Kunhan on terve?

[keskiviikko purinaa]

"Ei väliä onko tyttö tai poika, kunhan se on terve!"

Onko se terveyskään niin pääasia? En ole koskaan ymmärtänyt tuota sanontaa... Jotenkin luulis odottajien olevan kaikkeen varautuneita eikä toitoteltais tuota. Olin perhekerhossa kahden lapseni kanssa jolla toisella kehitysvamma plus liuta muita sairauksia ja kahvi huoneessa kaksi isomahaista odottavaa äitiä isoon ääneen toitotteli "Joo, kyl mä oon satavarma että tää poika on terve. Kyl se oltais huomattu jossain." Oli kyllä pikkuriikkinen kiusaus mennä väliin ja esitellä mun poikani hänelle

Mutta niinhän se on ettei sitä kukaan ajattele omalle kohdalle. Mutta kannattais, ei putois sitten niin korkealta

 

[lpktk]

Itse olen myös tuota ajatellut. Että jos tuolla tavalla tokaisen ja sitten lapseni ei olekaan terve. Siksipä en olekaan sanonut. Toivon, että lapseni on terve ja saa olla tyttö tai poika. Otetaan vastaan mitä saadaan.

Esikoista odotamme.

 

[no]

ktllähän se on ihan loogista, että yleensä toivotaan tervettä vauvaa..kukas sitä nyt sairasta toivois ? sitähän ei tosiaan kuitenkaan etukäteen voi tietää, että onko lapsi terve vai sairas, mutta tottakai kaikki haluaisi mielummin terveen kuin sairaan lapsen...sitten jos tuleekin sairas, niin tilanteeseen on vain sopeuduttava.

 

[km]

Mun mies on hokenu tota joka lapsen kohdalla ja mä en oikein oo ymmärtäny sen pointtia. Itse muotoilen lauseen näin: "ei ole väliä onko poika vai tyttö kunhan on elossa."

 

[nohni]

odotan esikoistani ja en mitenkään erityisesti toivo sairasta lasta... eli mulle tosiaan on ihan sama, onko tyttö vai poika, kunhan olis vaan terve. Ja jos ei ole, niin siihen täytyy vaan sitten sopeutua.

 

[yep]

"Kunhan ois lapsi!" Ois musta sopiva sanonta tuon tilalle Minulla myös yksi lievästi sairas, mutta sairas lapsi kuitenkin ja joskus saisin samanlaisen vielä niin ei yhtään haittais.

 

[mmmmm]

lapsi ku lapsi. Ei muulla väliä kunhan olis elossa ja olis elämään kykenevä. Olen törmänny sinisilmäisiin mammoihin useasti.

 

[Ultramariini]

Ei se terveyskään viimekädessä kaiketi ole mikään itseisarvo, koska sehän on asia, josta ei voi saadakaan takeita. Mutta minusta ei ole epäinhmilllistä toivoa odotusaikana, että saisi terveen lapsen. Eihän se toive poissulje sitä, että lapsi ei olisi tervetullut-vaikkei olisikaan terve.
Tai että vammaisella tai sairaalla lapsella olisi jotenkin vähäisempi arvo. Toivoohan sitä muillekin läheisilleen terveyttä, ei kai sairautta voi toivoa kellekään ihmiselle, ainakaan rakkaalle ja läheiselle.
Sairaudet voivat aiheuttaa lapselle kipua ja kärsimystä, ja ei kai kukaan sellaisia lapselleen toivo- siihen toiveet terveydestä perustavat. Vammainen lapsi on ihan yhtä arvokas ja tervetullut, mutta mielestäni on ihan inhimillistä tavallaan "pelätä" sitä, että oma lapsi syntyisi vammaisena, koska pelkää sitä että lapsen elämästä tulisi mutkikkaampaa. Varmaankin tuo lause- kunhan se on terve- särähtää sellaisen ihmisen korvaan, jonka lapsi ei syystä tai toisesta sitä ole.

 

[ap]

sairauksista viis, jos niitä on tullakseen ja ollakseen niin sitten on. Pääasia että syntyy elossa ja pystyy jatkamaan siitä eteenpäinkin. Tietenkin ehkä suurin järkytys perheelle voisi olla se että syntyisi sairaslapsi joka kärsisi kovista kivuista...

