Kurjaa, paha mieli

[nyk]

Kerron nyt alkuun, että olemme uusioperhe, olleet nyt kaksi vuotta.

Harmittaa vietävästi, että emme ole missään tekemisissä mieheni kavereiden kanssa.
Emme ole saaneet kertaakaan kutsuja kyläilemään tai yksiinkään juhliin. Mieheni monta "entistä" hyvää ystävää on mennyt mm. tämän kahden vuoden aikana naimisiin.
En ole tavannut esimerkiksi kertaakaan mieheni lasten kummeja, eivätkä he kummilapsiaan minun tai mieheni seurassa, melko ikävää.
Mieheni on pyytänyt kavereitaan käymään meillä puolisoineen, mutta kukaan ei ole tullut
Sukujuhlat missä olemme olleet, ovat olleet meko viileitä tunnelmaltaan. Ihme sipinää ja supinaa ja tuijottelua minua kohtaan.

Tosi paha mieli, kun kaikki on tällä tavalla kääntäneet selkänsä.
Tiedän miehen ex-vaimon puhuneen minusta paljon pahaa, mutta en olisi uskonut, että kaikki uskovat kuulemansa.

 

[Pampas]

Voiko se vaikuttaa, miten teidän suhteenne on alkanut?

 

["vieras"]

Jos rikoit miehesi ja hänen ex-vaimon avioliiton, ymmärrän kohtelun. Ystäväni petti vaimoaan ja sittemmin on naimisissa tämän toisen naisen kanssa. Olen tavannut tämän toisen naisen tasan kerran, enkä enempää halua. Kodinrikkoja.

 

["alkup."]

Meillä asia meni kyllä niin, että he olivat eronneet jo ennen meidän tapaamista.
Miksi aina oletetaan, että se uusi puoliso olisi kodinrikkoja?

 

["alkup."]

Mitä olette mieltä, kannattaako enää edes yrittää tutustua kehenkään?

 

[Tinker harmaana]

[QUOTE="alkup.";24570657]Mitä olette mieltä, kannattaako enää edes yrittää tutustua kehenkään?[/QUOTE]

Miten miehesi kokee tuon sukulaisten ja ystävien käytöksen? Ihmetteleekö hän sitä? Onko keskustellut esim. läheisimpien sukulaisten kanssa asiasta ja kysynyt syytä "viileyteen"?

 

["alkup."]

Hän on tosi pahalla mielellä asiasta. Omasta mielestään sukulaiset, joiden kanssa on jutellut, ovat aivan normaaleja. Minusta aikuisilta ihmisiltä normaali käytös ei ole kuiskuttelua ja niin edelleen.

 

[Tinker harmaana]

[QUOTE="alkup.";24570681]Hän on tosi pahalla mielellä asiasta. Omasta mielestään sukulaiset, joiden kanssa on jutellut, ovat aivan normaaleja. Minusta aikuisilta ihmisiltä normaali käytös ei ole kuiskuttelua ja niin edelleen.[/QUOTE]

No voisitko sinä pyytää miestäsi puhumaan sukulaisille ja ystävillekin asiasta? Tyyliin "vaimoni on pahoittanut mielensä kovastikin siitä miten häntä kohdellaan ja kokee ulkopuolisuutta" jne.

Jos miehesi välittää läheisilleen viestin, että sinä olet ok ja tutustumisen arvoinen ihminen niin he varmasti sen uskovat. Mutta miehesi mielestä ystävät/suku käyttäytyy kumminkin normaalisti?

 

["niin"]

on toi kaksi vuotta kuitenkin tietyllä tavalla lyhyt aika... ehkä olet vähän yliherkkä, siis tiedätkö varmasti että kuiskuttelevat sinusta? jos ovat kuiskuttelijoita muuten vaan? ja joka tapauksessa, pari vuotta voi olla jollekin suvulle lyhyt aika hyväksyä uusi ihminen sukuun.. no meidän ihan alkuperäisperheessä ei vieläkään, 14 vuoden jälkeen, olla toistemme vanhempien kanssa missään läheisissä väleissä... miehen sisarukset ei edes tervehdi... ja ihan siis ollaan oltu toistemme ensirakkaudet eikä mitään uusioperhekuvioitakaan :-D kunhan ovat vaikeita.. ei mies edes noteeraa sitä, etteivät hänen sisaruksensa tervehdi minua.. mua se ennen haittasi, nykyään en jaksa todellakaan välittää.. miksi välittäisin, olen mieluummin ihmisten kanssa jotka haluavat olla kanssani... ei se suku ainut onni ja autuus ole, hankkikaa perheystäviä, omia ystäviä, harrastuksia, jotain... ei sun tartte jokaista miellyttää etkä edes voi.

 

["alkup."]

Tiedän kyllä, että puhuvat minusta, sillä tieto on kulkeutunut minun korviini.
Lastenkin puolesta harmittaa, että kummit eivät suostu pitämään mitään yhteyttä.

 

["Hymytyttö"]

Eipä siinä muu auta kuin pyytää niitä kavereita kylään ja todistaa että oot mukava ihminen.