Kun raskaus ei tunnu iloiselta asialta

["onneton"]

Odotan viidettä lastamme noin viikolla 10. Tää oli aika shokkiyllätys no joo aikuisia ollaan ja tiedetään et raskaus mahdollinen kun ei ehkäisyä käytössä. Kaikki muut lapsemme saaneet alkunsa lääkkeillä (terot, metut, clomit) ja niin ajattelimme nytkin. Viidennestä olimme puhuneet mut ei vielä. Näin pääsi kumminkin käymään ja en osaa iloita.

Ultrassakin kävin ja salaa toivoin et siellä ei mitään ehkä olisikaan Kaikki kumminkin oli kunnossa ja pieni siellä kovasti huitoi käsiään ja jalkojaan. Tuntuihan se ihan hienolle mut ei nostattanut semmoista tunnemyrskyä, onnen tunnetta kuin kaikilla muilla kerroilla.

Mies on kyllä ihana ja yrittää tukea, sanoo et pärjätään. Ulkopuolinen paine on vaan niin pelottava. Me aloimme viitisen vuotta sitten jatkaa mieheni kotitilaa. En ole täysipäiväisesti päässyt töihin osallistumaan vielä. Lapsemme ovat kohta 7, 5, 3 ja 1v3kk. Kaikki varmaan olettivat et lapsemme on nyt tehty ja siirryn pikku hiljaa hommiin kunnolla. Olen kyl auttanut parhaani mukaan mut työ sellaista ettei sinne voi lapsia ottaa mukaan. Emme ole siis karjatila vaan viljelemme ja jatkojalostamme kasviksia ja hedelmiä.
Keäsisin työllistämme ihmisiä jolle kuuluu ruokailu kerran päivässä. Tää on minun homma sekä tavaroiden kuskaaminen ym. Eli yritän kyl osallistua töihin niin paljon kuin lasten kanssa vaan pystyn.
Miehen kanssa sovittu et mun homma on tää ja hänen tuolla. Kerkiän kuulema mukaan aikanaan ja tekemään ihan tarpeeksi töitä. Muut ei taida suvussa näin ajatella. Olen ehkä heidän mielestään vain laiska

Töissä mukana on vielä anoppini ja appi. Ja tää on se suurin ahdistus. Heidän olisi aika päästä pois hommista vaikka itse tarjoutuvat apuun. Kälyiltä tuleva paine on kanssa kova Heidän mukaansa riistämme mummoa ja ukkia pakottaen töihin jne. Olen kyl tästä puhunut anoppini kanssa jokin aika sitten ja hänelle työnteko oli vain mielenvirikettä. En koskaan (tosi pakkotilanne pitää kyl olla) käytä anoppia lastenhoidossa (ellen itse mene hommiin) kun ajattelen et auttaa meitä jo töissä. Kälyt käyttää mummoa hoitoapuna päivittäen. Eli eikö luulis menevän yks yhteen asiat? Mies ainakin näin sanoo, itse koen syyllisyyttä.

Nyt varmaan kaikki sit oletti et pääsen töihin ja nyt tämä En osaa olla kuin surullinen. On kuin olisin pettänyt kaikki odotukset.
Anteeksi jos tekstini on sekava ja vailla mitään järkeä. Tänään taas oikein paha päivä. Tuntuu et voisin vaan itkeä koko ajan... Pitää ottaa neuvolassa puheeksi kunhan sinne taas menen. Onneksi mieheni on ihana mut ei hänkään täysin tätä ymmärrä. Asetan ehkä liiat paineet itselle ja kuvittelen vaan...vai?

 

[vicy]

Sä välität vähän liikaa siitä mitä muut ajattelee ja otat paineita muiden mielipiteistä. Itsehän sä kuitenkin sen tiedät ettet todellakaan laiskottele kotona vaan hoidat lapsia ja sen lisäksi vielä tilankin töitä ja sinä et ole pakottanut appivanhempiasi töihin! Jos miehesi sisarukset ovat sun kimpussa tässä asiassa niin pyydä anoppiasi selvittämään tämä asia lapsiensa kanssa.
Kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu ja kyllä sä sinne töihin kerkiät. Koitat nyt vaan nauttia raskaudesta ja olla välittämättä muitten mielipiteistä. Paljon jaksamista ja tsemppiä sulle sinne.

 

[Kermakakku]

Minusta teillä on miehesi kanssa hyvä tolkku tuossa työnpaljoudessa ja meiningissä, ja appivanhemmatkin ovat hienosti mukana.

Tärkeintä on, että teillä miehesi kanssa menee hyvin, ja niin näyttää menevän.

Mikään ei loppunut, mikään mahdollisuus ei ole nyt menetetty, vaan yksi ovi vielä avautui. Työovesi on edelleen avoinna, kunhan kuljet vielä pätkän matkaa, eikä se matka ole pitkä.