 

[SD]

ktllähän se on ihan loogista, että yleensä toivotaan tervettä vauvaa..kukas sitä nyt sairasta toivois ? sitähän ei tosiaan kuitenkaan etukäteen voi tietää, että onko lapsi terve vai sairas, mutta tottakai kaikki haluaisi mielummin terveen kuin sairaan lapsen...sitten jos tuleekin sairas, niin tilanteeseen on vain sopeuduttava.

peesi. ja mitä tekemistä terveyden ja sukupuolen kanssa edes on?
kahta ihan eri asiaa. ja mun mielestä on oikeus toivoa jompaa kumpaa jos sydän niin sanoo. kyllä loppujen lopuks se oma lapsi on rakas olipa sitten poika tyttö, terve tai sairas.

 

[..]

särähtää korvaan kyllä niille joilla on perheessä sairaslapsi. Mutta kun palaatte omaan odotusaikaanne: Toivoitte varmaan tervettä itsekin?

 

[ap]

särähtää korvaan kyllä niille joilla on perheessä sairaslapsi. Mutta kun palaatte omaan odotusaikaanne: Toivoitte varmaan tervettä itsekin?

No en sitä ääneen toitotellut ja varautunut olin, vaikka toivoinkin tervettä lasta. Jotenkin siitä sinisilmäisestä odotuksesta heräsin siinä vaiheesssa kun ystäväni sai down-lapsen. Koska hän syntyi yllärinä niin ajattelin koko loppu raskauden että täältähän voi tulla mitä vaan. Meidän pojalla lienee ehkä pahemman laatuinen tuo kehitysvamma kuin mitä down on.

 

[vammaisen lapsen äiti]

sairauksista viis, jos niitä on tullakseen ja ollakseen niin sitten on. Pääasia että syntyy elossa ja pystyy jatkamaan siitä eteenpäinkin. Tietenkin ehkä suurin järkytys perheelle voisi olla se että syntyisi sairaslapsi joka kärsisi kovista kivuista...

Sairaus tai vamma voi aiheuttaa hirvittävän suurta kärsimystä lapselle itselleen ja hänen perheelleen, muiille lapsille. Että kyllä sanoisin, että terveys on pääasia. muuta elämäsä ei voi aina hallita kaikkea, ikävä kyllä on asioita, joille ei vaan voi mitään ja todella rankkoja juttuja, joiden kanssa vaan on opittava elämään, hyväksyä ei välttämättä voi (siis sairautta viattomalla lapsella, lapsen tottakai hyväksyy ja on yhtä rakas kuin terveet)

Antaisin mitä vaan, jos yksi lapsistani saisi olla terve kuten sisarensa.

 

[Madicken04]

Tämä on näitä palstan ikuisuusaiheita...

Tottahan jokainen toivoo lapselleen mielummin terveyttä kuin sairautta/vammaa, sehän on ihan luonnollista. Toisille sitten tuo terveys on tärkeämpi asia kuin toisille, monet kokevat ettei heistä olisi vammaisen lapsen vanhemmiksi, valitsevat mielummin abortin jos siihen on mahdollisuus jne.

Itse kahden erityislapsen äitinä tykkään ettei peli ole menetetty vaikkei lapsi ihan terve olisikaan. Itse olen onnellinen siitä että tuo down-lapsikin syntyi kuitenkin elossa, mikä ei sekään ollut itsestäänselvyys. Sairauksia ja vammoja on monenlaisia, jostain kärsii enemmän ja toisesta vähemmän. Tottakai ajatus siitä että lapsi elisi jatkuvatsi kivuissa tuntuu äärettömän pahalta. Toisaalta taas kun näkee kehitsyvammaisen lapsen nauravan ja leikkivän, ei sitä kaikki osaa mieltää siihen että tuon lapsen elämä on jatkuvaa kärsimystä.

