kun tuossa istuin ja mietin omaa lapsuuttani..

[Molly Weasley]

ni tuli mieleeni että sillä pph:lla, jonka luona mie olin hoidossa, ei ollu oikeastaan sellasia "oikeita" leluja juuri nimeksikään! siellä oli sellanen yks lelu koppa, jossa oli pari huivia, joitain hienoja kiviä pari kappaletta, ja jotain sellasta pientä "lelua".. ja silti meusta oli aina ihan älyttömän ihana mennä sinne ja muiden lasten kans leikki sujui aamusta iltaan, aina!! otettiin aina njoitain niitä "leluja" siittä kopasta ja sit tyynyja jne jne.. käytettiin mielikuvitusta, ja homma luisti ku rasvattu (no, oli siellä nukkekoti, joka joskus otettiin esiin ja se oli aina sellasta "ekstra herkkua".. )!! illalla oli aina niin työn takana lähtä pois, kun oli leikit kesken, ja aamulla ei koskaan itkettäny jäädä sinne...
joinaki päivinä leivottiin sämpylöitä ja pullaa, joskus muovailtiin ja monesti askarreltiin.. ja en muista, että se hoitotäti olis koskaan huutanu meille! jos leikit ylty liian rajuiksi, jouduttiin sellaselle puu sohvalle miettiin..

nyt sit katoin omien lasten huonetta: täynä roinaa ja rompetta!! ja kuinka monesti PÄIVÄSSÄ mä huudan niille?!! en muista että olisin koskaan muovaillu tai askarrellu pahemmin omien lasten kans!! tarkemmin kun aloin miettiin ni en taida juuri koskaan tarjota niille mitään sellasta "erityistä" kivaa, mitä harvemmin saa kokea! niillä on leluja niin paljon, ettei ne viitsi niillä leikkiä: ne vaan potkitaan hujan hajan!
joten: mä keräsin kolme tuollasta isoa pyykki kopallista ja yhen ison jätesäkillisen leluja vähemmäksi! ja huomisesta lähtien mä aijon alkaa sellaseks äidiksi, että mun lapsetkin voi sitten aikuisena miettiä, että "sillon lapsena, äidin kans tehtiin sitä ja sitä ja siskon kans leikittiin kovasti.."

 

[Hilkka]

Sä oot ihana! Joskus on hyvä pysähtyä miettimään omaa vanhemmuutta. Mutta eihän sitä aina jaksa, tässä äitiydessä on kiinni 24h vuorokaudessa.

 

[Kreecher]

Aika totta tuo!
Huomasin, että meillä alkoi leikkiminen sujua huomattavasti paremmin, kun lelujen määrää karsittiin rajulla kädellä. Kun leluja oli liikaa, meni homma pelkäks tavaroiden levittelyksi.

Itsekin muistan parhaiten lapsuudesta ne jutut, kun äiti otti mukaan vaikka tiskaamaan tai leipomaan. Ihan tavallisia kotihommia.

 

[minäkin]

 

[ihkuraksupoksu]

Aika totta tuo!
Huomasin, että meillä alkoi leikkiminen sujua huomattavasti paremmin, kun lelujen määrää karsittiin rajulla kädellä. Kun leluja oli liikaa, meni homma pelkäks tavaroiden levittelyksi.

Itsekin muistan parhaiten lapsuudesta ne jutut, kun äiti otti mukaan vaikka tiskaamaan tai leipomaan. Ihan tavallisia kotihommia.

Niin, meilläkin tyttö aina odottaa sitä että pääsee mummolaan, kun mummun kanssa saa leipoa, tiskata, tehdä lumitöitä ja lämmittää saunaa jne. Äidillä kun ei oo aikaa ottaa lasta mukaan hommiin
:ashamed:

 

[typyjen äippä]

ni tuli mieleeni että sillä pph:lla, jonka luona mie olin hoidossa, ei ollu oikeastaan sellasia "oikeita" leluja juuri nimeksikään! siellä oli sellanen yks lelu koppa, jossa oli pari huivia, joitain hienoja kiviä pari kappaletta, ja jotain sellasta pientä "lelua".. ja silti meusta oli aina ihan älyttömän ihana mennä sinne ja muiden lasten kans leikki sujui aamusta iltaan, aina!! otettiin aina njoitain niitä "leluja" siittä kopasta ja sit tyynyja jne jne.. käytettiin mielikuvitusta, ja homma luisti ku rasvattu (no, oli siellä nukkekoti, joka joskus otettiin esiin ja se oli aina sellasta "ekstra herkkua".. )!! illalla oli aina niin työn takana lähtä pois, kun oli leikit kesken, ja aamulla ei koskaan itkettäny jäädä sinne...
joinaki päivinä leivottiin sämpylöitä ja pullaa, joskus muovailtiin ja monesti askarreltiin.. ja en muista, että se hoitotäti olis koskaan huutanu meille! jos leikit ylty liian rajuiksi, jouduttiin sellaselle puu sohvalle miettiin..

