Kysymys teille, joilla on huonosti nukkuvia lapsia!

[pulman poikanen]

Huonosti nukkuvilla tarkoitan lapsia, jotka heräävät vähintään kolme kertaa yössä itkemään, haahuilemaan talossa tms.

Millainen teidän nukkumisjärjestelynne on? Vauvat luonnollisesti nukkuvat monesti samassa huoneessa vanhempien kanssa, mutta entäs isommat huonosti nukkuvat lapset? Ovatko omassa/omissa huoneissaan, aikuiset omassaan ja kun lapsi jostain syystä herää niin käytte siellä makkarissa ja palaatte taas omaan sänkyyn?

Meillä on kaksi huonounista, jotka tällä hetkellä nukkuvat omassa makkarissaan omissa sängyissään. Lasten makkarin lattialla on patja, jossa me vanhemmat nukumme vuorotellen. Mulle tämä on käynyt hyvin, sillä en herää siinä liikaa vaan lapsen herätessä voin vain antaa käden/rauhoitella jne ja nukahdan heti uudelleen. Nyt mies vaatii, että lapset nukkuvat yksin. Itsekin haluaisin jo nukkua rauhassa omassa sängyssä miehen kanssa. Mutta ongelma on se, että sitten en nuku ollenkaan. Lapset itkevät normaaliyönä yhteensä 4-8 kertaa. Yöt tulevat olemaan sellaisia, että kun menen lasten luo niin joko sammun sinne lattialle tai pysyn hereillä enkä saa enää unta palatessani omaan sänkyyn.

Olen yrittänyt "puhua järkeä" miehelle, että annetaan nyt pienemmän kasvaa vähän, että alkaisi nukkua paremmin. Pienempi on vähän yli 2 vuotta. Kyllähän tämä minuakin syö kun haluaisin jo nukkua "normaalisti", mutta tärkeintä olisi saada unta edes jotenkin. Ja todellakin ymmärrän miehen halun jo nukkua yhdessä.

Mitä ehdotatte ongelmaamme? Kaikkea saa ehdottaa, mutta en halua lukea kommentteja "meidän ei ole ikinä tarvinnut nukuttaa lapsia, nakataan vaan sänkyyn ja siellä ne nukkuvat 100 tuntia heräämättä kertaakaan". Nuo vaan eivät nuku vaan ne heräilevät koko ajan. Herkkäunisia tapauksia. Isompi on nyt 5-vuotias ja nukkuu jo paljon paremmin kuin pienempänä, mutta herää edelleen pari kertaa yössä itkemään (kauhukohtaus, pissahätä, painajainen jne). Pieni heräilee useammin.

 

[ninaTT]

Mulla on tuollainen "huonosti nukkuva" lapsi, tosin itse en pidä hänen untaan huonona vaa ihan normaalina. On kaksivuotias, herää 2-4 kertaa yössä rinnalle, tai joskus pitää peittoa kohentaa tms. Nukumme samassa sängyssä.

Minä yrittäisin kertoa miehelle, että parempi yrittää nyt hoitaa ongelmat pois ku yrittää "kovettaa" lapset jotenkin. Muuten uniongelmat jatkuvat pitkään tai pahenevat entisestään.

 

[ap]

Mulla on tuollainen "huonosti nukkuva" lapsi, tosin itse en pidä hänen untaan huonona vaa ihan normaalina. On kaksivuotias, herää 2-4 kertaa yössä rinnalle, tai joskus pitää peittoa kohentaa tms. Nukumme samassa sängyssä.

Minä yrittäisin kertoa miehelle, että parempi yrittää nyt hoitaa ongelmat pois ku yrittää "kovettaa" lapset jotenkin. Muuten uniongelmat jatkuvat pitkään tai pahenevat entisestään.

