Kun mies tulee baarista..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pettynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pettynyt

Vieras
on riidanhaluinen ja aggressiivinen. ltse olen yrittänyt olla "näkymätön".. mutta kyllä tärisen pelosta, kun astiat ja tavarat alkaa lennellä pitkin seiniä.
-milloin on minun vuoro.. on joskus kauan sitten käynyt käsiksi, mutta ei pariin vuoteen.
Viimeinen kolmannes alkaa just ja en enää jaksaisi..seuraavana päivänä mies kuin ei mitään ja sanoo että minun pitäisi tukea häntä enemmän. Tarkoittaen että kun saa kohtauksen on kait pahoillaan mutta ei saa sanottua sitä ääneen ja tukeminen olisi että ymmärtäisin nuo kohtaukset ja antaisin olla, koska on niin paljon työstressiä..
Tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta jostain syystä en ole siihen pystynyt, vaikka pelkään todella paljon että joku kerta käy huonosti. Lapsia on jo ennestään 2 ja hekin heräävät öisin tuohon meteliin..
Eikö miehet tajua että lapset ovat todella herkkiä tälläiselle!!!!! Onko kiva kun lapset muistelee isää kun olivat lapsia ja mieleen tulee tavaroita heittelevä isä, jota kaikki pelkää.
Pakko oli purkaa tänne, kun en uskalla suoraan puhua miehelle, suutuisi todella pahasti..en pysty nyt nukkumaan vaikka sammui jo keittiöön.. :(
 
Hirveetä! En kyl tiedä mitä tuollaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Ehkä salaa nauhoittaisin ja näyttäisin sitten miehelle kun tämä on selvä, et millainen hirviö se on kännissä.
 
no mutta jos kerran Sinä tajuat, ap, kuinka herkkiä lapset ovat tuollaiselle, sillä kyllähän he ovat, niin sinun tuli tehdä se oikea päätös ja lähtä tuosta suhteesta. tai ainakin ottaa etäisyyttä. varsinkin jos mies ei edes tajua itse tehneensä väärin, ei hän tule sitä tajuamaankaan jos et uskalla kertoa tai tehdä asialle mitään.
voimia päätökseen, oli se mikä tahansa. kuuntele sydäntäsi äläkä pelkää tulevaa, nyt voit vielä vaikuttaa siihen.
 
tiedän kyllä mitä pitäisi tehdä.. en vain tiedä mistä saan siihen voimaa. Ja kuitenkin tietty tunne on vielä olemassa häntä kohtaan, ollaanhan sitä asuttu yhdessä jo 14 vuotta..
 
olet juuri kuin mun äiti.
ei ole voimia,ei pysty säälikää mua.
mun lapsuus oli helvettiä juuri äidin asenteen takia.
olispa joku ulkopuolinen tajunnut isän juomiset ja väkivallan ja hakenut mut pois.

pelkäsin huoneessani öisin kun huomasin isän vierailun venyneen pitkään naapurilla.äijä tuli raivoomaan huutaan hajotti milloin mitäki.tuo naapurin äijäki oli piru kun juotti ja joi mukana .olis edes se tajunnut.äiti vaan piipitti puhelimesssa mummolle kylse huolehtii rahasta hyvä mies kyllä se muuttuu kun aika tulee.ei muuttunut koskaa

repäse lapsesi pois tuosta helvetistä.ei mitään järkeä.
 

Yhteistyössä