Kunka saada masentunut ystävä takaisin jaloilleen?

[Flatus]

Ystäväni on ollut masentunut jo jonkun aikaan. Olen kuunnellut hänen murheitaan ja itse hän lääkitsee itseään viinillä ja oluella. Sain hänet hakeutumaan terapiaan ja hän käyttää mielialalääkettä. On käyttänyt jo noin puoli vuotta. Hän itse on sitä mieltä, ettei mistään ole apua. Mielestäni hänen tilassaan ei ole tapahtunut juurikaan muutosta syksyn jälkeen. Hänen pitkäaikainen parisuhde päättyi jo yli vuosi sitten, mutta ystäväni soittelee kännipuheluita exälleen. Ex antaa jollain tavalla ymmärtää ehkä olevansa kiinnostunut ystävästäni, mutta mulle tämä mies sanoi joskus humalassa, ettei heille enää tule mitään suhdetta, ei ikinä. Outoa, että ex kuitenkin soittelee hänen peräänsä, ikään kuin muistuttelee olemassa olostaan. Ystävä ei millään pääse jatkamaan elämäänsä, hän elättelee olemattomia toiveita... Hän sanoi mulle, että äneltä puuttuu onnellisuus!! Haluaisin jotenkin auttaa häntä, kuinka hän kokisi taas itsensä naisellisen kauniiksi ja onnelliseksi. Ikää hänellä on kolmekymmentä ja itse hän sanoo tämän kaiken olevan kolmenkympin kriisiä. Hänellä ei ole lapsia, mutta vakkarityö ja oma asunto. En ymmärrä, miten voisin tsempata häntä... Olisiko kenelläkään neuvoja?

 

[oi mölliä]

Kai se ensimmänen asia olisi saada tuo löysä hirttonaru poikki toisen kaulasta. Hirveää rääkkäystä tuommoinen, että toinen jää limboonsa keikkumaan eikä pääse millään jaloilleen, kun aina tulee uusi tuulahdus. Pitäiskö sun puhua sen toisen osapuolen kanssa aika tiukasti? Väärää sääliä, hivelee itsetuntoa toisen kurjuus, mikä sitä ajaa?

Kun eihän se toinen pääse surutyötään edes käynnistämään kun tilanne on tuo.

 

[Flatus]

Kyllä, totta puhut! Aivan kammottavaa seurata sivusta, kun toinen riutuu. Olen sanonut välillä tiukemminkin, mutta sitten ystäväni suuttuu ja vetoaa siihen, että mä en tiedä mistään mitään kun mulla on mies ja perhe. Mietin, että nyt hän käy kerran viikossa terapiassa ja voikohan siellä tongitut lapsuudenjutut nyt jotenkin pahentaa hänen tilaa entisestään?

 

["vieras"]

Yhteydenpito exään kokonaan poikki ja alkoholi kumoaa lääkityksen hyödyt, eli korkki kiinni nyt paranemisen ajaksi.

 

[henni..]

=/ hirveää kyllä...
mitä voit tehdä? repäistä ystäväsi irti tästä oravan pyörästä. hän tarvitsee uutta säpinää, uuden hyvän miehen niin että tajuaa ite kuinka pashka se exä on. ei niitä vaaleanpunaisia silmälaseja mutten saa pois.
masentunutta ei muuten kyllä millään ihme tempulla pysty parantamaan.... hyvä että on lääkityksellä, ja käyttänyt niitä jo näin kauan. nekään ei tee ihmeitä, mutta auttaa kestämään, antaa voimaa vaikkei sille tuntuiskaan.
hyvä että käy sielä terapiassa ja käsittelee asioitaan. se on ainut tapa kasvattaa itseään irti muiden riippuvuussuhteista. ei voi ikinä olla onnellinen parisuhteessa jossei menneet ole järjestyksessä.
ja muuten kuuntelet, kuuntelet, kuuntelet.. vaikkakin toinen on ilkeä ja vähättelee noilla "et ymmärrä" kommenteillaan...

 

[oi mölliä]

niimmä meinasin kyllä, että jos sitä miesosapuolta kovistelisit. jos hän on syyllisyydentunteilla käyvä, niin naisen "hoitaminen" voi olla hänelle vastustamaton kiusaus, kun kokee auttavansa vaikka vain pidentää toisen näköalattomuutta. tai sitten voi olla vain tavallinen pösilö, joka tykkää roikottaa toista pitkässä liekassa, jotta on joku jolta saa jos muut ei anna. jos ei pesää, niin ihailua, tarpeellisuudentunteen tms.

 

["nelly"]

et voi tehdä mitään. masentuneen elämä on paskaa, pelkkää paskaa loppuun asti. toivotonta paskaa johon auttaa vain kuolema.

 

["vieras"]

Siis tosiaan onko vielä juonut tuon lääkityksen aikana? Nimittäin vaikka hyötyisikin lääkityksestä ( masislääkkeistähän ei koskaan oikein tiä mikä sopii kellekkin, joillekkin paljonkin hyötyä niistä ja toisille taas ei mitään ), niin jos juo samalla alkoholia niin se kyllä kumoaa tehokkaasti ssri-pilsujen hyödyn, nehän "lisäävät" serotoniinia aivoissa ja alkoholi taas vähentää sitä, varsinkin krapulassa.

Itse olen siis käyttänyt ssri-lääkettä ja kun harvoin otin alkoholia niin ne vaikutukset mielialaan kestivät ehkä vielä seuraavan viikonkin, siis alentavasti. Voisin sanoa että se viina laittaa serotoniini-lääkehoidon aivan sekaisin ja jos nyt terveet ihmiset miettivät mikä on yleensä henkinen olo krapulassa, eli siis varmaan se semmoinen vähäinen morkkis mikä paranee pitsalla ja nukkumisella (tai mikä nyt kullakin ).

Niin masentuneella se krapula voi olla henkisesti tosi paha ja kuten sanoin kestää vaikka viikonkin että lääkitys pääsee taas oikeasti vaikuttamaan. Ja jos ystäväsi on koko sen ajan "juopotellut" mitä on lääkettä syönyt niin sanoisinpa ettei ne lääkkeet ole kyllä päässeet vielä vaikuttamaan oikein mitenkään.

 

[oi mölliä]

[QUOTE="nelly";28303943]et voi tehdä mitään. masentuneen elämä on paskaa, pelkkää paskaa loppuun asti. toivotonta paskaa johon auttaa vain kuolema.[/QUOTE]

Ei se pidä ollenkaan välttämättä paikkaansa. Itse olen ajoittain suorastaan oireeton. Pahimmillanikaan en enää välittäisi kuolla, koska tiedän että parempi kausi tulee eikä sinne ole edes enää niin pitkä matka. Ja olen kroonikko.

Sitä paitsi sähkö kuulemma auttaa vallan hyvin. Onko sua hoidettu miten?

 

[Ei mitenkään]

Et sinä voi saada ystävääsi paranemaan, tukea toki voit, mutta se halua parantua lähtee ystävästäsi! Oma ystäväni on ollut masentunut jo yli 10 vuotta. Vaikka kuinka haluaisi, ei toista vaan voi saada yht äkkiä parantumaan, ikävä kyllä Tukena on koitettu olla aina, hän vaan ei itse halua edes parantua