T
todella surullinen.
Vieras
parisuhteen alussa piti itsestään huolta, puhui ja sille oli helppo puhua. oltiin avoimia ja rehellisiä, tiedettiin toistemme asiat siinä määrin mitä on tervettä tietää.
nyt on kulunut 5vuotta, mun mies on lihonut, ei enää huolehdi itsestään (hygieniastaan sentään huolehtii..), ei puhu, ei kuuntele. mun on hankala kertoa sille asioita, en tiedä sen elämästä muuta, kun että aamulla se lähtee töihin ja illalla se tulee kotiin. se ei tiedä mun päivistäni mitään.
seksiä ei ole. puhua ollaan yritetty ja terapiaan ei suostu.
epäilen olevani raskaana, mut en saa sanottua asiasta miehelleni. normaalisti sitä puitaisiin yhdessä ja mietittäisiin kaikinpuolin asiat halki.
vaan ei enää.
tuntuu, että toivo on mennyttä.
nyt on kulunut 5vuotta, mun mies on lihonut, ei enää huolehdi itsestään (hygieniastaan sentään huolehtii..), ei puhu, ei kuuntele. mun on hankala kertoa sille asioita, en tiedä sen elämästä muuta, kun että aamulla se lähtee töihin ja illalla se tulee kotiin. se ei tiedä mun päivistäni mitään.
seksiä ei ole. puhua ollaan yritetty ja terapiaan ei suostu.
epäilen olevani raskaana, mut en saa sanottua asiasta miehelleni. normaalisti sitä puitaisiin yhdessä ja mietittäisiin kaikinpuolin asiat halki.
vaan ei enää.
tuntuu, että toivo on mennyttä.
Vaikea tilanne, ilmeisesti rakkaus on hävinnyt, raadollista.