Tätä olen yrittänytkin miehelle sanoa. Että tämä on nyt tällä hetkellä tällaista, ei tämä loppuelämään kestä. En itsekään ole niin innoissani tästä järjestelystä, mutta ei tässä oikein muutakaan voi. Juteltiin tästä tänä iltana ja mies suuttui ihan hirveästi, että saatana nukun koko loppuelämäni näköjään yksin ja vaimoni ei halua nukkua kanssani. Ei yhtään jaksa enää ymmärtää tilannetta.

 

[allergisen äiti]

Mulla on puolitoistavuotias huonosti nukkuva ja hän nukkuu meidän vieressämme. Karmea ajatuskin, että pitäisi pomppia monta kertaa yössä toisessa huoneessa nukuttamassa. En varmasti jaksaisi.

Minä ottaisin ainakin pienimmän perhepetiin tai sitten tekisin pedin vaikka lasten huoneen lattialle, jos mies ei suostu ottamaan lapsia makuuhuoneeseen. Saisi nukkua mies sitten yksin, jos ei anna minun nukkua muuten. Siitähän tässä lopulta on kysymys: Saako äiti nukkua vai ei.

Tai sitten laittaisin miehen hoitamaan yöheräämiset viikon. Jos isä ei kelpaa nukuttamaan, niin ainakin seuraksi repisin hänet ylös joka kerta. Sitten voisi miettiä, haluaako vielä lisäksi ravata siellä toisessa huoneessa.

 

[ninaTT]

Mulla on tuollainen "huonosti nukkuva" lapsi, tosin itse en pidä hänen untaan huonona vaa ihan normaalina. On kaksivuotias, herää 2-4 kertaa yössä rinnalle, tai joskus pitää peittoa kohentaa tms. Nukumme samassa sängyssä.

Minä yrittäisin kertoa miehelle, että parempi yrittää nyt hoitaa ongelmat pois ku yrittää "kovettaa" lapset jotenkin. Muuten uniongelmat jatkuvat pitkään tai pahenevat entisestään.

Tätä olen yrittänytkin miehelle sanoa. Että tämä on nyt tällä hetkellä tällaista, ei tämä loppuelämään kestä. En itsekään ole niin innoissani tästä järjestelystä, mutta ei tässä oikein muutakaan voi. Juteltiin tästä tänä iltana ja mies suuttui ihan hirveästi, että saatana nukun koko loppuelämäni näköjään yksin ja vaimoni ei halua nukkua kanssani. Ei yhtään jaksa enää ymmärtää tilannetta.

Ymmärrän, että häntä turhauttaa kuten ilmeisesti itsekin ymmärrät, mutta jotenkin täytyy vaa saada hänet ymmärtämään, että tässä ei nyt ole kyse sinun halustasi nukkua lastenhuoneen lattialla vaa siitä, että lapset heräilevät. Jos hän haluaa heräilyn loppuvan on hänen voitava esittää joku järkevä metodi niitten lopettamiseksi. Mikä hänen ehdotuksensa on? Miten hän tekisi? Lapsia ei kuitenkaan voi oman onnensa nojaan jättää jos itkevät öisin. Ja lähtisivät varmaan haahuilemaan jos yrittäisitte.

Miehen on turha sinulle suuttua siitä, että lapset heräilevät. Se hänen on ymmärrettävä... Itse jatkaisin suurinpiirtein noin, että vähintään yksi vanhemmista nukkuu lasten kanssa. Pienimmän ottaisin samaan sänkyyn kanssani, tarpeen mukaan isommankin. Kyllähän he kasvavat ja uni muuttuu sitten yhtenäiseksi ja itsenäiseksi.

 

[ap]

Mulla on puolitoistavuotias huonosti nukkuva ja hän nukkuu meidän vieressämme. Karmea ajatuskin, että pitäisi pomppia monta kertaa yössä toisessa huoneessa nukuttamassa. En varmasti jaksaisi.

