Kuriton kakara!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos ei keppi toimi, kokeile porkkanaa. Lupaa lapselle joku tosi kiva juttu, minkä haluaa, jos on kunnolla. Sovitte tarkat säännöt, mitä ei saa tehdä, tai tuo kiva juttu siirtyy viikolla eteenpäin.

Pentujen on osattava käyttäytyä ilman lahjontaakin
 
Mun äiti ei ikinä kurittanu mua muulla tavalla kun puhuttelulla ja käaki huoneeseen miettimään mun tekosia ja ulos en saanu tulla ennen ku olin katunu vähän aikaa. Ei puhettakaan mistään kotiaresteista tai vitsasta.
 
Luitko sä aapeen kirjoitusta lainkaan vai vastasitko vain mun kommenttiini?

Jos on jo kaikki yritetty, käyty sosiaalipuolella ja psykologilla ja oltu johdonmukaisia siihen pisteeseen saakka että äitikin kutsuu lapsostaan kurittomaksi kakaraksi.

Eikö ois pare ärähtää ihan vaan oman päänkin takia ennenkuin alkaa lastaan vihaamaan?

Ihan vaan vähän. Silleen että tulee näytettyä ja lapsi ymmärtää että äidistäkin tuntuu nyt kurjalta.
Eihän ap kertonut mitä siellä psykalla käytiin läpi...saiko jotakin vinkkejä tms....

Toki vastasin sulle koska mun mielestä tuosta ärähtelystä ei ole mitään hyötyä.
Tottakai kun hatuttaa niin vanhemmat sen näyttävät, mutta ei pääsääntöisesti kannata ottaa sellaista asennetta, että ärhtelee. Se ei auta yhtään mitään. Tuon ikäinen kyllä tietää olevansa ärsyttävä ilman ärähtelyäkin.
Eikä me olla mitään alkuihmisiä, meillä on kieli ja sanat joita voidaan käyttää ihan normaalisti, ei tarvitse alkaa ärähtelemään eikä mörähtelemään - lapsi saattaa vielä enemmän provosoitua siitä ja sitten se menee ihan huuteluks puolin ja toisin. Vai mitä luulet....jos poika kunnioittaa jo nyt noin vähän äitiään....
Täytyisi selvittää mistä johtuu ja koettaa erilaisia keinoja...harrastaako tarpeeks/onko ahdistusta/onko kaverisuhteet ok/saako riittävästi huomiota äidiltään/onko koulukiusaamista.. etcetc
 
Eihän ap kertonut mitä siellä psykalla käytiin läpi...saiko jotakin vinkkejä tms....

Toki vastasin sulle koska mun mielestä tuosta ärähtelystä ei ole mitään hyötyä.
Tottakai kun hatuttaa niin vanhemmat sen näyttävät, mutta ei pääsääntöisesti kannata ottaa sellaista asennetta, että ärhtelee. Se ei auta yhtään mitään. Tuon ikäinen kyllä tietää olevansa ärsyttävä ilman ärähtelyäkin.
Eikä me olla mitään alkuihmisiä, meillä on kieli ja sanat joita voidaan käyttää ihan normaalisti, ei tarvitse alkaa ärähtelemään eikä mörähtelemään - lapsi saattaa vielä enemmän provosoitua siitä ja sitten se menee ihan huuteluks puolin ja toisin. Vai mitä luulet....jos poika kunnioittaa jo nyt noin vähän äitiään....
Täytyisi selvittää mistä johtuu ja koettaa erilaisia keinoja...harrastaako tarpeeks/onko ahdistusta/onko kaverisuhteet ok/saako riittävästi huomiota äidiltään/onko koulukiusaamista.. etcetc

Toki pitää yrittää selvittää mistä johtuu. Ties vaikka olisi kyse vain vaikkapa nälästä (musta tulee nälkäisenä hirmu kiukkuinen)

Enkä mä tarkoittanut että ärähtely monikossa ois oiva, silloinhan sekin menettää tehonsa, vaan että kokeilisi ärähtää kerran ja katsoisi onko sillä mitään vaikutusta.
 