Elämä on mitä on. Koskaan ei tiedä mitä huominen eteen tuo. Kannattaa nauttia niin niistä terveistä kuin sairaistakin lapsista kun siihen on mahdollisuus.


muoks. enkä huomaa oman ajattustapani näissä muuttuneen lasten myötä, samalla linjalla olin ennen lapsiakin. Toki viimevuosina olen enemmän alkanut nähdä asioita myös muiden kuin omasta näkökulmastani ja esim. ymmärrän nyt paremmin muiden aborttiratkaisut.

 

[Turbojurpo]

Terveys on suhteellinen käsite. Down-lapsikin voi olla välillä terveempi ja välillä sairaampi. Sitä ei hokannut muuan syöpää sairastava mies, jolta lääkäri kysyi, että kuinka hän voi. "Miten niin kuinka minä voin?! Minullahan on syöpä!"

 

[Ultramariini]

Tämä on näitä palstan ikuisuusaiheita...

Tottahan jokainen toivoo lapselleen mielummin terveyttä kuin sairautta/vammaa, sehän on ihan luonnollista. Toisille sitten tuo terveys on tärkeämpi asia kuin toisille, monet kokevat ettei heistä olisi vammaisen lapsen vanhemmiksi, valitsevat mielummin abortin jos siihen on mahdollisuus jne.

Itse kahden erityislapsen äitinä tykkään ettei peli ole menetetty vaikkei lapsi ihan terve olisikaan. Itse olen onnellinen siitä että tuo down-lapsikin syntyi kuitenkin elossa, mikä ei sekään ollut itsestäänselvyys. Sairauksia ja vammoja on monenlaisia, jostain kärsii enemmän ja toisesta vähemmän. Tottakai ajatus siitä että lapsi elisi jatkuvatsi kivuissa tuntuu äärettömän pahalta. Toisaalta taas kun näkee kehitsyvammaisen lapsen nauravan ja leikkivän, ei sitä kaikki osaa mieltää siihen että tuon lapsen elämä on jatkuvaa kärsimystä.

Elämä on mitä on. Koskaan ei tiedä mitä huominen eteen tuo. Kannattaa nauttia niin niistä terveistä kuin sairaistakin lapsista kun siihen on mahdollisuus.

:flower: =)

 

[vammaisen lapsen äiti]

Tämä on näitä palstan ikuisuusaiheita...

Tottahan jokainen toivoo lapselleen mielummin terveyttä kuin sairautta/vammaa, sehän on ihan luonnollista. Toisille sitten tuo terveys on tärkeämpi asia kuin toisille, monet kokevat ettei heistä olisi vammaisen lapsen vanhemmiksi, valitsevat mielummin abortin jos siihen on mahdollisuus jne.

Itse kahden erityislapsen äitinä tykkään ettei peli ole menetetty vaikkei lapsi ihan terve olisikaan. Itse olen onnellinen siitä että tuo down-lapsikin syntyi kuitenkin elossa, mikä ei sekään ollut itsestäänselvyys. Sairauksia ja vammoja on monenlaisia, jostain kärsii enemmän ja toisesta vähemmän. Tottakai ajatus siitä että lapsi elisi jatkuvatsi kivuissa tuntuu äärettömän pahalta. Toisaalta taas kun näkee kehitsyvammaisen lapsen nauravan ja leikkivän, ei sitä kaikki osaa mieltää siihen että tuon lapsen elämä on jatkuvaa kärsimystä.

Elämä on mitä on. Koskaan ei tiedä mitä huominen eteen tuo. Kannattaa nauttia niin niistä terveistä kuin sairaistakin lapsista kun siihen on mahdollisuus.


muoks. enkä huomaa oman ajattustapani näissä muuttuneen lasten myötä, samalla linjalla olin ennen lapsiakin. Toki viimevuosina olen enemmän alkanut nähdä asioita myös muiden kuin omasta näkökulmastani ja esim. ymmärrän nyt paremmin muiden aborttiratkaisut.

Sinun juttujasi joskus muulloinkin lukeneena en voi muuta kuin vilpittömästi ihailla sinun elämänasennettasi. Voimia edelleenkin sinulle kahden eritysen lapsen äitinä. Saanko kysyä miten pysyty olemaan noin positiivinen, muuta toisaalta realistinen?

