Kun SEKSI ei vaan kiinnosta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja niksu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja on se hnkalaa:
Alkuperäinen kirjoittaja --:
Mulla sama.. ei vaan haluta eikä tee mieli :( . Ei jaksa, mieluummin teen jotain muuta. Tuntuu, että seksi on vaan "ajanhukkaa"... ja jotenkin "hankalaa" ja muutenkin ei-kiinnostavaa

on se kumma kun tääl palstal akat ei jaksa mitään.. laiskoja .. ei siivota ei seksiä ei joulua ei jouluruokia,,,

Mutta tätä en just tajua, eikö SEKSIN PITÄISI OLLA IHANA JA KIVA ASIA MOLEMMILLE, eikä mikään "akat on laiskoja" Ei mun äijänkään tarvi pinnistellä ja ponnistella että huvittaisi vaan aina huvittaa.
- ja toisekseen jaksan kyllä siivoja ja laittaa ruokaa ja huolehtia lapsia, mutta olis ihana jos seksi ei olis yksi tollainen asia mikä PITÄÄ JAKSAA, vaan juttu mistä vois nauttia ja mikä yhdistäisi jne...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ll:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja ll:
Onko sun ap helppo hyväksyä tilanne nykyisellään, vai otatko paineita siitä, että "pitäisi haluttaa"?

Otan paineita juu. Jotenkin koko ajan ahditaa kun tiedät että mies haluis (tietty) vaikka hän onkin ihana eikä painosta (jutellaan kyllä asiasta jne)

Tiedän kokemuksesta, ettei se ainakaan helpota asiaa... Musta tuntuu joskus, että miehen ystävällisyys ja ymmärtäväisyyskin rassaa, tavallaan kuin sitä ei olisi ansainnut, tai paremminkin, että se luo lisää paineita. Kun tilanne on olevinaan muuten kunnossa, mutta omien korvien välissä klikkaa joku. Mullakin tuo puolivuotias vielä vaikuttaa asiaan... Olen kokeillut nyt sitä, että menen ja teen aloitteen aika usein vaikkei niin kovin huvittaisikaan, miehen ilahtuminen tuo hyvää oloa itsellekin ja homma helpottuu koko ajan. Pilke silmäkulmaan alkaa pikku hiljaa löytyä mullekin

Joo, ajattelen pitkältä myös samoin. Silti koen ton aloitteen tekemisen jotenkin huijauksena kun mieskin sen näkee ettei mua oikeasti paneta, vaan teen sen "hänen takia (tai meidän takia mutta kuitenkin) ja toi vaikuttaa taas siihen että miehestä tuntuu kurjalta kun mua ei haluta ja kierre on valmis...

totakin on tosiaan tehty ja sinällään se toimi, että sitten olis seksiä esim. 1-2 krt viikossa mutta ei mun halut silti nousseet, ainakaan huomattavasti.
Olen muuten rohkea ja jotenkin vapaamielinen mutta seksin suhteen hirveän arka, vaikka oma mies on kiltti ja hellä ja valmis mihin haluan. JOtenkin pitää tehdä aina tietyllä tavalla yms tai muuten... en tiedä....
 
Mä huomaan joskus kategorisoivani seksin sinne kotitöiden jatkoksi... tiskit, pyykit, ruokaa ja seksiä... Jotenkin se on arkistunut liikaa. Mutta ehkä se onkin just sitä, arjen pyörityksen ohella ei ehdi tehdä oikein muuta kuin sitä perusseksiä viisi minuuttia. Mutta miten saada hommalle takaisin se ekstran ja voimavaran leima, kuka kertoisi sen?
 
Kai tässä täytyy alkaa muistella vaikka parin vuoden takaista seksielämää, jos välkähtäisi, mikä oli sen kivan tunnetilan avain, eli mikä oikeastaan oli se syy, että seksielämä oli tosi hyvää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ll:
Mä huomaan joskus kategorisoivani seksin sinne kotitöiden jatkoksi... tiskit, pyykit, ruokaa ja seksiä... Jotenkin se on arkistunut liikaa. Mutta ehkä se onkin just sitä, arjen pyörityksen ohella ei ehdi tehdä oikein muuta kuin sitä perusseksiä viisi minuuttia. Mutta miten saada hommalle takaisin se ekstran ja voimavaran leima, kuka kertoisi sen?