Minä ottaisin ainakin pienimmän perhepetiin tai sitten tekisin pedin vaikka lasten huoneen lattialle, jos mies ei suostu ottamaan lapsia makuuhuoneeseen. Saisi nukkua mies sitten yksin, jos ei anna minun nukkua muuten. Siitähän tässä lopulta on kysymys: Saako äiti nukkua vai ei.

Tai sitten laittaisin miehen hoitamaan yöheräämiset viikon. Jos isä ei kelpaa nukuttamaan, niin ainakin seuraksi repisin hänet ylös joka kerta. Sitten voisi miettiä, haluaako vielä lisäksi ravata siellä toisessa huoneessa.

Siihen hän ei suostu, että pienempi tulee perhepetiin. Kuopus oli perhepedissä 1,5-vuotiaaksi asti ja oli hirveä kiire saada hänet siirrettyä omaan sänkyyn isomman kanssa samaan huoneeseen. Ei se siihen suostu, että heräilee viikon niiden kanssa. Ehei. Ehdotti, että otetaan vuoroyöt niin kuin tähänkin asti. Eli toinen meistä nukkuu ja toinen hyppää lasten makkarissa koko yön. Saan kyllä miehen yön nukuttua jos laitan tulpat korviin. Mutta omana yönä en varmasti nuku ollenkaan kun kuljen huoneiden väliä ja odotan sängyssä seuraavaa herätystä. Mutta nyt mies suuttui tästä aiheesta niin, että sanoi, että siinäpähän sitten nukut lastenhuoneen lattialla yksin tästä lähtien, hän ei enää siellä nuku. Tällä hetkellä ottaa mies aivoon niin kovasti, että voisin vaikka nukkuakin siellä patjalla joka yö, mutta ongelmana on se, että en kyllä jaksa joka yö katkonaista unta. Välillä on pakko saada nukkua kunnollakin.

 

[mimi]

Siis onko yöheräämiset vain sinun vastuulla? Jos mies kokeilisi vuorostaan, voisi hänenkin mieleipiteet muuttua

 

[satu]

Meillä on kanssa huonouniset 1vee ja 3.5vee lapset.Aiemmin nukuttiin kaikki samassa makuuhuoneessa - lapset kyllä omissa sängyissään,mutta muutama kuukausi sitten kun muutettiin niin siirrettiin samalla lapset toiseen makuuhuoneeseen nukkumaan. Eikä tilanne ainakaan pahempaan suuntaan ole menny! Saahan siellä muutaman kerran yössä ravata,mutta enää en kuule kaikkia käninöitä ja olen alkanut itsekin nukkua vähän paremmin. Ei olla kyllä kumpikaan jääty yhtään lastenhuoneeseen nukkumaan vaan käyty vaan rauhoittelemassa. Meillä lapset nukahtaa tosi hyvin ja nukuttamatta iltaisin ja usein rauhallista aikaa on n.klo 21-1,mutta senjälkeen huutelevat yhtäaikaa ja erikseen kumpikin - usein niin että isompi aloittaa ja herättää toisenkin ja siitä se sitten alkaa...Harkitsimme myös sitä että isompi nukkuisi yksin lastenhuoneessa ja 1vee meidän makkarissa,mutta luovuimme ajatuksesta koska meidän nykyinen makuuhuone on tosi pieni. Ei mulla tähän mitään ratkaisua ole - täytyy vaan jaksaa ja toivoa että joskus nukkuisivat paremmin. Haluan kuitenkin että lapset nukkuvat omissa sängyissään sen mitä nukkuvat ja me nukutaan omassamme koska mä en osaa nukkua yhtään jos lapset potkivat ja pyörivät välissä ja tästä on yhteisymmärrys miehenkin kanssa. Voimia vaan teillekin yörumbaan - kyllähän se kiva ois joskus nukkua ihan kokonainen yö illasta aamuun!

 

[mam]

Meillä 1v4kk "huonosti nukkuva" herää 2-3krt yössä itkemään. Alkuillasta nukkuu omassa huoneessa omassa sängyssään, siitä otamme ekan heräämisen kohdalla meijän sänkyyn Ja tää sopii meille kaikille.