 

[w]

Tottahan kaikki toivoisivat tervettä lasta, mutta usein kuulee sanottavan nimenomaan noilla sanoilla, että "Ihan sama onko tyttö vai poika KUNHAN vain on terve". Jotenkin tuo kunhan vain on semmonen sana, että muuta ei hyväksytä.. Kyllä senkin voi ääneen sanoa, että toivoisi tervettä lasta, se ei kuulosta läheskään yhtä pahalta kuin tuo kunhan vain ois terve

 

[Madicken04]

Tämä on näitä palstan ikuisuusaiheita...

Tottahan jokainen toivoo lapselleen mielummin terveyttä kuin sairautta/vammaa, sehän on ihan luonnollista. Toisille sitten tuo terveys on tärkeämpi asia kuin toisille, monet kokevat ettei heistä olisi vammaisen lapsen vanhemmiksi, valitsevat mielummin abortin jos siihen on mahdollisuus jne.

Itse kahden erityislapsen äitinä tykkään ettei peli ole menetetty vaikkei lapsi ihan terve olisikaan. Itse olen onnellinen siitä että tuo down-lapsikin syntyi kuitenkin elossa, mikä ei sekään ollut itsestäänselvyys. Sairauksia ja vammoja on monenlaisia, jostain kärsii enemmän ja toisesta vähemmän. Tottakai ajatus siitä että lapsi elisi jatkuvatsi kivuissa tuntuu äärettömän pahalta. Toisaalta taas kun näkee kehitsyvammaisen lapsen nauravan ja leikkivän, ei sitä kaikki osaa mieltää siihen että tuon lapsen elämä on jatkuvaa kärsimystä.

Elämä on mitä on. Koskaan ei tiedä mitä huominen eteen tuo. Kannattaa nauttia niin niistä terveistä kuin sairaistakin lapsista kun siihen on mahdollisuus.


muoks. enkä huomaa oman ajattustapani näissä muuttuneen lasten myötä, samalla linjalla olin ennen lapsiakin. Toki viimevuosina olen enemmän alkanut nähdä asioita myös muiden kuin omasta näkökulmastani ja esim. ymmärrän nyt paremmin muiden aborttiratkaisut.

Sinun juttujasi joskus muulloinkin lukeneena en voi muuta kuin vilpittömästi ihailla sinun elämänasennettasi. Voimia edelleenkin sinulle kahden eritysen lapsen äitinä. Saanko kysyä miten pysyty olemaan noin positiivinen, muuta toisaalta realistinen?

Usko pois, ei sitä aina pystykään... Fiilikset vaihtelevat kyllä hetkittäin melkoisesti ja joskus tuntee ihan epätoivoa kun tuntuu ettei mikään suju jne. Tosin ihan sattuneesta syystä en viitsi niitä ikävimpiä tunteita tänne kirjoitellakaan...

Mutta taas sitten kun nuo tilanteet menevät ohi ja elämä helpottaa niin se ahdistus myös unohtuu nopeasti. Oikeasti, meillä lapset ovat onneksi itsessään niin hauskoja ja iloisia että auttavat sillä kummasti jaksamaan. Jos lapset itse kärsisivät tai heihin ei saisi kontaktia, mitään positiivista palautetta tms niin en tiedä miten jaksaisin. :/ Samoin välillä muita erityislapsia katsoessa näkee muinka paljon nuo sairaudet voivat rajoittaa perheen elämää. Samalla tuntee olevansa varsin onnekas kun pystytään kuitenkin lasten kanssa ihan normaalisti liikkumaan, reissaamaan, kyläilemään, käymään huvituksissa jne. Pitkälti ihan tavallista arkea pienin lisämaustein.

Loppupelissä tämä nyt vaan on tällaista, ei sille mitään voi. En jaksa jatkuvasti murehtia huomista, vaikkei siltä huolelta täysin voi välttyäkään.

 

[Non compos mentis]

Terveys on suhteellinen käsite. Down-lapsikin voi olla välillä terveempi ja välillä sairaampi. Sitä ei hokannut muuan syöpää sairastava mies, jolta lääkäri kysyi, että kuinka hän voi. "Miten niin kuinka minä voin?! Minullahan on syöpä!"