nyt sit katoin omien lasten huonetta: täynä roinaa ja rompetta!! ja kuinka monesti PÄIVÄSSÄ mä huudan niille?!! en muista että olisin koskaan muovaillu tai askarrellu pahemmin omien lasten kans!! tarkemmin kun aloin miettiin ni en taida juuri koskaan tarjota niille mitään sellasta "erityistä" kivaa, mitä harvemmin saa kokea! niillä on leluja niin paljon, ettei ne viitsi niillä leikkiä: ne vaan potkitaan hujan hajan!
joten: mä keräsin kolme tuollasta isoa pyykki kopallista ja yhen ison jätesäkillisen leluja vähemmäksi! ja huomisesta lähtien mä aijon alkaa sellaseks äidiksi, että mun lapsetkin voi sitten aikuisena miettiä, että "sillon lapsena, äidin kans tehtiin sitä ja sitä ja siskon kans leikittiin kovasti.."

Ne hormoonit :heart: :hug: :hug:

 

[Molly Weasley]

ni tuli mieleeni että sillä pph:lla, jonka luona mie olin hoidossa, ei ollu oikeastaan sellasia "oikeita" leluja juuri nimeksikään! siellä oli sellanen yks lelu koppa, jossa oli pari huivia, joitain hienoja kiviä pari kappaletta, ja jotain sellasta pientä "lelua".. ja silti meusta oli aina ihan älyttömän ihana mennä sinne ja muiden lasten kans leikki sujui aamusta iltaan, aina!! otettiin aina njoitain niitä "leluja" siittä kopasta ja sit tyynyja jne jne.. käytettiin mielikuvitusta, ja homma luisti ku rasvattu (no, oli siellä nukkekoti, joka joskus otettiin esiin ja se oli aina sellasta "ekstra herkkua".. )!! illalla oli aina niin työn takana lähtä pois, kun oli leikit kesken, ja aamulla ei koskaan itkettäny jäädä sinne...
joinaki päivinä leivottiin sämpylöitä ja pullaa, joskus muovailtiin ja monesti askarreltiin.. ja en muista, että se hoitotäti olis koskaan huutanu meille! jos leikit ylty liian rajuiksi, jouduttiin sellaselle puu sohvalle miettiin..

nyt sit katoin omien lasten huonetta: täynä roinaa ja rompetta!! ja kuinka monesti PÄIVÄSSÄ mä huudan niille?!! en muista että olisin koskaan muovaillu tai askarrellu pahemmin omien lasten kans!! tarkemmin kun aloin miettiin ni en taida juuri koskaan tarjota niille mitään sellasta "erityistä" kivaa, mitä harvemmin saa kokea! niillä on leluja niin paljon, ettei ne viitsi niillä leikkiä: ne vaan potkitaan hujan hajan!
joten: mä keräsin kolme tuollasta isoa pyykki kopallista ja yhen ison jätesäkillisen leluja vähemmäksi! ja huomisesta lähtien mä aijon alkaa sellaseks äidiksi, että mun lapsetkin voi sitten aikuisena miettiä, että "sillon lapsena, äidin kans tehtiin sitä ja sitä ja siskon kans leikittiin kovasti.."

Ne hormoonit :heart: :hug: :hug:

eeeii!! ku söin neljän viljan puuroa tuossa iltapalaks, ni yhtäkkiä muistin että tätähän me aina hoidossa syötiin aamupalaks!! ja siittä se muistelu sit lähti!!

 

[teeri]

bravoo,kiva ku aikuinen miettii miten muuttaa omaa käytöstä....sun kaltaisia ihmisiä saisi olla lisää
monet aikuiset haluu lapsilleen paljon leluja sen takia että aikuisten ei itse tarvitsisi olla lapsien kanssa leikkimässä....ja keksimässä tekemistä.
monet suurin piirtein hukuttaa lapsensa leluvuoreen ja toivoo lapsensa viihtyvän siellä,eikä tulisi häiritseään aikusia.
meillä muovaillaan,tehdään palapelejä,askarrellaan ja kaikkea muuta kivaa YHDESSÄ.