 

[elämäyllättää]

Täällä samassa tilanteessa (yllätysraskaus, ehkäisy petti) vk.20+0, neljäs lapsi. Mietin vain taas sitä, kuinka naiset aina syyllistää tällaisessa tilanteessa itsensä vaikka ei ilman miestä raskaaksi tule! Alku oli TOSI vaikea ja vieläkin ottaa välillä pannuun rankasti vaikka toisaalta osaan myös iloita tästä "sattumasta" Mutta aina ei vain voi kaikkiin asioihin itse vaikuttaa ja niin se vain näyttää olevan että luonto/aika hoitaa sopeutumisen yllättäviinkin tilanteisiin, onneksi!
Älä mieti mitä toiset ajattelee, se on teidän elämä ja päätös. Koskaan ei voi kuitenkaan kaikkia ihmisiä miellyttää! Tsemppiä tulevaan

 

["onneton"]

Kyyneleet valuu vaan. Kiitos ihanista sanoista. Taitaa tää raskaudenvaihe nyt tehdä vielä lisää tunneherkkyyttä asiaan. Ja kyllä olen aina asettanut itselle kovat paineet siitä etten kykene enempään. Mies aina paluttelee maan pinnalle ja sanoo ettei mun tartte kaikkeen itse pystyä <3
Milläs vaan sais ittensä sen tajuamaan? Onneks voin raskauajat aina hyvin ja pystyn jatkamaan niin kuin ennenkin. Toivottavasti tää tästä iloksi kääntyy kuhan omakin shokki menee ohi.

 

[niinno]

Mut haluatkosiis ITSE oikeasti tuon lapsen? Tai siis haluatteko te? Muullahan ei tuossa tilanteessa ole väliä lopulta. Jos itse olisin valmis jälleen uuteen lapseen miehen kanssa, niin en varmaan miettisi sen enempää ja muiden mielipiteillä ei olisi väliä, jos siis talous kunnossa ja homma hoituu. Mutta jos minusta tuntuisi siltä, että en tosiaan tahdo lasta, niin tekisin abortin.

 

["kkk"]

Hei, kiva kun kirjoitit tänne. Kyllä sekin jo auttaa ja kirjoittaa vaikka johonkin, niin sekin jo selkeyttää ajatuksia itselleen. Minä odotan itse neljättä lasta. Lapseni ovat 9-v, 8-v ja 7-v. Tuli mieleen että omassa tilanteessani "kaikki" ajattelivat, että onpa hölmöä tehdä vielä vauva, kun toiset ovat jo noin isoja ja lasten kanssa elämä jo helppoa. Ja kun mulla on vielä yliopisto-opinnot kesken... jne. Talolainaa pitäis päästä lyhentämään yhdessä miehen kanssa, kun sitä on paljon. Mutta ei sitä tarvitse ajatella mitä muut ajattelevat. Ei sinunkaan tarvitse. Jokainen lapsi on lahja. Se pieni halusi niin kovasti sinut äidikseen ja miehesi isäkseen, että päätti tulla teille lapseksi. Eikös se ole pieni ihme, että hän sai alkunsa ihan luomuna, kun teillä kerran on ollut vaikeuksia saada raskaus alkamaan...

Meidän kolmas lapsemme oli täysin yllätysvauva. Esikoinen oli silloin alle 2-v. ja toinen lapsi 9kk, kun aloin odottamaan kolmatta ehkäisyn petettyä. Olin ottanut jälkiehkäisypillerit ihan ajallaan, mutta onhan siinä silti pienen pieni mahdollisuus että hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kuitenkin kohdun seinämään. Raskausaikana ajatukseen kolmannesta lapsesta kuitenkin melko nopeasti sopeutui, kun keskeytys ei ollut mikään vaihtoehto meille ja niin terve ihana tyttö syntyi.

Minusta sinä asetat itsellesi ihan turhaan paineita. Varsinkin nyt raskausaikana pitäisi olla hyvällä mielellä eikä stressata turhasta. NAuti elämästä ihanan perheesi kanssa! Lapsesi saavat vielä yhden sisaruksen lisää, jokainen sisarus on lapselle tärkeä, läheinen ihmissuhde. Hyvää odotusta ja onnea koko perheelle!

 

["siis"]

heiiii. onko se elämä nt niin vuoden parin päälle? Parin vuoden päästä olet suunilleen samassa tilanteessa, mutta ilman raskautta ja kaikki 5 lasta tehneenä. Siinä vaihessa tää voikin jo tuntua onnenpotkulta, kun anoppi ja appikin vanhenee kokoajan, eli miksi olisi kannattanut siirtää lasentekoa ylipääsä myöhemmäksi.
Kenelläkään ei ole oikeutta puuttua teidän asioihin.

 

[omanapa]

Kälyjä kyrsii, kun anoppi tekee vielä töitä, niin eivät voi käyttää ilmaista lastenhoitjaa jatkuvasti. Kerro heille, että anopin työskentelyn ja sun raskaus ei ole missään tekemisessä keskenään.
Voihan siihen anopin ja apen tilalle palkata työntekijöitä, jos he eivät halua työskennellä, jos haluavat nii siitä ei kukaan voi sinua syylistää. Teidän elämä ja muiden olettamukset on kaksi eriasiaa.

 

["vieras"]

onnea luomuraskaudesta. Todellinen ihme

 

[:)]

Onnea odotukseesi ja älä ota liikaa paineita! Sulla on ihana mies kun tukee sua noin hyvin. Ota ilo irti tästäkin sattumasta!