V
vaimo
Vieras
On aina väärin, niin minäpäs kerron oman tarinani.
Tavattiin 2000-luvun alkupuolella, se oli rakkautta heti. Ja suhdehan siittä lähti kehittymään todella nopasti, mutta suhde oli lyhyt. Lyhyt sen vuoksi että minä en osannut olla aloillani, vaan tahtoin mennä.
Sinä olisit tahtonut olla kanssani yöt ja päivät, minulle olisi riittänyt silloin vähempikin, niinpä sanoin sinulle että lähden.
Niin me erottiin, en yli vuoteen nähnyt sinua. Monesti kyllä ajattelin, mietin millaista elämäni olisi kanssasi.
Olin yhdeydessä ystävääsi, olimmehan hänen kanssaan kavereita. Ystävältisi monesti utelin mitä sinulle kuuluu ja oletko löytänyt rakkauden, aina ystäväsi vastaten että et, mietit minua edelleen.
Oli alku talvea kun taas olin yhdeydessä yhteiseen ystäväämme, taas vaivihkaa udellen kysyin ja vastaus sai minut surunmurtamaksi, olit löytänyt uuden. Tietysti, olihan n. vuosi ettei oltu nähty ollenkaan. En kait minä voinut kuvitella sinun olevan aina sinkkuna.
Tuon puhelun jälkeen en enään saanut sinua mielestä, ajattelin sinua päivittäin. Yhteinen ystävämme tahtoi tulla käymään meillä kylässä ja kertoi samalla että myös sinä olet tulossa.
Olin aivan häkellyksissä, en tiennyt mitä ajatella. Tulitte meille, en edes kehdannut katsoa sinuun päin ja niin lyhyen hetken sisällä olit taas poissa.
En voinut enään pitää tunteitani sisälläni vaan soitin sinulle, sinä tahdoit nähdä heti. Ajoit melkein 100km takas luokseni.
Juteltiin aamu yöhön asti, sanoit kuinka olit ikävöinyt minua, kuinka ajattelit ettet saa minua koskaan takas ja kuinka olit sen vuoksi alkanut tapailemaan toista. Sanoit kuinka edelleen halusit ja rakastit minua, etkä voisi kuvitellaakaan rakentavasi valheeseen suhdetta silloisen deittisi kanssa.Kerroit kuina olit ollut masennuksen rajoilla kun lähdin aikoinaan luotasi. Pyysit minulta melkein itkien etten koskaan enään lähtisi luotasi.
Niinpä laitoit suhteen poikki ja meidän juttumme alkoi siittä.
Nyt olemme naimisissa, meillä on 2 ihanaa lasta ja edelleenkin olemme monen vuoden jälkeen onnellisia.
Olisiko minun aikoinaan pitänyt jättää soittamatta ja kummankin olisi pitänyt jatkaa elämää, vaikka olimme toistemme mielissä ja vaikka teimme yhdessä ololla toisistamme onnellisimmat ihmiset.
Tavattiin 2000-luvun alkupuolella, se oli rakkautta heti. Ja suhdehan siittä lähti kehittymään todella nopasti, mutta suhde oli lyhyt. Lyhyt sen vuoksi että minä en osannut olla aloillani, vaan tahtoin mennä.
Sinä olisit tahtonut olla kanssani yöt ja päivät, minulle olisi riittänyt silloin vähempikin, niinpä sanoin sinulle että lähden.
Niin me erottiin, en yli vuoteen nähnyt sinua. Monesti kyllä ajattelin, mietin millaista elämäni olisi kanssasi.
Olin yhdeydessä ystävääsi, olimmehan hänen kanssaan kavereita. Ystävältisi monesti utelin mitä sinulle kuuluu ja oletko löytänyt rakkauden, aina ystäväsi vastaten että et, mietit minua edelleen.
Oli alku talvea kun taas olin yhdeydessä yhteiseen ystäväämme, taas vaivihkaa udellen kysyin ja vastaus sai minut surunmurtamaksi, olit löytänyt uuden. Tietysti, olihan n. vuosi ettei oltu nähty ollenkaan. En kait minä voinut kuvitella sinun olevan aina sinkkuna.
Tuon puhelun jälkeen en enään saanut sinua mielestä, ajattelin sinua päivittäin. Yhteinen ystävämme tahtoi tulla käymään meillä kylässä ja kertoi samalla että myös sinä olet tulossa.
Olin aivan häkellyksissä, en tiennyt mitä ajatella. Tulitte meille, en edes kehdannut katsoa sinuun päin ja niin lyhyen hetken sisällä olit taas poissa.
En voinut enään pitää tunteitani sisälläni vaan soitin sinulle, sinä tahdoit nähdä heti. Ajoit melkein 100km takas luokseni.
Juteltiin aamu yöhön asti, sanoit kuinka olit ikävöinyt minua, kuinka ajattelit ettet saa minua koskaan takas ja kuinka olit sen vuoksi alkanut tapailemaan toista. Sanoit kuinka edelleen halusit ja rakastit minua, etkä voisi kuvitellaakaan rakentavasi valheeseen suhdetta silloisen deittisi kanssa.Kerroit kuina olit ollut masennuksen rajoilla kun lähdin aikoinaan luotasi. Pyysit minulta melkein itkien etten koskaan enään lähtisi luotasi.
Niinpä laitoit suhteen poikki ja meidän juttumme alkoi siittä.
Nyt olemme naimisissa, meillä on 2 ihanaa lasta ja edelleenkin olemme monen vuoden jälkeen onnellisia.
Olisiko minun aikoinaan pitänyt jättää soittamatta ja kummankin olisi pitänyt jatkaa elämää, vaikka olimme toistemme mielissä ja vaikka teimme yhdessä ololla toisistamme onnellisimmat ihmiset.