 

[minä]

meillä on pian viisi vuotta täyttävä, huonouninen lapsi. Pienempi sisarus ei heräile. Nukkuvat lastenhuoneessa, siis samassa huoneessa, omissa sängyissään.

Tämä 5v herää melkeinpä joka yö, ja kävelee lasten huoneesta aikuisten makuuhuoneeseen. Syynä on joko painajainen tai muuten vain herääminen. Saattaa tulla kiukkuisena ja sanoo että minä en enää nuku. Tai sitten tulee hiljaa hiipien unenpöpperössä ja nukahtaa heti aikuisten sänkyyn. Välillä me aikuiset emme edes herää kun 5v on tullut sänkyymme. Välillä heräämme. Ainakin silloin, jos 5v on nähnyt painajaista tai saanut kauhukohtauksen jolloin huutaa kuin hyeena.

Meillä kannustimet ja palkinnot tehoaa hetkeksi. Eli saatan sanoa illalla, että minulla olisi kaapissa odottamassa jokin tosi upea uusi lelu, jonka saa jos nukkuu koko yön omassa sängyssä. En siis välttämättä kerro joka ilta että mikä se lelu on, vaan se on yllätys, jonka lapsi haluaa kovasti. Varsinkin ekoina aamuina sen palkinnon on oltava tosi hieno, että lapsella on syytä riemuita ja yrittää uudelleen omassa sängyssä pysymistä. Mutta valitettavasti tämä tehoaa meillä vain max 14yötä peräkkäin. Ja joka aamu siis saa jonkun pikku palkinnon (esim. kirpparilta jotain edullista). Sitten sen palkitsemisen teho katoaa, ja alkaa taas joka öinen heräily ja vanhempien sänkyyn tulo...

Minusta tämä heräily ja vanhempien läheisyyden tarpeen määrä on luonnekysymys. Eli meidän 5v. lapsi on vanhemmissa todella kovasti riippuva, eikä esim ulkona tai kaupassa tms mene mihinkään silmänkantamattomiin, vaan pysyy vieressä. Eikä halua olla hetkeäkään yksin ulkona tms. koska pelkää tai arastelee tai jännittää. Hän ei myöskään tykkää leikkiä yksin, vaan aina sisarusten tai vanhempien seurassa tai ainakin samassa huoneessa. Vieraista ihmisistä hän kyllä pitää, eli voi jäädä vaikka naapurin tädin kanssa ulkoilemaan. Eli pääasia on että ei tarvii olla yksin. Pienempi sisarus on aivan erilainen luonteeltaan, eikä kaipaa ketään edes nukahtamishetkellä samaan huoneeseen. Eikä varsinkaan yöllä, jos herää. Ja osaa muutenkin leikkiä paljon yksinään.

 

[Oisku]

Saisitteko sinne teidän makkariin vaikka varavuoteen jonne toinen tai molemmat lapset voisi tarpeen tullen hiippailla nukkumaan? Tietysti jos ehdottomasti tarvitsevat hyssyttelyä se ei ehkä auta. Entä häiritsevätkö toistensa unta, olisiko parempi erottaa lapset omiin huoneisiin? Tietysti siinä tapauksessa vanhempien on vielä ikävämpi heräillä yöllä, mutta toisaalta lapset eivät sitten heräisi toistensa tuhinoihin ja muihin ähinöihin yöaikaan.

 

[ap]

Mulla on tuollainen "huonosti nukkuva" lapsi, tosin itse en pidä hänen untaan huonona vaa ihan normaalina. On kaksivuotias, herää 2-4 kertaa yössä rinnalle, tai joskus pitää peittoa kohentaa tms. Nukumme samassa sängyssä.

Minä yrittäisin kertoa miehelle, että parempi yrittää nyt hoitaa ongelmat pois ku yrittää "kovettaa" lapset jotenkin. Muuten uniongelmat jatkuvat pitkään tai pahenevat entisestään.