 

[minäkin]

Olen aina ihaillut sitä ominaisuutta vanhemmissa, että osaa tehdä tavallisia töitä ja askareita lasten kanssa. En voi mitään, vaan itellä tahtoo hermot välillä mennä. Esim siivouksessa kun lapset on vähän liianki avuliaita et on oikeestaan aikalailla hitaampaa jos ne innostuu auttaan... On niin paljo helpompaa vaa tehä ite hommat ens ja sit touhuta jotai yhessä

 

[typyjen äippä]

ni tuli mieleeni että sillä pph:lla, jonka luona mie olin hoidossa, ei ollu oikeastaan sellasia "oikeita" leluja juuri nimeksikään! siellä oli sellanen yks lelu koppa, jossa oli pari huivia, joitain hienoja kiviä pari kappaletta, ja jotain sellasta pientä "lelua".. ja silti meusta oli aina ihan älyttömän ihana mennä sinne ja muiden lasten kans leikki sujui aamusta iltaan, aina!! otettiin aina njoitain niitä "leluja" siittä kopasta ja sit tyynyja jne jne.. käytettiin mielikuvitusta, ja homma luisti ku rasvattu (no, oli siellä nukkekoti, joka joskus otettiin esiin ja se oli aina sellasta "ekstra herkkua".. )!! illalla oli aina niin työn takana lähtä pois, kun oli leikit kesken, ja aamulla ei koskaan itkettäny jäädä sinne...
joinaki päivinä leivottiin sämpylöitä ja pullaa, joskus muovailtiin ja monesti askarreltiin.. ja en muista, että se hoitotäti olis koskaan huutanu meille! jos leikit ylty liian rajuiksi, jouduttiin sellaselle puu sohvalle miettiin..

nyt sit katoin omien lasten huonetta: täynä roinaa ja rompetta!! ja kuinka monesti PÄIVÄSSÄ mä huudan niille?!! en muista että olisin koskaan muovaillu tai askarrellu pahemmin omien lasten kans!! tarkemmin kun aloin miettiin ni en taida juuri koskaan tarjota niille mitään sellasta "erityistä" kivaa, mitä harvemmin saa kokea! niillä on leluja niin paljon, ettei ne viitsi niillä leikkiä: ne vaan potkitaan hujan hajan!
joten: mä keräsin kolme tuollasta isoa pyykki kopallista ja yhen ison jätesäkillisen leluja vähemmäksi! ja huomisesta lähtien mä aijon alkaa sellaseks äidiksi, että mun lapsetkin voi sitten aikuisena miettiä, että "sillon lapsena, äidin kans tehtiin sitä ja sitä ja siskon kans leikittiin kovasti.."

Ne hormoonit :heart: :hug: :hug:

eeeii!! ku söin neljän viljan puuroa tuossa iltapalaks, ni yhtäkkiä muistin että tätähän me aina hoidossa syötiin aamupalaks!! ja siittä se muistelu sit lähti!!

Se puuro muuten laittaa minutki miettiin asioita. Pitäs varmaan alkaa kaikille aikusille suositteleen neljän viljan puuroa kerran päivässä.

Tiäkkö mitä mun tytöt tekee? No katos ku hiihtoloma on nyt alkanu ja me ei minnekään reissuun taaskaan päästä nii neitit päätti sit että nyt haetaan patja varastosta ja nukutaan vierekkäin lattialla. Ovat sitten retkellä :heart:

 

[Molly Weasley]

ni tuli mieleeni että sillä pph:lla, jonka luona mie olin hoidossa, ei ollu oikeastaan sellasia "oikeita" leluja juuri nimeksikään! siellä oli sellanen yks lelu koppa, jossa oli pari huivia, joitain hienoja kiviä pari kappaletta, ja jotain sellasta pientä "lelua".. ja silti meusta oli aina ihan älyttömän ihana mennä sinne ja muiden lasten kans leikki sujui aamusta iltaan, aina!! otettiin aina njoitain niitä "leluja" siittä kopasta ja sit tyynyja jne jne.. käytettiin mielikuvitusta, ja homma luisti ku rasvattu (no, oli siellä nukkekoti, joka joskus otettiin esiin ja se oli aina sellasta "ekstra herkkua".. )!! illalla oli aina niin työn takana lähtä pois, kun oli leikit kesken, ja aamulla ei koskaan itkettäny jäädä sinne...
joinaki päivinä leivottiin sämpylöitä ja pullaa, joskus muovailtiin ja monesti askarreltiin.. ja en muista, että se hoitotäti olis koskaan huutanu meille! jos leikit ylty liian rajuiksi, jouduttiin sellaselle puu sohvalle miettiin..

