Kun lapsi ei suotu syömään

[Aamun uusavuton]

No niin, jälleen kerran tämä aihe. Onneksi päiväkoti jatkuu huomenna, niin saadaan ammattilaisten käsiin tämäkin ongelma. Mutta mulla on siis uhmisparivaljakko täällä. Kumpikaan ei suostu syömään. Toinen oli aamutuimaan kaivanut jostain sohvaraosta (?) vanhaan suklaapaperin ja höpisee suklaasta, toinen vinkuu keksiä ja mehua. Toinen söi pienen lohkon omenaa, toinen joi ison lasin maitoa. Eilisetkin ruoat ovat koskemattomina jääkaapissa. Herätty ollaan kuudelta, kuinkas muuten näin sunnuntaina.

Eli mitä teette kun on näitä päiviäkin jatkuva ruokalakkoja ja vain herkut kelpaisivat? Tuskin se mehukaan niin epäterveellistä on, mutta miehen kanssa epäillään et lapsi juo mehua niin paljon ettei sen takia suostu syömään muuta (vaan tuoremehua ollaan annettu).

 

[feger]

Siis minkä ikäisistä lapsista on kyse?
Jättäkää kaikki herkut (myös se mehu) pois, lapset ovat luonnostaan simasuita.

 

[vierailija]

Palttiarallaa 1,5 ja 2,5.

 

[vierailija]

Miksi tuon ikäiset juomat mehua? Tekee hyvää hampaille.

 

[Boobabe]

Ei mehuja tuon ikäisille. Ei edes tuoremehua. Ei herkkuja.
Syövät kun nälkä kurnii. Säännölliset ruoka-ajat.
Kerran viikossa herkkuja.
Paitsi kipeenä voi antaa mehua tai limua.

 

[FreezeCat]

Mankuahan saa vaikka kuun taivaalta, eri asia saavatko sitä eli herkut ja mehut pois. Lapsi syö kyllä kun nälkä on. Aamupaloille ja välipaloille tarjolle värikkäitä hedelmäpalasia, kasviksia ja juureksia pureskeltavaksi - siinä tulee luonnon makeaa tarjolle

Säännölliset ateria-ajat koko perheelle ja yhdessä puuhaamista ja ulkoilemista, niin varmasti ruokakin maistuu

 

[viisikymppinen isoäiti]

No herkut pois, kyllä syövät kun nälkä tulee.

 

[vierailija]

meillä on sääntönä jos ei syö seuraavan aterian saa vasta kun sen aika on, voit tehdä kodin ruoka kellon seinälle johon on merkattu teidän ruokaajat kyllä lapset oppivat pitä ävaan sietää ja niin herkut pois

 

[HopeaToffee]

Sama rytmi päivään kuin hoidossa ruokailujen ja ulkoilun suhteen. Mehut pois, kaikki mehut. Tuoremehu tekee pahaa pienille hampaille. Vesi on janojuoma ja ruoan kanssa maitoa.
Jos ei ruoka maistu, niin hetken päästä pois tarjolta ja seuraava tarjoilu seuraavana ruokailuaikana, oli se sitten välipala tai lämmin ruoka.
Näillä meillä ollaan pärjätty erittäin kovan uhmailevan/temperamenttsen lapsen kanssa. Meidän aamut alkoi aina viideltä. Nyt on kouluiässä jo hiukan helpompaa. Tsemppiä teille.

 

[vierailija]

En ole ressannut asiasta omien lasteni kohdalla. Jos ei syö, ei syö. Jotkut ovat luonnostaan hyvin pieniruokaisia. Meillä on suvussa iso määrä aikuisia, joilla on elinikäiset traumat pakkosyöttämisestä, pahimmillaan monta kertaa päivässä heitä on joku ollut painostamassa ja haukkumassa ja patistelemassa syömään, vaikka ruoka kerta kaikkaan ei ole voinut pahemmin kiinnostaa. En näe että nämä aikuiset olisivat saaneet siitä omaan elämäänsä yhtään mitään hyvää, että ovat oksennus kurkussa aikuisten mieliksi syöneet milloin mitäkin mikä on tuntunut vastenmieliseltä, tai nälkä ei vaan ole ollut. Tuntuu kurjalta, että jonkun perheen elämä pyörii lapsen ruokahalun ympärillä, kun elämässä on niin paljon muutakin tekemistä.

Elikkä täällä pieniruokaisen ja erittäin pieniruokaisen lapsen äiti, joskus tuntuu että varsinkin tää heikommin syövä lapsi elää pelkällä pyhällä hengellä. Ja hyvin elääkin, on terve ja kasvaa ja mitään ongelmaa ei ole.

Jos teillä lapset kasvavat normaalisti, niin he saavat riittävästi ravintoa vaikka teidän mielestänne söisivätkin liian vähän. Älkää tehkö ruokailutilanteista stressaavia tilanteita kenellekään, tai lopulta teillä on siinä neljä ihmistä ruokailemassa joilla kaikilla on paha mieli, ja joista kukaan ei kohta enää halua syödä yhdessä toisten kanssa. Se on sääli.