Tätä olen yrittänytkin miehelle sanoa. Että tämä on nyt tällä hetkellä tällaista, ei tämä loppuelämään kestä. En itsekään ole niin innoissani tästä järjestelystä, mutta ei tässä oikein muutakaan voi. Juteltiin tästä tänä iltana ja mies suuttui ihan hirveästi, että saatana nukun koko loppuelämäni näköjään yksin ja vaimoni ei halua nukkua kanssani. Ei yhtään jaksa enää ymmärtää tilannetta.

Ymmärrän, että häntä turhauttaa kuten ilmeisesti itsekin ymmärrät, mutta jotenkin täytyy vaa saada hänet ymmärtämään, että tässä ei nyt ole kyse sinun halustasi nukkua lastenhuoneen lattialla vaa siitä, että lapset heräilevät. Jos hän haluaa heräilyn loppuvan on hänen voitava esittää joku järkevä metodi niitten lopettamiseksi. Mikä hänen ehdotuksensa on? Miten hän tekisi? Lapsia ei kuitenkaan voi oman onnensa nojaan jättää jos itkevät öisin. Ja lähtisivät varmaan haahuilemaan jos yrittäisitte.

Miehen on turha sinulle suuttua siitä, että lapset heräilevät. Se hänen on ymmärrettävä... Itse jatkaisin suurinpiirtein noin, että vähintään yksi vanhemmista nukkuu lasten kanssa. Pienimmän ottaisin samaan sänkyyn kanssani, tarpeen mukaan isommankin. Kyllähän he kasvavat ja uni muuttuu sitten yhtenäiseksi ja itsenäiseksi.

Tätähän minä olen sille yrittänyt vääntää, mutta ei. Ei nyt suostu ollenkaan kuuntelemaan mitään. Eli hänen ehdotuksensa on, että kaikki nukkuvat omissa sängyissään ja toinen vanhemmista käy lasten makkarissa kun joku itkee, odottaa, että lapsi nukahtaa ja palaa takaisin sänkyynsä. Ja taas uudelleen lasten makkariin kun lapsi itkee. Eli tätä siis 4-8 kertaa yössä. Kysympä vain onko se teistä laadukasta unta? Ehkä mun pitäisi nyt suostua tähän, että näkee mitä se tulee olemaan. Sekin on tässä ongelmana, että minusta tulee tosi äkäinen jos en saa ollenkaan nukuttua.

 

[pieni]

meillä myös tosi herkkä ja huonouninen lapsi, kova unistelemaan. täällä on järjestetty niin, että äiti nukkuu taaperon kanssa parisängyssä ja isukki on joutunut sohvalle.. meillä tämä järjestely toimii parhaiten. näin kaikki saa parhaimmat mahdolliset unet. mies kyllä ymmärtää tilanteen. kyllä me joskus vielä saadaan miehen kanssa toi sänky omaan käyttöön lapset kun on kuitenkin niin vähän aikaa pieniä, niin kaikki erikoisjärjestelyt sallittakooon. ja näin saa äitikin parhaat unet, kun ei tarvii rampata huoneesta toiseen. koittakaa nyt saada joku sopu aikaan! mites teillekin perhepeti tai niin että vanhemmat parisänkyyn ja lapset ihan siihen sängyn viereen omiin sänkyihin että tietävät että äiti ja isä on lähellä? tai sitten jatkatte tolla tyylillä ja miehen pitää vaan hyväksyä se.

