Ä
"Äiti"
Vieras
Siis ihan oikeasti, aargh!
Asutaan pöndellä, lähin luistelukenttä on 10 kilsan päässä. Auto on tän päivän lainassa, joten ollaan kotona jumissa.
Päivän rattoisan ohjelman on järjestänyt ekaluokkalainen.
"Äitii, mä tahon luistelemaan! Äiti!! Vie mut luistelemaan!"
"Voi kultapieni, näetkö sä meidän pihalla autoa? Luutakaan ei ole toiminnassa tänään, kun se on huollossa." -Lapsi tuijottaa silmät pyöreinä eikä oikein ymmärrä viimeisintä kommenttiani. (Joka puolestaan juonsi juurensa siitä, että lapsi on jo ennen tuota ehtinyt vinkumaan kymmenen kertaa että haluaa kauppaan/kaverille/ihan mihin tahansa johon tarvitaan kulkuneuvoa tai että haluaa jotain sellaista, jonka loitsimiseen tarvittais lähinnä taikavoimia.)
Menee hetki.
"Äitii, mä tahon hiihtämään! Äiti!! Mä haluan hiihtämään!!"
"Voi lapskulta, mä en pysty sulle suksiksi muuttumaan, enkä sauvoiksi, enkä vielä vähemmän monoiksi. Jos sä haluat hiihtämään, niin sitten sun pitää muistella minne oot jättänyt omat sukset/sauvat/monot. "
Menee taas hetki.
"Äitiii!! Nää monot on pienet! Nää on ihan liian pienet!!"
"Niin? Älä sitten laita niitä jalkaasi. Mä en pysty niitä monoja isontamaan enkä sun jalkaasi pienentämään vaikka tahtoisinkin."
"Mutta äitiii!! Mä haluun sinne luistelemaan! "
"Sori, mutta kun mulla ei edelleenkään ole sitä autoa, enkä mä mitenkään jaksa sua sinne asti heittääkään"
Ja tätä samaa koko päivä. Lapsi kinuaa ja vinkuu mulle asioista, joille mä en mahda yhtään mitään. Ihan oikeasti. Ja ihan oikeasti, mulla alkaa päätä särkemään jo tää homma.
Asutaan pöndellä, lähin luistelukenttä on 10 kilsan päässä. Auto on tän päivän lainassa, joten ollaan kotona jumissa.
Päivän rattoisan ohjelman on järjestänyt ekaluokkalainen.
"Äitii, mä tahon luistelemaan! Äiti!! Vie mut luistelemaan!"
"Voi kultapieni, näetkö sä meidän pihalla autoa? Luutakaan ei ole toiminnassa tänään, kun se on huollossa." -Lapsi tuijottaa silmät pyöreinä eikä oikein ymmärrä viimeisintä kommenttiani. (Joka puolestaan juonsi juurensa siitä, että lapsi on jo ennen tuota ehtinyt vinkumaan kymmenen kertaa että haluaa kauppaan/kaverille/ihan mihin tahansa johon tarvitaan kulkuneuvoa tai että haluaa jotain sellaista, jonka loitsimiseen tarvittais lähinnä taikavoimia.)
Menee hetki.
"Äitii, mä tahon hiihtämään! Äiti!! Mä haluan hiihtämään!!"
"Voi lapskulta, mä en pysty sulle suksiksi muuttumaan, enkä sauvoiksi, enkä vielä vähemmän monoiksi. Jos sä haluat hiihtämään, niin sitten sun pitää muistella minne oot jättänyt omat sukset/sauvat/monot. "
Menee taas hetki.
"Äitiii!! Nää monot on pienet! Nää on ihan liian pienet!!"
"Niin? Älä sitten laita niitä jalkaasi. Mä en pysty niitä monoja isontamaan enkä sun jalkaasi pienentämään vaikka tahtoisinkin."
"Mutta äitiii!! Mä haluun sinne luistelemaan! "
"Sori, mutta kun mulla ei edelleenkään ole sitä autoa, enkä mä mitenkään jaksa sua sinne asti heittääkään"
Ja tätä samaa koko päivä. Lapsi kinuaa ja vinkuu mulle asioista, joille mä en mahda yhtään mitään. Ihan oikeasti. Ja ihan oikeasti, mulla alkaa päätä särkemään jo tää homma.