nyt sit katoin omien lasten huonetta: täynä roinaa ja rompetta!! ja kuinka monesti PÄIVÄSSÄ mä huudan niille?!! en muista että olisin koskaan muovaillu tai askarrellu pahemmin omien lasten kans!! tarkemmin kun aloin miettiin ni en taida juuri koskaan tarjota niille mitään sellasta "erityistä" kivaa, mitä harvemmin saa kokea! niillä on leluja niin paljon, ettei ne viitsi niillä leikkiä: ne vaan potkitaan hujan hajan!
joten: mä keräsin kolme tuollasta isoa pyykki kopallista ja yhen ison jätesäkillisen leluja vähemmäksi! ja huomisesta lähtien mä aijon alkaa sellaseks äidiksi, että mun lapsetkin voi sitten aikuisena miettiä, että "sillon lapsena, äidin kans tehtiin sitä ja sitä ja siskon kans leikittiin kovasti.."

Ne hormoonit :heart: :hug: :hug:

eeeii!! ku söin neljän viljan puuroa tuossa iltapalaks, ni yhtäkkiä muistin että tätähän me aina hoidossa syötiin aamupalaks!! ja siittä se muistelu sit lähti!!

Se puuro muuten laittaa minutki miettiin asioita. Pitäs varmaan alkaa kaikille aikusille suositteleen neljän viljan puuroa kerran päivässä.

Tiäkkö mitä mun tytöt tekee? No katos ku hiihtoloma on nyt alkanu ja me ei minnekään reissuun taaskaan päästä nii neitit päätti sit että nyt haetaan patja varastosta ja nukutaan vierekkäin lattialla. Ovat sitten retkellä :heart:

meinaakko ängetä retkelle mukaan?? :heart:

 

[typyjen äippä]

ni tuli mieleeni että sillä pph:lla, jonka luona mie olin hoidossa, ei ollu oikeastaan sellasia "oikeita" leluja juuri nimeksikään! siellä oli sellanen yks lelu koppa, jossa oli pari huivia, joitain hienoja kiviä pari kappaletta, ja jotain sellasta pientä "lelua".. ja silti meusta oli aina ihan älyttömän ihana mennä sinne ja muiden lasten kans leikki sujui aamusta iltaan, aina!! otettiin aina njoitain niitä "leluja" siittä kopasta ja sit tyynyja jne jne.. käytettiin mielikuvitusta, ja homma luisti ku rasvattu (no, oli siellä nukkekoti, joka joskus otettiin esiin ja se oli aina sellasta "ekstra herkkua".. )!! illalla oli aina niin työn takana lähtä pois, kun oli leikit kesken, ja aamulla ei koskaan itkettäny jäädä sinne...
joinaki päivinä leivottiin sämpylöitä ja pullaa, joskus muovailtiin ja monesti askarreltiin.. ja en muista, että se hoitotäti olis koskaan huutanu meille! jos leikit ylty liian rajuiksi, jouduttiin sellaselle puu sohvalle miettiin..

nyt sit katoin omien lasten huonetta: täynä roinaa ja rompetta!! ja kuinka monesti PÄIVÄSSÄ mä huudan niille?!! en muista että olisin koskaan muovaillu tai askarrellu pahemmin omien lasten kans!! tarkemmin kun aloin miettiin ni en taida juuri koskaan tarjota niille mitään sellasta "erityistä" kivaa, mitä harvemmin saa kokea! niillä on leluja niin paljon, ettei ne viitsi niillä leikkiä: ne vaan potkitaan hujan hajan!
joten: mä keräsin kolme tuollasta isoa pyykki kopallista ja yhen ison jätesäkillisen leluja vähemmäksi! ja huomisesta lähtien mä aijon alkaa sellaseks äidiksi, että mun lapsetkin voi sitten aikuisena miettiä, että "sillon lapsena, äidin kans tehtiin sitä ja sitä ja siskon kans leikittiin kovasti.."

Ne hormoonit :heart: :hug: :hug:

eeeii!! ku söin neljän viljan puuroa tuossa iltapalaks, ni yhtäkkiä muistin että tätähän me aina hoidossa syötiin aamupalaks!! ja siittä se muistelu sit lähti!!

Se puuro muuten laittaa minutki miettiin asioita. Pitäs varmaan alkaa kaikille aikusille suositteleen neljän viljan puuroa kerran päivässä.

Tiäkkö mitä mun tytöt tekee? No katos ku hiihtoloma on nyt alkanu ja me ei minnekään reissuun taaskaan päästä nii neitit päätti sit että nyt haetaan patja varastosta ja nukutaan vierekkäin lattialla. Ovat sitten retkellä :heart:

meinaakko ängetä retkelle mukaan?? :heart:

saa nähä. Voi olla et tuossa omassa sängyssä on enempi tilaa nukkua