Alkuperäinen kirjoittaja mä haluan vielä kysyä!;22221677:
Olen seurannut blogiasi jo pitkään, ja aina halunnut kysyä sinulta MILJOONA asiaa lastenhoidosta koska tuntuu että teillä tavallinen arki sujuu niin ihanasti ja ahdistuksetta ja minä taas olen välillä ihan hermona vain yhden tenavan kanssa...
Mutta siis kerro miten lastenhoito/kasvatusperiaatteesi ovat muuttuneet sitten esikoisen, jos muistat. Mitä teet nyt toisin, mitä kadut, missä on mennyt ehkä vähän pieleen tai missä nappiin? Mitä ohjeita antaisit tavalliseen arkeen uudelle äidille? Mitä periaatteita sinulla on vaikka vauvanhoidossa? Missä olet eri mieltä kuin "muut"?
t. se Hanna sieltä Espoosta
Hei Hanna,
Se ainakin on muuttunut, että nykyään olen paljon vähemmän tiukkapipoinen kuin nuorena.
Silloin kun oli vielä vähän epävarma itsestään kasvattajana sitä takertui paljon enemmän sääntöihin, terveellisyyksiin ja muihin "pakkomielteisiin" kuin nykyään. Nykyään osaa jo välillä nauraakin arjen hullutuksille ja arvostaa "oikeaoppisuutta" enemmän sitä kun kaikki voivat hyvin ja ovat onnellisia.
Joistain asioista pidän kyllä kiinni:
Yksi on lasten oikeus oppia tekemään kotitöitä eli aikanaan hallitsemaan omaa elämäänsä. Vieläkin törmää ajoittain vanhempiin, jotka selittävät aivan tosissaan että lapsen työtä on leikki ja koulu eikä kodinhoito kuulu näille. Minun mielestäni sellainen malli on yksi pahoinpitelyn muoto. Siinä kasvatetaan lasta aktiivisesti avuttomaksi - ja sen myötä kykenemättömäksi aikanaan astumaan itselliseen aikuisuuteen eli aiheutetaan tieten tahtoen vamma joka seuraa lasta (joitain pitkään, joitain lyhyempään).
Siinä myös annetaan lapsen ymmärtää, että hänen panostaan ei tarvita perheen eli ihmisen "lauman" hyvinvointiin vaan ainoa lapsen olemassaolon oikeutus on siinä että "on äidille ja isille niin rakas kultamussukka." Sellainen lapsi on äärimmäisen turvaton. Mitä jos rakkaus loppuu? Mitä jos tulee sisaruksia? Mitä jos vanhempi sairastuu?
Lapsella , niinkuin kaikilla muillakin lauman jäsenillä, on oikeus tuntea itsensä tarpeelliseksi laumansa hyvinvoinnin kannalta.
Minä en myöskään oikein hyväksy nykyistä ylisuojelun mallia (johon, sen myönnän, sorrun usein itsekin.) Tietenkin maalta hyvin turvallisesta elämänpiiristä käsin on helppo kavahtaa sitä kun leikki-ikäistenkään ei sallita leikkiä yksinään tai keskenään, mutta tajuan senkin että ympäristö ON vaarallisempi kaupungissa/lähiössä.
Peräänkuuluttaisin kuitenkin kunkin lapsen omaan ympäristöön sopivia mahdollisuuksia itselliseenkin seikkailuun:
Lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia, ihan omiakin sellaisia, eikä vain vanhemman päähänsilittelyä.
Mitä tulee vauvanhoitoon niin sanoisin, että naatiskelkaa. Jos imetys onnaa, imetä pitkään, hartaasti ja katso kaikki lempisarjasi tai lue lempikirjasi samalla. Jos imetys ei onnaa, viipyile vaavin kainalossa pullon (ja sen kirjan/dvd:n jne) kanssa.
Ihan alkuaikoina tankattu läheisyys oman kokemukseni mukaan "maksaa itsensä takaisin" siinä, että lapsi uskaltaa aikanaan kasvaa "irti äidistä."
(Siivoamisen, hilloamisen, leivonnan, tomutuksen, järjestyksen jne voi jättää vähemmälle - ellei niistä aivan erityisesti nauti.)
Toivoisin myös ihmisille uskallusta poikkeaviinkiin valintoihin.
Esim tuo kotiäitiys/uraäitiys -keskustelu on sellainen jota en tajua. Osa nauttii kotonaolosta, ei passivoidu eikä turhaudu vaan päinvastoin virkistyy ja tuottaa iloa ja onnea paitsi omalle perheelleen niin usein myös muulle lähipiirille. Osa taas tylsistyy ja turhautuu kotona ja ovat niin itselleen, lapsilleen, läheisilleen kuin sille lähipiirille (yhteiskunnalle) enemmän onneatuottavia kun kodin- ja lapsenhoidon ohella tekevät muutakin. Kumpikaan ei ole oikea tai väärä malli vaan yksi sopii yhdelle, toinen toiselle ja täysipäinen aikuinen on tarpeeksi varma omista valinnoistaan, ettei hänen tarvitse yrittää pakottaa kaikkia muita samaan muottiin.
Nuo nyt tulivat äkkispäätä mieleen. Varmaan muitakin on (ainakin oman ajan sekä parisuhdeajan ottaminen, mutta siitä toisella kertaa). Palataan asiaan sitä mukaa kun ajatuksia mieleen pulppuaa.
Onnea teille arkeen.
Uskon että kaikki menee hienosti.