Niin, terveys on ehkä enemmän asenne ja yhteisön asettama luokitus kuin varsinainen todellinen tila ruumiissa tai mielessä. Toisen sairaus on jollekulle ihan normaalia elämää.

 

[roosalii]

Hmm. Pakko vastailla omalta kohdaltani. Tottakai, toivoin alkuraskaudessa jo että olisi terve lapsi. Tietenkin. Se on sellainen asia jota kaikki toivovat mutta on eri asia toitottaa sitä esim. perhekerhossa ääneen! Ja että on "varma" siitä että terve lapsi tulee. Ei mikään ole varmaa.
Itse odotan viikolla 30+3 down-poikaa. Ja asian selvittyä oli siinä käsittelemistä mutta loppujen lopuski sitä oli vain huolissaan juurikin tuosta terveydestä. Toivottiin ettei olisi liitännäissairauksia, sydänvikaa yms yms. Ja meidän onneksi tällä pojalla on ilmeisen terve sydän. :heart: Koskaanhan ei nuihin ultriin voi luottaa sata prosenttisesti.
Toivon tervettä down-lasta. Enkä häpeä toivoa sitä tervettä. Downin syndrooma ei itsessään ole sairaus.


Mutta haleja :hug: teille muille erityisten äideille!

 

[Maira]

"kunhan on terve" käsittää meillä sen ettei olis mitään todella pahoja "vikoja" tms. joka vaikuttais elämän laatuun kamalasti...
Sillä ei ole niin isoa merkitystä jos lapsella todettaisiin jonkin asteinen kehitysvamma, koska en miellä kehitysvammaa sairaudeksi vaan ominaisuudeksi.

 

[Madicken04]

Hmm. Pakko vastailla omalta kohdaltani. Tottakai, toivoin alkuraskaudessa jo että olisi terve lapsi. Tietenkin. Se on sellainen asia jota kaikki toivovat mutta on eri asia toitottaa sitä esim. perhekerhossa ääneen! Ja että on "varma" siitä että terve lapsi tulee. Ei mikään ole varmaa.
Itse odotan viikolla 30+3 down-poikaa. Ja asian selvittyä oli siinä käsittelemistä mutta loppujen lopuski sitä oli vain huolissaan juurikin tuosta terveydestä. Toivottiin ettei olisi liitännäissairauksia, sydänvikaa yms yms. Ja meidän onneksi tällä pojalla on ilmeisen terve sydän. :heart: Koskaanhan ei nuihin ultriin voi luottaa sata prosenttisesti.
Toivon tervettä down-lasta. Enkä häpeä toivoa sitä tervettä. Downin syndrooma ei itsessään ole sairaus.


Mutta haleja :hug: teille muille erityisten äideille!

:hug: Tämä on pitkälti samoja ajatuksia kuin itselläni. Terveys on todella suhteellinen käsite.

 

[mahlapihla]

Hmm. Pakko vastailla omalta kohdaltani. Tottakai, toivoin alkuraskaudessa jo että olisi terve lapsi. Tietenkin. Se on sellainen asia jota kaikki toivovat mutta on eri asia toitottaa sitä esim. perhekerhossa ääneen! Ja että on "varma" siitä että terve lapsi tulee. Ei mikään ole varmaa.
Itse odotan viikolla 30+3 down-poikaa. Ja asian selvittyä oli siinä käsittelemistä mutta loppujen lopuski sitä oli vain huolissaan juurikin tuosta terveydestä. Toivottiin ettei olisi liitännäissairauksia, sydänvikaa yms yms. Ja meidän onneksi tällä pojalla on ilmeisen terve sydän. :heart: Koskaanhan ei nuihin ultriin voi luottaa sata prosenttisesti.
Toivon tervettä down-lasta. Enkä häpeä toivoa sitä tervettä. Downin syndrooma ei itsessään ole sairaus.


Mutta haleja :hug: teille muille erityisten äideille!

Sinun kuulumisia olenki odotellut tovin. Ilmeisesti kaikki on mennyt tähän asti hyvin? Tuolta Sikiöseuloista kiinni jääneistä aikanaan luin juttujasi. Onnea loppuodotukseen!

 

[jp]

Kyllä minulle se terveys on tärkeintä.