No juuri näin, tuntuu että se on yksi "työ" lisää ja kun kerran lapset ja koti on hoidettu niin vihdoin olis omaa aikaa, eikä jaksai sitä ylimääräistä työtä enää (ja sekin aika on sitten pois joko omasta vapaa-ajasta tai unesta)

Joskus on mietitty että lapset hoitoon ja oltais vaan kaksin, (nykyisin kun ei koskaan ole kaikki lapset poissa yötä tai juuri muutenkaan) mutta ehkä sekin sitten tois vaan lisää paineita.

Olen vähän kade niille pariskunnille joilla toi seksi toimii, jotenkin se on parhaimmillaan niin hyvä yhdistävä juttu ja sellainen hmm...jotenkin tosiaan yhdistävä ja hyväämieltä tuottava juttu. Meillä toimii muuten arki ja elämä tosi hyvin ja tiedän että mies on just oikea mulle, mutta tää yksi alue kyllä tökkii...Silti rakastan miestä kyllä miehenä, enkä vaan lasten isänä ja kaverina...

Onko teillä aikoja joilloin seksi toimii paremmin ja huonommin? Vai yleensä tasaisesti?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ll:
Kai tässä täytyy alkaa muistella vaikka parin vuoden takaista seksielämää, jos välkähtäisi, mikä oli sen kivan tunnetilan avain, eli mikä oikeastaan oli se syy, että seksielämä oli tosi hyvää.

Mut silti, kai mä liikaa ärsyynnyn siitä, että musta on vääryys että seksi ei toimi automaattisesti vaan se on "sellaisen työn takana" Jos olis joku "halupilleri" niin voisin kokeilla ;)
 
Mulla on myös tuo sama että kynnys aloitteeseen on iso. Sitten jotenkin olen muuttunut tosi araksi, en uskalla "villiintyä" ja kynnys siihen on iso. Mietin myös usein ettei esim. tietty asento käy koska mahamakkarat tai jenkkakahvat näkyy jne... Ja ILO on kadonnut seksistä
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Alkuperäinen kirjoittaja ll:
Mä huomaan joskus kategorisoivani seksin sinne kotitöiden jatkoksi... tiskit, pyykit, ruokaa ja seksiä... Jotenkin se on arkistunut liikaa. Mutta ehkä se onkin just sitä, arjen pyörityksen ohella ei ehdi tehdä oikein muuta kuin sitä perusseksiä viisi minuuttia. Mutta miten saada hommalle takaisin se ekstran ja voimavaran leima, kuka kertoisi sen?

No juuri näin, tuntuu että se on yksi "työ" lisää ja kun kerran lapset ja koti on hoidettu niin vihdoin olis omaa aikaa, eikä jaksai sitä ylimääräistä työtä enää (ja sekin aika on sitten pois joko omasta vapaa-ajasta tai unesta)

Joskus on mietitty että lapset hoitoon ja oltais vaan kaksin, (nykyisin kun ei koskaan ole kaikki lapset poissa yötä tai juuri muutenkaan) mutta ehkä sekin sitten tois vaan lisää paineita.

Olen vähän kade niille pariskunnille joilla toi seksi toimii, jotenkin se on parhaimmillaan niin hyvä yhdistävä juttu ja sellainen hmm...jotenkin tosiaan yhdistävä ja hyväämieltä tuottava juttu. Meillä toimii muuten arki ja elämä tosi hyvin ja tiedän että mies on just oikea mulle, mutta tää yksi alue kyllä tökkii...Silti rakastan miestä kyllä miehenä, enkä vaan lasten isänä ja kaverina...

Onko teillä aikoja joilloin seksi toimii paremmin ja huonommin? Vai yleensä tasaisesti?

