kun tuntuu, että lapsen kiukuttelu "myrkyttää" koko perheen..

[endie2]

kun mikään ei ole kivaa.mikään ei kelpaa. kaikkeen pitää mutista tai rääkyä jotakin vastaan, koska erimieltä pitää olla vissiin ihan periaatteesta edes.
läksyjä ei jaksettas tehdä ja kun tehdään niin ei ainakaan kumite mitään pois jos menee väärin ja neuvoahan tai opastaa ei saa. kaikki ruoka on pahaa tai se on muuten vain vääränlaista ja vääräänaikaan tarjolla.vaatteet on tyhmiä -kaikki kivat ja hyvät on "aina" pyykissä.ja koskaan ei ole mitään tekemistä.

musta tuntuu että minä ja mieskin ollaan kuin perseelle ammuttuja karhuja, kun tuo lapsen jatkuva nurina ja valitus on vaan niin Raivostuttavaa :ashamed: joskus kun siihen tulee itse lähdettyä mukaan - vaikka kuinka koittaa olla aikuinen.

tuntuu myös, että on koitettu kaikki mahdolliset tavat. olla puuttumatta, puututtu, annetaan syliä paljon,kehutaan ja kannustetaan,jutellaan.ei tunnu pysyvän päässään että käytös korjaantuis.
lapsi ei ole tyhmä tai ilkeä - päinvastoin ! - kukaan ei edes meinaa uskoa, kun kerrotaan millainen lapsi on kotona,sillä on muutoin kuin "herranterttu" ( aina ollut hyvin helppo ja kiltti yleisesti ottaen ).

eikä hän ole edes velä murkkuikäinen.vasta 7v. :|

 

[akateeminen äiti]

onko koulussa ongelmia? kiusaamista tai esim. leikeistä ulos sulkemista tms?

 

[Sinnekö se lapsi muutti?]

Meidän 6-vuotias asuu teillä :O

 

[endie2]

onko koulussa ongelmia? kiusaamista tai esim. leikeistä ulos sulkemista tms?

ei ole. sitäkin mietittiin kyllä. mutta palaute koulusta on hyvää ja kavereita hänellä on paljon joiden kanssa tykkää olla .

 

[endie2]

Meidän 6-vuotias asuu teillä :O

heh. meillä oli eskari vuosi jo osittain kamala, sitten vähän rauhoittui ja nyt tuntuu että on taas kaikki ihan päin peetä.

 

[todellakin harmaana]

ja kun tämä tapaus ei ole oma vaan miehen niin välillä toivoo että muuttaisi äidilleen, jotta me "oikea perhe" sataisiin nauttia olosta

 

["vieras"]

Todennäköisintä on, että lapsella on vain ''tämä vaihe''. Rasittavaa kyllä, mutta yrittäkää te olla aikuisia älkääkä lähtekö lapsen narinaan mukaan. Itse asiassa, parasta olisi kun ohittaisitte turhanpäiväiset märinät ihan kokonaan. Kiinnitätte huomion vaan positiivisiin asioihin. Antakaa lapselle rajatusti lisää päätäntävaltaa tietyissä asioissa, lisää vastuuta.

Toinen juttu voi olla, että jotain lapsen mielestä pahaa voi olla tapahtunut. Lapsi voi stressaantua ja pelätä ihan omituisiakin asioita, itse pelkäsin ekaluokkalaisena mennä kauppaan kun kaupan ovella oli ollut ruma, pahanhajuinen pultsari joka yritti halata mua... Se ahdisti tosi pitkään.

 

[9v äiti]

:hug:
minun 9-vuotias on samanlainen. Hmm, muistelen pari vuotta taaksepäin, hän oli silloinkin samanlainen. Kaikkialla kiltti, kotona raivoisa esiteini. Illan paras viihde hänelle tuntuu olevan yritys saada äiti karjumaan, aivan kuten sanoit, perseelle ampuu
Nyt on mennyt viikon verran hyvin, kun hän on kavereiden kanssa JOKA ILTA. Ei ehdi siis haastamaan riitaa .

