Kyllä taas ärsyttää miehen sisko!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja HippuTAR
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Käly on meidän 14 v. Likan kummi.
Rahasta tuskin toi pallon osto olis kiinni kun osti likalle joululahjaksi 600 euron kosketinsoittimet.
Kaikki karkit mitä tuo jakaisin poikien kesken mutta kun se sellaisia mitä toi 9v. ei voi syödä kun sillä on pähkinäallergia. Jos molemmat pojat on kotona niin laitan karkit kaappiin ja saa ne vasta karkkipäivänä kun toisellekin on.
Leluilla leikkivät yhdessä vaikka käly yrittääkin aina korostaa että lelu on vain pienemmälle.

Ja 9v. esim. synttäreillä ymmärtää ihan hyvin ettei hän saa kun ei ole hänen synttärit.

Joku kirjoitti tuntemansa kehitysvammaisen huumorintajusta, ja sitä tosiaan riittää. Huumori tolla pojalla on myös aika monimutkaista ja hoksaavaa. Joskus mä en ymmärrä kuinka huumorintaju voi olla niin kehittynyttä kun muu henkinen kehitys on jäljessä. Toisinaan mietin mahtaako poika olla oikeasti paljon älykkäämpi kuin testit antaa ymmärtää, todennäköisesti vetää noi testitkin vitsillä eikä ne testaajat tajua sitä. Oon yrittänyt sille aina testeihin mennessä sanoa että ne pitää tehdä tosissaa, pilke silmäkulmas poika nyökyttelee "joo, joo".

Mä olen tutustuttuani kaverini lapseen aivan varma että on oikeasti paljon kehittyneempi mitä lääkärit on kertoneet.Muisti myös pelaa aivan loistavasti.Ymmärsi myös äitinsä kuoleman ja suri sitä niin näkyvästi ettei voinut kukaan erehtyä etteikö olisi tajunnut mitä tapahtui.Heissä on paljon tavallisia ihmisiä kehittyneempiä osa-alueita,jostain on pois mutta jostain muualta sitä on siunattu yltäkylläisyyteen asti.Harmi kun sitä ei haluta eikä ymmärretä arvostaa =(
 
Kun on kerta miehen sukulaisista kysymys niin voisi olla parempi jos mies sanoisi asiasta. Voisin kuvitella oman lapsen pystyvän sanomaan suorempaan ja tiukemmin ilman loukkaantumisia mitä miniän.
 
Ikävää :( Hyviä neuvoja jo oletkin saanut. Minä myös sanoisin todella tiukasti, mutta ystävällisesti, että tämänkaltainen homma ei vetele ollenkaan. Ja pallon laittaisin piilon viereen tiukasti siksi aikaa, että isommallekin on pallo hankittu. Ja saattaisin kysyä, että etkö ymmärrä asiaa, vai etkö ole ymmärtävinäsi?

Ja ehdotus, että miehesi vielä asiasta keskustelisi, on mielestäni hyvin toteuttamiskelpoinen.
 
Ja ovat siis huomioineet ton kehitysvammaisen aiemmin ihan ok mutta nuoremman ollessa n. 1v. käytös muuttui. Ja tolle nuoremmalle pojalle ostelevat mun mielestä aivan liikaa kaikkea. Nyt eivät juurikaan enää tuo niitä' meille, oon kai suhtautunut sen verran nihkeästi niihin tuomisiin. Mutta heillä on sielä nyt sitten melkoinen varasto leluja joilla vain pienempi saa siis leikkiä.
Onko taloudellisessa tilanteessa tapahtunut jotain muutosta tuolloin? Saanut juuri tuolloin hyväpalkkaisen työn tms.? Tosin, sekään ei selitä suosimista.