Hassu fiilis muuten, kuin itsensä kanssa vaihtaisi ajatuksia ;)

Joskus on sellaisia huippuhyvän seksin kausia, ja silloin aina ihmetyttää, miten on moisen huvin saattanut jättää väliin. Ja sitten homma lopahtaa ja haravointikin melkein ajaisi asiaa. Sekin on yhtä lailla pakkopullaa. En millään keksi, mikä kumma siinä välillä oikein muuttuu. Sen jos tietäisi, niin ongelmaa tuskin olisi
 
Alkuperäinen kirjoittaja ll:
Kai tässä täytyy alkaa muistella vaikka parin vuoden takaista seksielämää, jos välkähtäisi, mikä oli sen kivan tunnetilan avain, eli mikä oikeastaan oli se syy, että seksielämä oli tosi hyvää.

Meillä ei varmaan ole oikein perusseksielämää ollutkaan. Oltiin nuoria kun mentiin yhteen ja siihen mennessä mulla ei ollut kuin yksittäisi epämääräisiä kokeiluja (ja humalassa yleensä...) no ensin oli paljon seksiä, mutta kai jotenkin jännitin, koska feikkasin orkut. No siten kerroin siitä jo kokeilujen kautta sain myös miehen kanssa mutta pääosin apuvälineillä itse tuottaen. Meillä oli kausia jolloin oli erilaisia kokeiluja ja alussa oli paljonkin seksiä. Mies sai varmaan eri käsityksenkin munkin halukkuudesta...
Tässä vuosien saatossa seksi on vähentynyt ja itse olen niin urautunut tiettyihin juttuihin mitä "uskallan" ja haluan sängyssä tehdä. Jotenkin myös helposti joku tuntuu kurjalta tai sattuu niin on helppo tehdä niitä vakijuttuja mitkä toimii. Olen jonkinverran estynyt seksin suhteen ja kokeilujen, en tiedä miksi.
Ehkä kandeis kokeilla pikkupienissä ;) mutta harmi vaan etten juo...
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Mulla on myös tuo sama että kynnys aloitteeseen on iso. Sitten jotenkin olen muuttunut tosi araksi, en uskalla "villiintyä" ja kynnys siihen on iso. Mietin myös usein ettei esim. tietty asento käy koska mahamakkarat tai jenkkakahvat näkyy jne... Ja ILO on kadonnut seksistä

Mä ihmettelen, minne se sänkytiikeri katoaa, ja mistä se aina välillä (aivan liian harvoin) ilmaantuu. Kun koskaan en ole saanut mieheltä huonoa palautetta, vaan hänkin tykkää, jos jaksan olla täysillä mukana. Välillä tuntuu taas, etten osaa mitään ja kehtaankin vain pimeässä peiton alla.
 
Mulla oli ihana seksielämä mieheni kanssa sekä ennen että jälkeen synnytysten. Järjestimme yhteisiä miniviikonloppuja, "salatreffejä" jne. Kaipaan mennyttä. Mies kuoli ja nyt ei seksi kiinnosta. Parempaa tuskin löydän ja etsimisessäkin on oma vaivansa. Vähän olen kateellinen naisille, jotka eivät nuku yksin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Meillä ei varmaan ole oikein perusseksielämää ollutkaan. Oltiin nuoria kun mentiin yhteen ja siihen mennessä mulla ei ollut kuin yksittäisi epämääräisiä kokeiluja (ja humalassa yleensä...) no ensin oli paljon seksiä, mutta kai jotenkin jännitin, koska feikkasin orkut. No siten kerroin siitä jo kokeilujen kautta sain myös miehen kanssa mutta pääosin apuvälineillä itse tuottaen. Meillä oli kausia jolloin oli erilaisia kokeiluja ja alussa oli paljonkin seksiä. Mies sai varmaan eri käsityksenkin munkin halukkuudesta...
Tässä vuosien saatossa seksi on vähentynyt ja itse olen niin urautunut tiettyihin juttuihin mitä "uskallan" ja haluan sängyssä tehdä. Jotenkin myös helposti joku tuntuu kurjalta tai sattuu niin on helppo tehdä niitä vakijuttuja mitkä toimii. Olen jonkinverran estynyt seksin suhteen ja kokeilujen, en tiedä miksi.
Ehkä kandeis kokeilla pikkupienissä ;) mutta harmi vaan etten juo...