 

[vieras]

Meidän villaiden huonounisten tyttöjen kanssa tehdään näin..
Meillä minä nukun parisängyssä, 4v samassa huoneessa omassa sängyssä, 2v sivuvaunussa ja pian syntyvä vauva pinniksessä toisella puolen parisänkyä, mutta varmaan käytännössä viekussa, mies nukkuu sohvalla. Tytöt tulevat joka yö viekkuun. Enää heräävät sen kerran. Pienempi voi herätä useamminkin, mutta koputtaa mua vain olalle, että viekkuun tahtoo päästä. Molemmat tytöt nukutan joka ilta, ensin isomman, jonka kanssa ollaan jo niin edistytty, että nukahtaa omaan sänkyyn, kun vieressä silitän häntä. sen jälkeen pienen nukutan sylissä. hyvin pienin askelin edetään kohti sitä, että joskus siirtyvät omaan huoneeseen. Näiden järjestelyjen ansiosta kaikki nukkuvat suht hyvin.

 

[ninaTT]

Tätähän minä olen sille yrittänyt vääntää, mutta ei. Ei nyt suostu ollenkaan kuuntelemaan mitään. Eli hänen ehdotuksensa on, että kaikki nukkuvat omissa sängyissään ja toinen vanhemmista käy lasten makkarissa kun joku itkee, odottaa, että lapsi nukahtaa ja palaa takaisin sänkyynsä. Ja taas uudelleen lasten makkariin kun lapsi itkee. Eli tätä siis 4-8 kertaa yössä. Kysympä vain onko se teistä laadukasta unta? Ehkä mun pitäisi nyt suostua tähän, että näkee mitä se tulee olemaan. Sekin on tässä ongelmana, että minusta tulee tosi äkäinen jos en saa ollenkaan nukuttua.

Voit sanoa hänelle, että silloin kun on hänen "vuoronsa" hoitaa yöheräämiset niin hän saa tehdä noin, mutta itse et jaksa.

 

[ap]

Siis onko yöheräämiset vain sinun vastuulla? Jos mies kokeilisi vuorostaan, voisi hänenkin mieleipiteet muuttua

Ei ei, vaan nyt ollaan vuoroöin lasten kanssa. Tänä yönä esimerkiksi mies nukkuu lasten makkarissa patjalla ja minä meidän omassa makuuhuoneessa tulpat korvissa (kun en muuten pysty nukkumaan). Ja ne tulevatkin yöt olisi jaettu.

 

[minä]

lisään vielä, että jos meidän 5vuotias herää ja hän kävelee meidän makuuhuoneeseen. Niin olemme kokeilleet palauttaa hänet omaan sänkyynsä. No hän suostuu jäämään nukahtamaan, vain jos siellä on aikuinen vieressä istumassa. Nukahtamiseen menee 5-10min. Ja sitten hän kuitenkin herää 10-30min päästä uudestaan ja tulee sänkyymme. Ja sama jatkuu koko yön läpi, testattu on. Joten jos hän herää, niin sallimme nukkua loppuyön meidän sängyssä, että saisimme itsekin nukuttua aamuyön.

 

[allergisen äiti]

Sitä mä en ihan tajunnut, miten sinä ja miehesi nukkuisitte yhdessä, jos käytännössä "vahtivuorossa" oleva on kuitenkin lähes koko yön nukuttamassa lapsia takaisin? Ettehän te tuossa yhdessä mitään nuku. Toinen nukkuu ja toinen ravaa lasten luona.

Mä varmaan antaisin periksi miehelle, laittaisin tulpat korviin ja katsoisin kuinka käy.

 

[kahden äippä]

Nuorimmaiseni, kohta 5v tyttö on ollut aina huono uninen. Nukahtaa kyllä itsekseen ihan nopeasti. Heräilee vaan öisin useasti. Pienenä oli tikkana jo 04 nousemassa leikkimään ja vauhti päällä. Pinnasängyssä oli pehmoja, joilla hän aikansa leikki ja nukahti uudelleen. Aluksi tassuttelin pinnasängyn yli tunteja ja kahta kauheempi huuto tuli kun seuraavan kerran heräsi ja en ollut siinä. Seuraavaksi vaan omasta sängystäni hyssyttelin, että äiti on täällä, nuku vaan ja hyräilin joskus hämähämähäkkiä ja neiti rauhoittui taas unille.