Voisitko koittaa järjestää jonkun rauhallisen tilanteen, jossa keskustella? Yhdessä pöydän ääressä, ei lapsia paikalla. Jos/kun otat sen ilmapallon pois, ja sanot että kaikille annetaan samalla kertaa, niin tilanne ei ole sellainen, että molemmat rauhassa pääsisivät sanomaan mielipiteensä ja kuuntelemaan toista. Ehkä käly on vaan idiootti, jonka pitäisi saada kuulla perustelut...
 
Tulipa paha mieli! Jos ja kun käly tuo sen pallon pienimmälle, päästäisin sen koko pallon taivaan tuuliin siinä kälyn silmien alla, ja ilmoittaisin että tämä loppuu ny tähän jos vain toiselle tuodaan ja toinen jää ilman.
 
Jouluna väänsin rautalangasta kälylle ton kehitysvammaisen sielunmaisemaa sen jälkeen kun siltä tuli viesti jossa se kyseli mitä vois sille ostaa lahjaksi kun ei se enää tarvi leluja. Joululahjat olikin yllättäen melko tasapuoliset. Mutta sen pitemmälle toi ei sitten kantanut.

Mies ei niile mitään sano, on muutenkin huono puhumaan vaikeista asioista ja musta tuntuuettä se pelkää äitiään ja siskoaan.

Taidan laittaa viestin että pitää pallonsa sielä ja mä ostan noille pallot molemmille yhtäaikaa.

Rahatilanne sillä tuskin on parantunut kun on nyt ollut pari vuotta sairaseläkkeellä.
 
Itse näkisin että ehkä kehitysvammasen "syrjintä" on sitä ettei käly ole päässyt läheiseksi tämän lapsen kanssa. Koska lapsi ei puhu ja on muutenkin erilainen. Itselläni oli ennen omia lapsia ja välillä vieläkin vaikea lähestyä erilaisia lapsia. Ja siten nuorempi lapsi tuntuu läheisemmältä ni tuo hänelle leluja ja muuta. kannattaisi nyt vähän rennommin ottaa tuo kälyn toiminta.
 
Itse näkisin että ehkä kehitysvammasen "syrjintä" on sitä ettei käly ole päässyt läheiseksi tämän lapsen kanssa. Koska lapsi ei puhu ja on muutenkin erilainen. Itselläni oli ennen omia lapsia ja välillä vieläkin vaikea lähestyä erilaisia lapsia. Ja siten nuorempi lapsi tuntuu läheisemmältä ni tuo hänelle leluja ja muuta. kannattaisi nyt vähän rennommin ottaa tuo kälyn toiminta.


Vähän vaikea ottaa rennosti kun näkee kuinka paha mieli toiselle tulee ja kuinka se kaikin keinoin yrittää miellyttää.
Ja ei tosiaan tarttis ostella sitten tolle nuoremmallekaan niinkuin ei ole ostanut tolle meidän likallekaan kun se oli pieni.
Eikä ole kyse pelkistä tavaroista vaan ylipäänsä huomioimisesta.

Välillä tulee tunne että se ostaa tolle pienemmälle kaikenlaista vain sen takia että sais ilkeillä tolle toiselle "lällällää sullepa ei oo". Vaikka tuskin nyt siitä on kyse (ainakin toivon niin).
 
Onko tuolla siskolla itsellään lapsia. Tai vaikka olisi, niin moni (minä mukaanlukien) en myöskään jollekin 9-vuotiaalle veisi ilmapalloja, kun ajattelisin niitä liian lapsellisiksi sen ikäiselle.

Eli olisiko nyt käynyt niin, että miehen sisko suhtautuu teidän lapseen kuin normaaliin sen ikäiseen, mutta sinä vedät tuon vammais-kortin kehiin.
 
Vähän vaikea ottaa rennosti kun näkee kuinka paha mieli toiselle tulee ja kuinka se kaikin keinoin yrittää miellyttää.
Ja ei tosiaan tarttis ostella sitten tolle nuoremmallekaan niinkuin ei ole ostanut tolle meidän likallekaan kun se oli pieni.
Eikä ole kyse pelkistä tavaroista vaan ylipäänsä huomioimisesta.

