää itseään mieluummin itse kuin harrastaisi seksiä mun kanssa.

Naurettavinta tässä on se, että asia olisi mulle ihan ok, jos toinen sanoisi suoraan että kuule tilanne on se, että mä en kaipaa seksiä niin paljoa. Mutta kun tiedän, ettei miehenikään ole tyytyväinen tähän seksimäärään, niin pelkään vain sitä että hän kohdistaa halunsa johonkin muuhun ihmiseen kuin muhun. Minä joka on ollut aivan seksiaddikti aikoinaan ja aivan mahdoton tuolla saralla, voisin tyytyä vähempään kuin mihin oikeasti haluaisin, jos toinen vaan saisi mut vakuutettua sillä, että vika ei ole sussa, enkä halua ketään toista.

En tiedä enää mitä tekisin. Rakastan poikaystävääni enemmän kuin ketään muuta koskaan, mutta tämä tilanne ahdistaa. En ole oma itseni. Keskusteleminenkaan ei varmasti auta, koska mieheni menee vain lukkoon jos otan seksin puheeksi taas...

seksi kuuluu rakkauteen ja jos ei ole seksia niin ei silloin toinen osapuoli rakasta - on aika jattaa sellainen mies ja antaa jonkun uuden loytaa Sinut - nauti addiktiostasi

 

[Joopa Joo]

seksi kuuluu rakkauteen ja jos ei ole seksia niin ei silloin toinen osapuoli rakasta - on aika jattaa sellainen mies ja antaa jonkun uuden loytaa Sinut - nauti addiktiostasi

Niin ettekö te nyt huomaa mitään?! Typeriä vastauksia olet saanut! Heti pitäisi jättää ja ottaa joku (muka) panomies tilalle! Ei ne miehetkään mitään panokoneita ole siinä missä ei naisetkaan!
Veikkaan että kun noin vaatimalla vaadit seksiä ja jankutat miehelle siitä koko ajan, niin varmaan hänen seksihalunsa tippuu kokonaan. Ei se vaatiminen ole ikinä mitään hyvää saanut aikaan.
Varmasti hän tietää (tai on tietänyt jo kauan) mistä tykkäät ja miten haluat seksiä. En usko että se on nyt siitä kiinni. Jotakin muuta siinä on. Mitä, sitä en tiedä..

Ja tuohon vielä joku kirjoittaa, että nauti addiktiostasi. Mitenköhän siitä pitäisi nauttia? Harrastamalla seksiä jokaisen kanssa joka huolii? Törkeetä. Sitä tuskin alkuperäinen haluaisi.
Rakkauteen kuuluu seksi, totta, mutta siihen kuuluu myös seksittömiä aikakausia. Ei mikään suhde ole yhtä ruusuilla tanssimista alusta loppuun! Taitaa joku olla lukenut liikaa prinsessa-satuja vuosien varrella.

Mene tai menkää puhumaan asiasta jollekkin puolueettomalle ihmiselle. Täälä miehesi vaan saa haukkuja ja sinä pahanmielen. Jos rakastat miestäsi ja hän sinua (vaikkei anna sellaista seksiä kun haluat) niin kyllä kaikki selviää. Elämä on yhtä taistelua, varsinkin parisuhteessa. Mikään ei ole itsestään selvää. Eikä se välttämättä tarkoita, ettei miehesi rakastaisi sinua. Tässä nyt on vaan joku muu ongelma välissä.
Itsekkin olen mieheni kanssa tapellut monet tappelut, ennenkuin olemme täysin oppineet tuntemaan toisen ja tietämään mitä toinen haluaa.
Jos nyt jätät tämän kesken ja vaihdat miestä (niinkuin joku älyvapaa kirjoitti) kaikki joudut aloittamaan taas uudestaan uuden miehen kanssa jossain vaiheessa.

Mutta sehän onkin tämän nykyajan trendi! Uus mies vaan kainaloon kun seksi vähänkin lerpahtaa! Älyhoi älä jätä!