Mä olin 15 kun alettiin seurustella, yksi puskapano oli mulla alla, miehellä muutama. Samoin kanssa teeskentelin alkuun, kunnes oivalsin, että sillä tavalla en koskaan tule saamaan mitään, kun mies luulee, että kaikki on ok. Eli sekin asia on nykyään kunnossa. Kahdenkympin korvilla oli sellainen kokeilukausi myös, ja uskallusta oli paljon enemmän - ja yhtä lailla mullakin on nykyään ilmaantunut sellaisia rajoja, joita ei ennen ollut. Nyt selitän ne vauvalla, mutta vauvaa edeltävälle ajalle mulla ei ole mitään hätävalhetta antaa vaikka kysyttäisi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Mulla on myös tuo sama että kynnys aloitteeseen on iso. Sitten jotenkin olen muuttunut tosi araksi, en uskalla "villiintyä" ja kynnys siihen on iso. Mietin myös usein ettei esim. tietty asento käy koska mahamakkarat tai jenkkakahvat näkyy jne... Ja ILO on kadonnut seksistä

No kyllä, tiedän ettei mies sitä jenkkistä katso mutta jotenkin omasta kropasta on epävarma. Eikä kyse ole siitä x kilosta vaan ylipäätään kropasta, aina joku kohta on vähän omituinen tai iso tai pieni tai jotain.
Eikä toi johdu miehestä, ei hän huomauttele vioista tai ole itsekään täydellinen, silti itse jotenkin kokee epävarmuutta. O;n saaminenkin on jotenkin "suoritus" johon tähdätään....

Toisaalta esim. suihinotto on musta ihan ok, (en siitä kyllä kiihota muttei se mua ällötäkään) silti se on jotenkin yksipuolista ja mies kokee siinä "käyttävänsä mua hyväksi" vaikka tietääkin että se on mulle ok.

Ehkä just sellainen villiintyminen ja heittäytyminen olis niin hienoa. Sitä mitä elokuvissa näkee; vaatteet revitään päältä ja se on menoa...

Toisaalta mies sanoo että on parempi ettei ole seksiä ollenkaan, niin ei tee mielikään, jos seksiä on esim. muutaman kerran peräkkäin niin sitä kaipaakin paljon enemmän kun se, ettei sitä juuri ole.

Silti, harmittaa hurjasti miehen puolesta, tiedän että hän kokee "huonommuutta" asian suhteen ja kaippa se kolauttaa hänen miehisyyttää (ja sitä en haluisi tehdä)
 
Minäkin joskus TOSI harvoin olen "kuten ennen" eli muutun rohkeaksi, halukkaaksi..enkä ole oikein saanut kiinni siitä, mikä siihen johtaa ja miksi se joskus harvoin tulee ja pysyy piilossa joskus tosi kauan.. usein nuo päivät ovat olleet ehkä jotenkin "vapauttavia" ja hauskoja jollain tavalla, mikä johtaa halukkuuteen
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin se vain on:
Ovatko vauvat vahinkoja ja olisitteko ehtineet teettää abortit. Kun valitsitte tusinatuotannon, valitsitte haluttomuuden.

No meillä lapset on harkittuja ja haluttuja. Lapset on "tehty/saatu" kahdessa erässä ja välissä 7 vuotta, ettei mitään tehdasta ole ollut. =) Raskausaikana halut on ollut entistä enemämmän jäissä vaikka tiedän että jollain käy toisin.
Lapset on ihan hurjan rakkaita, enkä oikein usko että ne on syy tilanteeseen, mutta voihan niin olla...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulla oli ihana seksielämä mieheni kanssa sekä ennen että jälkeen synnytysten. Järjestimme yhteisiä miniviikonloppuja, "salatreffejä" jne. Kaipaan mennyttä. Mies kuoli ja nyt ei seksi kiinnosta. Parempaa tuskin löydän ja etsimisessäkin on oma vaivansa. Vähän olen kateellinen naisille, jotka eivät nuku yksin.

voih, olen pahoillani =( tuollainen tilanne on "ymmärrettävää"
 
Mun mies antaa jopa kehuja tästä iglun mallisesta kropasta ja toivoo sitä enemmän esiin, vaikkei se minun silmääni niin ilahdutakaan. Eli meillä ei kanssa pitäisi olla syytä jättää seksiä väliin kropan takia.