Välillä tulee tunne että se ostaa tolle pienemmälle kaikenlaista vain sen takia että sais ilkeillä tolle toiselle "lällällää sullepa ei oo". Vaikka tuskin nyt siitä on kyse (ainakin toivon niin).

Olisit kiitollinen, että miehen sisko on läheinen edes yhden lapsen kanssa. Mielestäni teet nyt kärpäsestä härkäsen. Joidenkin kanssa vain tulee helpommin ja paremmin toimeen, ei sille minkä voi, vaikka kyse olisi lapsista. Ja etenkin kun tuo siskokin on noin nuori, niin yrittäisit sinä vähän korjata asennettasi ja anna siskon ja lapsesi rakentaa hyvä suhde, ilman että pilaat sen.
 
[QUOTE="...";26150295]Olisit kiitollinen, että miehen sisko on läheinen edes yhden lapsen kanssa. Mielestäni teet nyt kärpäsestä härkäsen. Joidenkin kanssa vain tulee helpommin ja paremmin toimeen, ei sille minkä voi, vaikka kyse olisi lapsista. Ja etenkin kun tuo siskokin on noin nuori, niin yrittäisit sinä vähän korjata asennettasi ja anna siskon ja lapsesi rakentaa hyvä suhde, ilman että pilaat sen.[/QUOTE]


Miehen sisko on 45 v.

Ja saa toki tykätä toisesta enemmän kuin toisesta mutta ei sitä tarttis noin selkeesti tuoda esille.
 
  • Tykkää
Reactions: emeleia
Voi herranen aika. Miten on tässäkin saatu väännettyä hyvää tarkoittavasta ihmisestä joku piru? Vähän kun oot hankala veljenvaimo - sellainen jolle ei mikään kelpaa.
 
[QUOTE="...";26150265]Onko tuolla siskolla itsellään lapsia. Tai vaikka olisi, niin moni (minä mukaanlukien) en myöskään jollekin 9-vuotiaalle veisi ilmapalloja, kun ajattelisin niitä liian lapsellisiksi sen ikäiselle.

Eli olisiko nyt käynyt niin, että miehen sisko suhtautuu teidän lapseen kuin normaaliin sen ikäiseen, mutta sinä vedät tuon vammais-kortin kehiin.[/QUOTE]

Varmaankin, se kun on erottamaton osa tuota lasta.
 
Oliko vanhin tyttö, sit kehitysvammainen poika ja sit tää jota suosii poika?
Mietin vaan et ainakin mun miehen suvussa on selkeästi poikalapset arvokkaampia, ja se näkyy just huomionnissa ja lahjoissa.
Et voisko olla et kehitysvammainen poika ei heidän mielestään ole sillälailla "suvun nimen jatkaja" mutta tää teidän nuorempi poika on ja siksi häntä kohdellaan paremmin kuin muita teidän lapsia?

Tilanne on ihan kamalan kurja, on kokemusta siis aika samanlaisista tilanteista, ja ymmärrän hyvin et on vaikea sanoa. Mä on sanonu nätisti monesti, jonkun kerran pahasti ja meno ei muutu kuin hetkeksi. Se on heillä jotenkin niin sisäänrakennettuna se suosiminen.
Mun ratkaisu on ollut se, et on harvennettu tapaamisia, tuodut karkit menee kaappiin josta sit jaan kaikille karkkipäivänä.
Kun ovat käymässä tai me siellä, yritän saada lapset aina leikkimään porukassa ja joskus ihan tylysti keskeytän jos mummo ja ukki leikkii vaan suosikkinsa kanssa.
Lasten surua ja ihmetystä on kurjaa katsella, kotona pyritään sit olemaan tosi tasapuolisia ja huolehditaan ettei kukaan tunne jäävänsä vähemmälle huomiolle.
 
Miehen sisko on 45 v.

Ja saa toki tykätä toisesta enemmän kuin toisesta mutta ei sitä tarttis noin selkeesti tuoda esille.