Toki pitää yrittää selvittää mistä johtuu. Ties vaikka olisi kyse vain vaikkapa nälästä (musta tulee nälkäisenä hirmu kiukkuinen)

Enkä mä tarkoittanut että ärähtely monikossa ois oiva, silloinhan sekin menettää tehonsa, vaan että kokeilisi ärähtää kerran ja katsoisi onko sillä mitään vaikutusta.
On kyllä melkein mahdotonta ajatella etteikö jokainen vanhempi olis joskus ärähtänyt...

Voi olla niinkin että kaveripiiri on sellaista, että siellä huudellaan vanhemmille ja 8v ottanut vaikutteita sieltä...mikä ikinä syy onkaan niin ei se ärähtämällä selviä.

8v on kuitenkin onneksi vielä niin pieni, että nuo asiat on mahdollista saada kuntoon helpommin, kuin, että olis jo 14v.

Mä itse alkaisin viettämään enemmän aikaa lapsen kanssa ja ennen kaikkea juttelisin ja selvittäisin missä vika.

Minä olen vanhempi ja lapset tekevät kuten minä sanon. Piste. Tällä mä olen pärjännyt. Tottakai kuuntelen lasten mielipiteet - otan huomioon joskus ja kunnioitan heitä ja heidän mielipiteitään, mutta kyllä mun tehtävä on ohjata lapsia ja opettaa heille hyvät käytöstavat. Siihen ei kuulu mikään pään aukominen eikä ärähtely.
Huumorinkukka myös kukoistaa ja usein huumorilla heitetään kaikkea levotonta. Yhteinen hauskanpitokin on tärkeää!
 
On kyllä melkein mahdotonta ajatella etteikö jokainen vanhempi olis joskus ärähtänyt...

Voi olla niinkin että kaveripiiri on sellaista, että siellä huudellaan vanhemmille ja 8v ottanut vaikutteita sieltä...mikä ikinä syy onkaan niin ei se ärähtämällä selviä.

8v on kuitenkin onneksi vielä niin pieni, että nuo asiat on mahdollista saada kuntoon helpommin, kuin, että olis jo 14v.

Mä itse alkaisin viettämään enemmän aikaa lapsen kanssa ja ennen kaikkea juttelisin ja selvittäisin missä vika.

Minä olen vanhempi ja lapset tekevät kuten minä sanon. Piste. Tällä mä olen pärjännyt. Tottakai kuuntelen lasten mielipiteet - otan huomioon joskus ja kunnioitan heitä ja heidän mielipiteitään, mutta kyllä mun tehtävä on ohjata lapsia ja opettaa heille hyvät käytöstavat. Siihen ei kuulu mikään pään aukominen eikä ärähtely.
Huumorinkukka myös kukoistaa ja usein huumorilla heitetään kaikkea levotonta. Yhteinen hauskanpitokin on tärkeää!


Varsin samoilla linjoilla olen kanssasi. Paitsi että mä todella sallin (niin aikuiselta kuin lapselta) sen ärähtämisen silloin tällöin.

Mutta. Ehkä meillä ei oo noin haastavia lapsia kuin aapeellä. Mulle ei oo yksikään ikinä esimerkiksi haistatellut.
 
Varsin samoilla linjoilla olen kanssasi. Paitsi että mä todella sallin (niin aikuiselta kuin lapselta) sen ärähtämisen silloin tällöin.

Mutta. Ehkä meillä ei oo noin haastavia lapsia kuin aapeellä. Mulle ei oo yksikään ikinä esimerkiksi haistatellut.
Jokainen ärähtelee varmaan joskus.

Tässä Ap:n tilanteessa tuo 8v käytös varmasti häiritsee arkea ja aina kun tulee tilanne, jossa arki ei suju hyvin niin siihen tulis heti puuttua.