Villimmän seksielämän saisi tekemällä siitä sellaisen, mutta mikä lie sen tunteen aiheuttaa, että aloittaminen tuntuu raskaalta, ja niin isolta asialta, ettei se muka olisi vaivan väärti. Ja silti tietää, että kyllä se kannattaisi. Mä HALUAN sen ilon takaisin, ettei tarvitsisi miettiä tämmöisiä, vaan voisi sen sijaan naida sydämensä kyllyydestä. Ilosta, ei velvollisuudesta
 
Alkuperäinen kirjoittaja ll:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Meillä ei varmaan ole oikein perusseksielämää ollutkaan. Oltiin nuoria kun mentiin yhteen ja siihen mennessä mulla ei ollut kuin yksittäisi epämääräisiä kokeiluja (ja humalassa yleensä...) no ensin oli paljon seksiä, mutta kai jotenkin jännitin, koska feikkasin orkut. No siten kerroin siitä jo kokeilujen kautta sain myös miehen kanssa mutta pääosin apuvälineillä itse tuottaen. Meillä oli kausia jolloin oli erilaisia kokeiluja ja alussa oli paljonkin seksiä. Mies sai varmaan eri käsityksenkin munkin halukkuudesta...
Tässä vuosien saatossa seksi on vähentynyt ja itse olen niin urautunut tiettyihin juttuihin mitä "uskallan" ja haluan sängyssä tehdä. Jotenkin myös helposti joku tuntuu kurjalta tai sattuu niin on helppo tehdä niitä vakijuttuja mitkä toimii. Olen jonkinverran estynyt seksin suhteen ja kokeilujen, en tiedä miksi.
Ehkä kandeis kokeilla pikkupienissä ;) mutta harmi vaan etten juo...

Mä olin 15 kun alettiin seurustella, yksi puskapano oli mulla alla, miehellä muutama. Samoin kanssa teeskentelin alkuun, kunnes oivalsin, että sillä tavalla en koskaan tule saamaan mitään, kun mies luulee, että kaikki on ok. Eli sekin asia on nykyään kunnossa. Kahdenkympin korvilla oli sellainen kokeilukausi myös, ja uskallusta oli paljon enemmän - ja yhtä lailla mullakin on nykyään ilmaantunut sellaisia rajoja, joita ei ennen ollut. Nyt selitän ne vauvalla, mutta vauvaa edeltävälle ajalle mulla ei ole mitään hätävalhetta antaa vaikka kysyttäisi...

=)) siis se vaan naurattaa että mulla (tai meillä, mies nyt on valmis aina kaikkeen) oli myös tuollainen villimpi kokeiluvaihe. Ei mitään muita ollut mukana, mutta kokeiluja kuitenkin. Sillon oli seksiä välillä parikin kertaa päivässä (sillon oli jo kaksi lasta, mutta he olivat jo jotain 3 ja 5) se vaihe kesti jonkun aikaa mutta sitten taas lopahti.
Samoin jotenkin oli uskallusta ja rohkeutta, nyt tosiaan taas käpristynyt tähän tiettyy rutiiniin joka toimii muttei ole mitenkään yllätyksellistä tms...Tai eihän tämäkään tosiaan toimi, mutta jos harrastetaan seksiä niin se toimii niin ettei mitään pahaamieltä tule ja tarvittaessa saan o:n.