Joo, katsoin tuon iän väärin jostain. Mutta mielestäni pointti silti on, että anna tädin ja lapsen rakentaa hyvä suhde, äläkä pilaa sitä omalla kitinälläsi. Jotenkin vaikea uskoa, että pahuuttaan tai tahallaan tuollaista tekisi, korkeintaa kyse on ajattelemattomuudesta. Ja siitä voi huomauttaa ystävällisesti, ei tarvitse mielenosoituksellisesti alkaa palloja piilottelemaan ja jupista itsekseen ja täällä muille.
 
Ja sanottakoon vielä, että itselläni on myös kaksi veljenlasta. Toisinaan vien toiselle jotain, toisinaan toiselle. Varmaan koskaan ikinä (paitsi jouluna) en ole vienyt niille yhtäaikaa jotain. Jos bongaan tai teen toiselle jotain kivaa, ei tule mieleenkään hommata väkisin toiselle vain sen takia, kun toinenkin saa. Jos veljenvaimo alkaisi aiheesta avautua, vetäisin itse herneet nenään - ja toimisin edelleen samalla tavalla. Olisiko se sitten parempi, ettei huomioi mitenkään?

Ja mulla on samanlainen tuo veljenvaimo - sille ei mikään passaa ja haukkuu minua selän takana. En anna sen häiritä - veljeni on minulle läheinen ja hänen lapset tärkeitä. Kälyn kanssa yritän pysyä ok väleissä ja varon jokaista sanaa, jonka hänen kuullen lausun. Ihan kuin se auttaisi - teen aina väärin. Mutta näillä mennään. Kunhan edestäpäin pysyy ihmismäisenä, se riittää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja käly;26150353:
Voi herranen aika. Miten on tässäkin saatu väännettyä hyvää tarkoittavasta ihmisestä joku piru? Vähän kun oot hankala veljenvaimo - sellainen jolle ei mikään kelpaa.

Niin että hyvää tarkoittava ihminen ei huomioi lasta mitenkään, ei katso lapseen päin kun se yrittää kertoa jotain juttua, ei puhu sille juuri mitään, ei kysele mitään, ei anna heillä kotona olevia leluja leikittäviksi jos ei pikkuveli ole mukana ja jos veli on mukana niin isompi ei saa sekaantua pienemmän leikkiin yms.

tämä sama hyvää tarkoittava ihminen kuitenkin tekee ja touhuaa ja juttelee pikkuveljen kans. Ja kun isompi yrittää mukaan niin se tohottaa liikaa ja häiritsee pikkuveljen touhuja, siis tämän hyvää tarkoittavan ihmisen mielestä.

Tämä hyvää tarkoittava ihminen tulle meille ja alkaa huudella ovelta "xxx" täälä on sulle karkkia/leluja ja toinen kattoo vieres tippa linssis.
(joskin toi lelujen roudaus meille asti onkin nyt viime aikoina vähentynyt, mutta vähän väliä tulee viestiä että ostin "xxx":lle tänne sitä ja tätä.)

Okei, mä oon hyvää tarkoittavan ymmärtäny vähä toisella lailla mutta kerrankos sitä erehtyy.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Tuo ap:n juttu kuullostaa siltä, että taustalla on erilaisuuden pelkoa. Pelkoa siitä, ettei tiedä miten erilaisten ihmisten kanssa käyttäydytää tai ollaan, minne silmät laitetaan kun ollaan kanssakäymisessä erilaisen ihmisen kanssa.

Tähän törmää paljon erityisesti niiden ihmisten seurassa, jotka ovat ulkoisesti erilaisia, mutta varmasti myös silloin kun erityisyys on käyttäytymisessä tai vaikkapa juurikin kommunikaatiossa.
 