Toi, mitä joku tuossa aiemmin kirjoitti noista sanktioista on minunkin mielestä oikein: jos ei jollain metodilla ole vaikutusta niin sen voi viskata romukoppaan ja kokeilla uutta. Mutta edelleen parhaimmaksi näkisin keskustelun. Sillä on suuri merkitys! Vain keskustelemalla asiat selviää ja saa kiinni siitä oikeasta "ongelmasta".
 
  • Tykkää
Reactions: 0roosa0
Minulla 8-vuotias poika jolla käytösongelmia, ei tosin räyhää vanhemmilleen tms. Psykologilla kävi monta vuotta ja toimintaterapiassa. Tutkimuksissa löytyi oppimisvaikeuksia, ad/hd ja hahmottamisvaikeuksia. Lasta myös kiusattiin koulussa. Kaikki nämä vaikutti käytökseen (levoton, omissa maailmoissa, totteli hitaasti käskyjä tai koitti jollain keinoilla kiertää kun pyydettiin syömään, pukemaan,pesulle jne .). pojallani on myös tapana huutaa kun hän puhuu, ei tee tätä tahallaan vaan on niin innostunut kertoessaan jotain tapahtunutta.

Toimintaterapeutti käy meillä muutaman kerran kotona ja hänen mukaansa ensin selvitetään ensin fyysiset tekijät. Poika kävi sydänfilmissä, verikokeissa ja silmä tarkastuksessa, sekä kouluterkan tarkastuksessa (kuulo, pituus, paino,ryhti jne.). Kun on poissuljettu fyysiset sairaudet, haastatellaan masennuksen ja koulukiusauksen ym.kartoittamiseksi, Sitten saadaan ohjeita kotiin, miten tätä jässikkää tulisi komentaa ja käsitellä. Terapeutin mukaan palkinto on parempi kuin rangaistus. Meillä hyvästä käytöksestä saa magneetin jääkaappiin ja huonosta otetaan pois. Kun taulussa on kymmenen magneettia, mennään vaikka leffaan/saa uuden pelin tms. Etukäteen kirjataan ylös mikä on huonoa käytöstä ja mikä hyvää jotta lapsi ei koe että äiti itsevaltiaana päättää magneeteista tuulen suunnan mukaan.

Vielä en tiedä miten nämä toimii, meilläkin vasta aloitetllaan palkintotaulua.
 
Niin kauan kun on epäilys, että lapsi ei ehkä tiedä kaikkia asiaan liittyviä faktoja tai että lapsi tietää asiaan liittyen jotain sellaista oleellista, mitä itse ei tiedä, kannattaa keskustella.

Mutta siinä vaiheessa kun keskustelu muuttuu juupas-eipäs-vänkäämiseksi tai lapsi ei muuten ole vastaanottavainen keskustelulle, kannattaa aika nopeasti edetä sinne pakotus- ja sanktiolinjalle. Sitten kun lapsi on saatu kuunteluhalukkaaksi ja/tai tottelemattomuus estettyä voidaan tarvittaessa jatkaa keskustelemista.

Sellaisella keskustelulla joka ei oikeasti ole keskustelua vaan vänkäämistä tai yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos -toimintaa ei ole mitään muuta vaikutusta kuin se, että aikaa kuluu hukkaan ja vanhemman auktoriteetti heikkenee.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Luitko sä aapeen kirjoitusta lainkaan vai vastasitko vain mun kommenttiini?

Jos on jo kaikki yritetty, käyty sosiaalipuolella ja psykologilla ja oltu johdonmukaisia siihen pisteeseen saakka että äitikin kutsuu lapsostaan kurittomaksi kakaraksi.

Eikö ois pare ärähtää ihan vaan oman päänkin takia ennenkuin alkaa lastaan vihaamaan?