 

[vierailija]

En ole ressannut asiasta omien lasteni kohdalla. Jos ei syö, ei syö. Jotkut ovat luonnostaan hyvin pieniruokaisia. Meillä on suvussa iso määrä aikuisia, joilla on elinikäiset traumat pakkosyöttämisestä, pahimmillaan monta kertaa päivässä heitä on joku ollut painostamassa ja haukkumassa ja patistelemassa syömään, vaikka ruoka kerta kaikkaan ei ole voinut pahemmin kiinnostaa. En näe että nämä aikuiset olisivat saaneet siitä omaan elämäänsä yhtään mitään hyvää, että ovat oksennus kurkussa aikuisten mieliksi syöneet milloin mitäkin mikä on tuntunut vastenmieliseltä, tai nälkä ei vaan ole ollut. Tuntuu kurjalta, että jonkun perheen elämä pyörii lapsen ruokahalun ympärillä, kun elämässä on niin paljon muutakin tekemistä.

Elikkä täällä pieniruokaisen ja erittäin pieniruokaisen lapsen äiti, joskus tuntuu että varsinkin tää heikommin syövä lapsi elää pelkällä pyhällä hengellä. Ja hyvin elääkin, on terve ja kasvaa ja mitään ongelmaa ei ole.

Jos teillä lapset kasvavat normaalisti, niin he saavat riittävästi ravintoa vaikka teidän mielestänne söisivätkin liian vähän. Älkää tehkö ruokailutilanteista stressaavia tilanteita kenellekään, tai lopulta teillä on siinä neljä ihmistä ruokailemassa joilla kaikilla on paha mieli, ja joista kukaan ei kohta enää halua syödä yhdessä toisten kanssa. Se on sääli.

Tässä täyttä ASKAAAAA

 

[vierailija]

Antakaa olla Syövät jos syövät.

Tarjolle mini mini annos, puolikas leipä, pieni lasi maitoa. Toivotetaan hyvää ruokahalua, jutellaan mukavia, taputetaan ja kehutaan jos lapsi maistaa jotain uutta. Ja poistua saa pöydästä kiitoksen jälkeen, äiti ja isi voi sanoa lapsen puolesta kiitos, ja toivotetaan Ole hyvät.

Meillä saa PIENI myös kohta tulla uudestaankin pöytään, meillä ei ole sääntöä että "lähdit jo pöydästä, enää et saa", mutta sama ruoka meillä edelleen on tarjolla. Eikä vanhempi saa lähteä neuvottelemaan, että no otatko jotain muuta, ei.

Meillä on ollut varsinkin 1v tienoilla lapsi tosi tosi pieniruokainen. Koko päivän ruoka saattoi olla puolikas leipä ja vähän raejuustoa, ja näin saattoi mennä viikkokin, painokin seilasi, mutta prikulleen on aina kuitenkin mennyt viivallaan, noin pidemmällä aikavälillä.
Välillä otti tsemppikausia että veti neljäkin lämmintä isoa ateriaa päivässä, ja ihan sitä samaa ruokaa mistä aiemmin kieltäytyi.

Meillä ei myöskään koskaan kysytä "tuliko maha täyteen!?" eikä tökitä sormella mahaa että "tuonne mahtuu vielä". Olen aivan samoilla linjoilla edellisen kanssa, että kansakunnalla on traumat ruokailuista ja täysin pilattu kyky tunnistaa näläntunnetta, ja tunnistaa kun on syöty tarpeeksi.
Meillä kysytään pöydässä että lähtikö nälkä? Lautasta ei ikinä tarvitse syödä tyhjäksi.

Ja mehuja meillä kanssa ei todellakaan juoda. Tai ihan voi aikuinen laskea että lasillinen mehua vastaa keittolautasellista ruokaa, nii voi sit aikuisena ihan valita kumman antaa ruuaksi, mehun(tai maitoa) vai ruokaa. Uskon että lapsi (jonka ruokailuihin ei ole puututtu) osaa kyllä itse säädellä syömänsä määrät energiatarpeensa mukaan, mutta myönnän se on vanhemmalle aivan hermoja raastavaa!

 

[vierailija]

Keksikää leipien ja keksien tilalle muuta syömistä, niin alkaa ruoka maistua. Lapsi kun saattaa saada ähkyn niin pienestä määrästä, ettei mahaan muuta mahdu. Kunnollista ruokaa syövät mielellään, mutta se tarkoittaa sitä, että ne muutkin syövät samaa ruokaa iloisena, eivätkä lajittele ruokia vieressä. Muitakin syitä on, mutta liian kauan menee, ennen kuin vanhemmat heräävät ajattelemaan asioita - niinku sekin, että päiväkodissa olisi mukamas asiantuntijoita

 

[vierailija]

Siis minkä ikäisistä lapsista on kyse?
Jättäkää kaikki herkut (myös se mehu) pois, lapset ovat luonnostaan simasuita.

 

[vierailija]

Joidenkin lasten ruokalakot, nirsoilut, voi jatkua pitkäänkin, tarkoitan ihan kuukausia ja jotkut on vuosiakin huonoja syömään. Ruokahalu vaihtelee, on siis aivan tavallista, ettei aina maistu. Pitkätkin lakkoilukaudet vaihtuvat toisinaan massakausiin, joten siis kausia tulee ja menee.