 

[Melina]

Samalla laillahan se haluton voi olla nainen. Minä olen ollut sellainen jo vuosia. Kun ei maistu, niin ei vaan maistu. Seksi sinänsä ei tunnu vastenmieliseltä tai ei-kiinnostavalta asialta, mieheni ei vaan jotenkin saa minua syttymään. Ja haluamaan. Ehkä en ole osannut ilmaista itseäni sitten tarpeeksi selvästi sen suhteen, mikä minut sytyttää kunnolla. Toisaalta alussa olin hyvinkin halukas ja himokas, jotain vaan tapahtui.

Jonkin aikaa tuon haluttomuus-tunteen syntymisen jälkeen olin vain käyttötavara, mutta sitten nousi tunne, etten voi tehdä tätä "vastoin tahtoani", olla kuin huora, aina valmiina. Sitä mieheni ei voinut ymmärtää. Eikä hän voi ymmärtää sitäkään, että suhde voisi muka olla kauemmankin aikaa seksitön - ja silti ihan normaali. Hänen mielestään seksiä tulee olla säännöllisesti ja koko ajan. Olen yrittänyt selittää, että etenkin naisella (rakkaus)seksi lähtee ajatuksista, mutta sitä hän ei ymmärrä millään. Hän ei siis osaa yhdistää näitä kahta osa-aluetta toisiinsa mitenkään. Hän on - ymmärrettävästi! - hyvinkin ahdistunut, henkisesti ja fyysisesti. Jos annan hänelle, hänen ongelmansa ovat kertalaakista poispyyhkäistyt. Ja sen jälkeen minulla vasta paha olo onkin... Koska totuus on kuitenkin se, että siellä pohjallahan on oikeasti muitakin syitä, jotka kangertavat suhteessamme - mutta hän ei näe niitä! Tämä on se ainoa hänelle. Ja kun minä yritän puhua siitä henkisestä puolesta ja muista ongelmista, hän katsoo kuin jotain hullua, joka ei tajua yhtään, mistä nyt puhutaan - ja ennen kaikkea miksi. Hänhän haluaa vain seksiä! Voi taivas...

 

[looginen]

Vastaan tähän 'Melina'n viestiin koska se on kaikkein selkein. Käsittääkseni nimimerkeillä 'ohikulkumatkalla' ja 'JuicyFruit' on perusongelma täysin sama, varmaan tunnistatte tarinoiden perusjuonen, olotilan ja kumppanin piirteiden yhtäläisyyksiä, tietyn fiiliksen tyypistä, mutta on myös joitakin muita tilanteeseen mahdollisesti vaikuttavia mutkistavia tekijöitä.

Samalla laillahan se haluton voi olla nainen. Minä olen ollut sellainen jo vuosia.

Ongelma on sukupuoliriippumaton, eikä 'haluttomuudesta' voi suoraan päätellä syytä.
Jos olettaa että kaikki kerrottu on totta, tuntuu vain yksi selitys selvästi mahdolliselta.
Reaktiivinen kiintymyshäiriö (RAD), verrattain yleinen tunnevamma joka syntyy vauvaiässä.

Kun ei maistu, niin ei vaan maistu. Seksi sinänsä ei tunnu vastenmieliseltä tai ei-kiinnostavalta asialta, mieheni ei vaan jotenkin saa minua syttymään. Ja haluamaan.

"Tennovin havaintojen mukaan ihmisen halu syntyy, kun hän tuntee, että häntä halutaan."
Tähän sisältyy kuitenkin dilemma (munakana-ongelma), eli kumpi haluaisi ensin ja miksi?

Ehkä en ole osannut ilmaista itseäni sitten tarpeeksi selvästi sen suhteen, mikä minut sytyttää kunnolla.

Ilmaisun osaaminen ei auta, koska henkilöllä ei ole tarvittavaa kykyä käsitellä asiaa, hän ei pysty tuntemaan, eikä tunneälyämään esim. ymmärtämään järkiperäisesti sitä.