[QUOTE="vieras";26150370]Oliko vanhin tyttö, sit kehitysvammainen poika ja sit tää jota suosii poika?
Mietin vaan et ainakin mun miehen suvussa on selkeästi poikalapset arvokkaampia, ja se näkyy just huomionnissa ja lahjoissa.
Et voisko olla et kehitysvammainen poika ei heidän mielestään ole sillälailla "suvun nimen jatkaja" mutta tää teidän nuorempi poika on ja siksi häntä kohdellaan paremmin kuin muita teidän lapsia?

Tilanne on ihan kamalan kurja, on kokemusta siis aika samanlaisista tilanteista, ja ymmärrän hyvin et on vaikea sanoa. Mä on sanonu nätisti monesti, jonkun kerran pahasti ja meno ei muutu kuin hetkeksi. Se on heillä jotenkin niin sisäänrakennettuna se suosiminen.
Mun ratkaisu on ollut se, et on harvennettu tapaamisia, tuodut karkit menee kaappiin josta sit jaan kaikille karkkipäivänä.
Kun ovat käymässä tai me siellä, yritän saada lapset aina leikkimään porukassa ja joskus ihan tylysti keskeytän jos mummo ja ukki leikkii vaan suosikkinsa kanssa.
Lasten surua ja ihmetystä on kurjaa katsella, kotona pyritään sit olemaan tosi tasapuolisia ja huolehditaan ettei kukaan tunne jäävänsä vähemmälle huomiolle.[/QUOTE]


Just noin ja nuorin (6kk) on tyttö, jännityksellä odotan minkälaiseksi suhtautuminen häneen muodostuu. Ja alan olla sitä mieltä että syy saattaa olla juuri tuo. Koska ennen tota tervettä poikaa houmioivat tuota toista kyllä.
 
Tuo ap:n juttu kuullostaa siltä, että taustalla on erilaisuuden pelkoa. Pelkoa siitä, ettei tiedä miten erilaisten ihmisten kanssa käyttäydytää tai ollaan, minne silmät laitetaan kun ollaan kanssakäymisessä erilaisen ihmisen kanssa.

Tähän törmää paljon erityisesti niiden ihmisten seurassa, jotka ovat ulkoisesti erilaisia, mutta varmasti myös silloin kun erityisyys on käyttäytymisessä tai vaikkapa juurikin kommunikaatiossa.


Silloin kun poika syntyi ja sai keskolassa sellaisia tärinäkohtauksia ja lääkäri epäili että saattaa olla joku perinnöllinen aivosairaus (en enää muista mikä) niin anoppi oitis kommentoi että "Ei meidän suvussa ainakaan mitään sellaisia ole!"

Joten ei ehkä niinkään pelkoa vaan jotain.. en nyt keksi sopivaa sanaa. Inhoa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja käly;26150396:
Ja sanottakoon vielä, että itselläni on myös kaksi veljenlasta. Toisinaan vien toiselle jotain, toisinaan toiselle. Varmaan koskaan ikinä (paitsi jouluna) en ole vienyt niille yhtäaikaa jotain. Jos bongaan tai teen toiselle jotain kivaa, ei tule mieleenkään hommata väkisin toiselle vain sen takia, kun toinenkin saa. Jos veljenvaimo alkaisi aiheesta avautua, vetäisin itse herneet nenään - ja toimisin edelleen samalla tavalla. Olisiko se sitten parempi, ettei huomioi mitenkään?

Ja mulla on samanlainen tuo veljenvaimo - sille ei mikään passaa ja haukkuu minua selän takana. En anna sen häiritä - veljeni on minulle läheinen ja hänen lapset tärkeitä. Kälyn kanssa yritän pysyä ok väleissä ja varon jokaista sanaa, jonka hänen kuullen lausun. Ihan kuin se auttaisi - teen aina väärin. Mutta näillä mennään. Kunhan edestäpäin pysyy ihmismäisenä, se riittää.


No hei haloo, jos ymmärrät yhtään lukemaasi, niin käsität varmaan, että sun tilanteesi onkin ihan erilainen! Ap:n käly kun huomioi jatkuvasti ainoastaan yhtä lapsista.
 

Yhteistyössä