Ihan vaan vähän. Silleen että tulee näytettyä ja lapsi ymmärtää että äidistäkin tuntuu nyt kurjalta.
Niin siis jäi se kertomatta, että olen minä sille ärähtänykki. Monestikki. Sen jälkeen oon kokeillu etten puhu sille sanaakaan vaikka mitä kysyis. Oon ollu niin loukkaantunut sille. Ja sen jälkeen oon kokeillu tuota, että käyttäydyn tyynen rauhallisesti. Eikä mikään tuota tulosta. Ja sitä juuri pelkään että poika kasvaa ja menetän kokonaan "hallinnan". Nyt tein semmosen tempun kun se ihannoi isäänsä ( joka ei ole kiiltokuvaisä todellakaan ks.alkukirjoitus ) niin kovasti, ja isänsä sitä manipuloi muuttamaan hänen luokseen ja joka kerta ku poika sieltä kotiutuu, on meillä yhtä helvettiä. Puhuu kuinka haluaa muuttaa pois minun tykyä yms...niin nakkasin pojalle laukun, että alappa pakkaamaan. Sinä lähet sinne isäs tykö jo tänään ku ei minua uskota. Olin oikein tosissaan. Soitin jopa "matkahuoltoon" ja kysyin moneltako linkku lähtee ja paljonko maksaa. Isänsä asuu siis satojen kilometrien päässä meistä nykyään. Laitoin autonki käyntiin ja käskin pukia ulkovaatteet päälle. Vaan eipä poika halunnutkaan lähtiä. Itki ettei halua sinne. Mutta vaikka tuo oli raakaa, niin ehkä se tarvi tuon että tajuaa kuinka tosissaan minä haluan tämän pelaavan.
 
Niin siis jäi se kertomatta, että olen minä sille ärähtänykki. Monestikki. Sen jälkeen oon kokeillu etten puhu sille sanaakaan vaikka mitä kysyis. Oon ollu niin loukkaantunut sille. Ja sen jälkeen oon kokeillu tuota, että käyttäydyn tyynen rauhallisesti. Eikä mikään tuota tulosta. Ja sitä juuri pelkään että poika kasvaa ja menetän kokonaan "hallinnan". Nyt tein semmosen tempun kun se ihannoi isäänsä ( joka ei ole kiiltokuvaisä todellakaan ks.alkukirjoitus ) niin kovasti, ja isänsä sitä manipuloi muuttamaan hänen luokseen ja joka kerta ku poika sieltä kotiutuu, on meillä yhtä helvettiä. Puhuu kuinka haluaa muuttaa pois minun tykyä yms...niin nakkasin pojalle laukun, että alappa pakkaamaan. Sinä lähet sinne isäs tykö jo tänään ku ei minua uskota. Olin oikein tosissaan. Soitin jopa "matkahuoltoon" ja kysyin moneltako linkku lähtee ja paljonko maksaa. Isänsä asuu siis satojen kilometrien päässä meistä nykyään. Laitoin autonki käyntiin ja käskin pukia ulkovaatteet päälle. Vaan eipä poika halunnutkaan lähtiä. Itki ettei halua sinne. Mutta vaikka tuo oli raakaa, niin ehkä se tarvi tuon että tajuaa kuinka tosissaan minä haluan tämän pelaavan.
No johan on! Ymmärrän kyllä että hermo voi palaa, mutta kyllä tuntuu pahalta 8v puolesta. Voi voi.:unsure:
Sä olet se vanhempi: tuki ja turva sekä lapsesi tärkein ihminen - rakastava vanhempi ja ohjaaja.
Sun todellakin kannattaisi varata aika perheneuvolaan ja poika vois käydä lisäks kuraattorilla tai koulupsykalla.
Poika oireillee muun muassa todella pahasti teidän erosta ja se on aivan normaalia. Hän tarvitsee nyt apua ja sinä myös!
Kyllä te yhdessä saatte tän asian vielä rullaamaan, usko pois!
Nyt tsemppiä!(y) Luokaa hyvä suhde.
 

Yhteistyössä