Mikä auttaa, en osaa täysin sanoa, mutta ehkä se, että lapsi huomaa oman paikan elämässä. Selkeät rajat ja riittävästi kavereita, unta ja ruokaa, halauksia, palautetta niin rakentavaa kuin positiivistakin. Perusasioita ihan. Joskus silloin tällöin kahden keskistä aikaa esim. tekemällä yhdessä jotain. Puhuminen ja puhuminen. Sitä tää kasvatus on, opastamista vaikka tuntuu, ettei tuloksia näy. Minä tiedän, että tää tulee pahenemaan oman lapsen kohdalla murrosikää lähestyessä. Sen verran "tulinen sielu" tytöllä on.

 

[voi pahus]

Mä kun olen elätellyt toivoa että meidän kolme vee kasvaisi ulos tuosta jatkuvasta nurkumisesta ja kitisemisestä ja oman tahdon hakemisesta. On väärä lautanen, väärät sukat, tyhmä äiti, tyhmä pikkusisko tai jokin muu pielessä ja nyt kuullostaa että teillä on samanlainen mutta vanhempi versio. Taitaa olla siis jokunen vuosi samaa tiedossa.

 

["vieras"]

Ekaluokkalaiselle voisi jo vastuuttaa pyykkihuoltoamat vaatteet pyykkiin ja vaikka pyykinpesua tai ainakin ripustamisessa auttamista tms. jos haluaa jotain tiettyä vaatetta päälle. Ruokahuollossa sama juttu. Ehkä joitain asioita ei osaa arvostaa ennen kuin vähän näkee niiden eteen vaivaa.

Ja toisaalta: toi on toi ikä.

 

["mie"]

Ei lapsi teidän perhettä myrkytä vaan joku myrkyttää häntä ja siksi käyttäytyy noin. Joten alkakaa miettimään sitä miksi hän käyttäytyy noin ja lopeta syyllistäminen.

 

[endie2]

:hug:
minun 9-vuotias on samanlainen. Hmm, muistelen pari vuotta taaksepäin, hän oli silloinkin samanlainen. Kaikkialla kiltti, kotona raivoisa esiteini. Illan paras viihde hänelle tuntuu olevan yritys saada äiti karjumaan, aivan kuten sanoit, perseelle ampuu
Nyt on mennyt viikon verran hyvin, kun hän on kavereiden kanssa JOKA ILTA. Ei ehdi siis haastamaan riitaa .

Mikä auttaa, en osaa täysin sanoa, mutta ehkä se, että lapsi huomaa oman paikan elämässä. Selkeät rajat ja riittävästi kavereita, unta ja ruokaa, halauksia, palautetta niin rakentavaa kuin positiivistakin. Perusasioita ihan. Joskus silloin tällöin kahden keskistä aikaa esim. tekemällä yhdessä jotain. Puhuminen ja puhuminen. Sitä tää kasvatus on, opastamista vaikka tuntuu, ettei tuloksia näy. Minä tiedän, että tää tulee pahenemaan oman lapsen kohdalla murrosikää lähestyessä. Sen verran "tulinen sielu" tytöllä on.

kiitos viestistä. pitää toivoa että meillä olis 9vuotiaana tämä vain muisto .tai ainakin just nyt mun on pakko niin toivoa ja uskoa, muuten en jaksas kyllä.
nimenomaan tuo,että kun tuntuu että mitään tuloksia ei näy missään vaikka kuinka yrittää parhaansa mukaan lasta kasvattaa-se lisää sitä omaa turhautumista ja "raivostumista".:ashamed:

 

[endie2]

[QUOTE="mie";22900665]Ei lapsi teidän perhettä myrkytä vaan joku myrkyttää häntä ja siksi käyttäytyy noin. Joten alkakaa miettimään sitä miksi hän käyttäytyy noin ja lopeta syyllistäminen.[/QUOTE]

niin,mulla olikin lainauksissa sana "myrkyttää". voi kun tietäsinkin miksi lapsi käyttäytyy noin - helppoa olis ehkä sitten asia korjata? Mutta ei lapsi itsekään tiedä miksi - eikä hänkään tykkää siitä kun sillai käyttäytyy. asiasta kun on puhuttu muutaman kerran hyvässä hengessä.