Joskus juteltiin miehen kanssa myös siitä, että onkohan mun taustalla jotain hyväksikäyttöä tms. joka selittäis tän omituisen seksielämän, mutten muista ainakaan mitään sellaista. Onkohan jossain suvussa naiset halukkaampia kun toisella ;) tai mitenköhän tälläset esim. periytyy...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ---:
Minäkin joskus TOSI harvoin olen "kuten ennen" eli muutun rohkeaksi, halukkaaksi..enkä ole oikein saanut kiinni siitä, mikä siihen johtaa ja miksi se joskus harvoin tulee ja pysyy piilossa joskus tosi kauan.. usein nuo päivät ovat olleet ehkä jotenkin "vapauttavia" ja hauskoja jollain tavalla, mikä johtaa halukkuuteen

Hei, tuo on muuten totta, että semmoisena päivänä on usein jo aiemmin tapahtunut jotain, että ilmapiiri tuntuu suotuisalta. Eli ehkä tässä kaivetaan ongelmaan ratkaisua väärästä paikasta. Vika ei olekaan seksuaalisissa valmiuksissa, vaan pitäisikin tehdä siitä päivästä jo alkujaan erilainen, laittaa lähtökohdat kuntoon eikä ihmetellä vasta sitten, kun olisi "se" hetki
 
Alkuperäinen kirjoittaja ll:
Mun mies antaa jopa kehuja tästä iglun mallisesta kropasta ja toivoo sitä enemmän esiin, vaikkei se minun silmääni niin ilahdutakaan. Eli meillä ei kanssa pitäisi olla syytä jättää seksiä väliin kropan takia.

Villimmän seksielämän saisi tekemällä siitä sellaisen, mutta mikä lie sen tunteen aiheuttaa, että aloittaminen tuntuu raskaalta, ja niin isolta asialta, ettei se muka olisi vaivan väärti. Ja silti tietää, että kyllä se kannattaisi. Mä HALUAN sen ilon takaisin, ettei tarvitsisi miettiä tämmöisiä, vaan voisi sen sijaan naida sydämensä kyllyydestä. Ilosta, ei velvollisuudesta

No niinpä juuri. Olipas mukava vaihtaa ajatuksia (vaikka ne aika samoja olikin) nyt on pakko mennä nukkumaan (mies on yövuorossa) lasten väliin.
Toivottavasti saadaan vielä hurja seksielämä omien ukkojen kanssa! Kiitos hurjasti viesteistä, täytyy kaivaa ne vielä huomenna ja lukea ajatuksella.
 
Mä jaksan uskoa ja luottaa, että ikä korjaa tämänkin ongelman, kuten niin monet muutkin asiat... Kyllä se halukkaampi vaihe sieltä vielä tulee. Muutaman vuoden kuluttua meidän miehet palstailee ja tuskittelee, kun naiset on koko ajan kimpussa :)
 
Sama tilanne ap:n kanssa, ei vaan kertakaikkiaan enää kotitöiden ja lasten nukkumaanmenon jälkeen JAKSA! Ja vaikka jaksaisikin, niin sitä mielessään vaan tiskailee pöydälle jääneitä astioita tai jotain muuta, ei osaa enää "päästää irti" ja antaa vaan mennä.

Itsekin uskon imetyksen latistavan fiiliksiä, se on kai ihan biologinen juttu: kroppa ei tarvitse lasta kannettavakseen. Toisaalta se, että lapset on vielä niin hirveän pieniä, syö energiaa ihan älyttömästi, eikä sitä välttämättä osaa ajatella itseään minään seksijumalattarena kun pitäisi samaan aikaan olla niistämässä jonkun nenää/vaihtamassa vaippaa/imuroimassa.

Kai sen seksin aika sitten tulee kun tulee. Meillä kuitenkin hyvät välit seksielämän selkeästä vähenemisestä huolimatta, mieskin on väsynyt ja kaipaa vaan minua kainaloon pitkän työpäivän jälkeen, tai vaikkapa saunaan, tv:n ääreen, milloin nyt mitäkin. Silti kannan syyllisyyttä siitä, kun taas kerran käännän kylkeäni sängyssä, kun toinen selkeästikin kaipaisi enemmän.

Mitenhän sitä saisi aivot käännettyä off-painikkeelle, että saisi arjen edes hetkeksi pois mielestä?
 

Yhteistyössä