Toisaalta alussa olin hyvinkin halukas ja himokas, jotain vaan tapahtui.

Tämän voi selittää rakastumisprosessin ilmiöillä, mm. alkuhuumaan kuuluvan palvovan ihailun ja rakastuneen ajattelun suuntautumisella tunnekohteeseen huomion keskipisteessä.

Dilemman ratkaisu - rakastunut haluaa ensin. Alkuvaiheen jälkeen tilanne muuttuu kriittiseksi, kun varaukseton ylistys loppuu. Myöhemmin mieliala laskee ja jos tyytymättömyyttä ilmenee ei innokasta aloitteen tekijää enää tahdo löytyä. Vuorovaikutus ei toimi.

Jonkin aikaa tuon haluttomuus-tunteen syntymisen jälkeen olin vain käyttötavara, mutta sitten nousi tunne, etten voi tehdä tätä "vastoin tahtoani", olla kuin huora, aina valmiina.

Vastavuoroisuutta ei ole, sillä rakkaudellisen kiintymysvietin tyydytys voi olla vain yksipuolista.

Sitä mieheni ei voinut ymmärtää. Eikä hän voi ymmärtää sitäkään, että suhde voisi muka olla kauemmankin aikaa seksitön - ja silti ihan normaali. Hänen mielestään seksiä tulee olla säännöllisesti ja koko ajan.

Henkilö, jolla on ko. kiintymyshäiriö, ei ymmärrä. Hän voi olla onnellinen, mikä on tunteena enemmän hetkellinen kuin pitkäkestoinen, nopeasti ja välittömästi tilanteen mukaan muuttuva, hyvin lyhytaikainen verrattuna kiintymyksen tunteeseen eli rakkauteen.

Olen yrittänyt selittää, että etenkin naisella (rakkaus)seksi lähtee ajatuksista, mutta sitä hän ei ymmärrä millään. Hän ei siis osaa yhdistää näitä kahta osa-aluetta toisiinsa mitenkään.

Hän ei pysty kiintymään keneenkään, toisin sanoen rakkautta hän ei tunne, se on ennenkokematon ja täysin tuntematon asia. Hän on voinut kuulla paljon siitä puhuttavan, voi osata jotenkin kömpelösti kuvailla sitä, mutta saattaa yhtälailla kiistää sen olemassaolon, pitää koko juttua typeränä emävaleena.

Hän on - ymmärrettävästi! - hyvinkin ahdistunut, henkisesti ja fyysisesti. Jos annan hänelle, hänen ongelmansa ovat kertalaakista poispyyhkäistyt. Ja sen jälkeen minulla vasta paha olo onkin...

Tähän samastuminen ei juurikaan onnistu. Sitä on äärimmäisen vaikea kuvitella tai kuvailla, mutta ehkä seuraava ajatusmalli auttaa jotenkin:

Hänen onnellisuudellaan ei ole muistia. Tunteet eivät ole samalla tavoin kiinteitä. Kun ei ole kiintymistä, ei sydänsurujakaan. Ei ole kasautuvia murheita, ei sellaista tunnehistorian painolastia kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Kaikki on hetkessä taas hyvin ja mieli iloinen.

Koska totuus on kuitenkin se, että siellä pohjallahan on oikeasti muitakin syitä, jotka kangertavat suhteessamme - mutta hän ei näe niitä! Tämä on se ainoa hänelle. Ja kun minä yritän puhua siitä henkisestä puolesta ja muista ongelmista, hän katsoo kuin jotain hullua, joka ei tajua yhtään, mistä nyt puhutaan - ja ennen kaikkea miksi.

Vielä vaikeampaa hänen on yrittää saada siitä minkäänlaista tolkkua. Myötätunto on mahdotonta, ei pienintäkään toivoa, valitettavasti.

Hänhän haluaa vain seksiä! Voi taivas...

Noh! Ehkä tuo on hieman liioiteltua, mutta ei käytännössä lohtua siitäkään, valitettavasti.