Noin 1,5v hän alkoi nukkumaan omassa huoneessaan yksin ja yöt hiukan parani.
Reilu 2v, hän jätti yövaipan pois, muutti jatkettavaan sänkyyn ja sitten alkoi pissalla ramppaaminen 10-18 kertaa yössä.
Nyt edelleen käy pissalla 2-6kertaakin yöllä. Joskus yli 10 kertaakin.( Rakko on ultrattu ja se on ihan normi kokoinen ja ok.) Herään siihen, mutta en nouse. Omatoimisesti tekee asiat ja sammuttaa valot ja menee unille. Lauantaina viimeksi kieppui 04 aikaan sänkyni vieressä kyselemässä että mennäänkö puistoon? Varmaan 4-8 kertaa pyysin menemään takaisin nukkumaan, että nyt on yö ja nyt nukutaan.

Vain noin 4-6 yötä neiti on nukkunut koko yön läpeensä.
Nyt jos heräämisiä on yöllä yli 4, hän on seuraavana päivänä todella kiukkunen neiti.

Mä kehottaisin sua/teitä sillai, et ei nyt enää nukuttais samassa huoneessa lasten kanssa. Silloin he haluavat että siinä on yötä päivää joku. Ja aina van käy hankalammaksi. Mitä vanhempi lapsi on, sitä vaikeempi on luopua totutusta tavasta.

Kyllähän se aviovuode tarvisi sen miehen kanssa jakaa!

 

[allergisen äiti]

Niin ja jos se ravaaminen alkaa tuntumaan kovin raskaalta, alkaisin varmaan "ihan vahingossa" nukahtelemaan sinne lastenhuoneeseen öisin.

 

[ninaTT]

Siis onko yöheräämiset vain sinun vastuulla? Jos mies kokeilisi vuorostaan, voisi hänenkin mieleipiteet muuttua

Ei ei, vaan nyt ollaan vuoroöin lasten kanssa. Tänä yönä esimerkiksi mies nukkuu lasten makkarissa patjalla ja minä meidän omassa makuuhuoneessa tulpat korvissa (kun en muuten pysty nukkumaan). Ja ne tulevatkin yöt olisi jaettu.

Jos kerta mies siis haluaa muuttaa systeemiä niin miksi hän siellä lasten kanssa on nukkunut? Hänellähän on ollut täysi vapaus nukkua vierelläsi ja ravata lasten luona tullakseen takaisin...?

 

[ap]

Tullut niin paljon vastauksia (kiitos!), että yritän vastata näin yhdellä viestillä yleisesti. Eli perhepetiin mies ei suostu, eikä siihen, että meidän makkariin tuotaisiin lasten sänkyjä. Ei, vaan lapset nukkuvat omissa sängyissään omassa huoneessaan ja me omassa makkarissamme. Ja sieltä sitten ravataan lapsia rauhoittelemassa. Vanhempi jää suurimmaksi osaksi nukahtamaan yksi kun käy vain rauhoittelemassa. Silloin kun saa kauhukohtauksen niin pitää jäädä viereen, että nukahtaa. Pienempi ei jää ikinä, yritetty on. Huutaa kauhuissaan jos huoneesta yrittää lähtä pois. Eli sen pienemmän saa ainakin odottaa, että nukahtaa uudelleen.

Hulluinta tässä on, että viime yö oli aivan kamala. Pienempi heräili jotain 15 kertaa.... ja silti mies painostaa omaa ehdotustaa läpi??? Vi-tut-taa.

 

[vieras]

Miksi pitäisi odottaa kunnes lapsi nukahtaa? Pientä auktoriteettia nyt kehiin ja lapselle ilmoitus, että yöllä nukutaan. Piste. Omassa sängyssä muita häiritsemättä. Ja piste.

Meillä aikuisten sänky on vain aikuisia varten yöllä. Aamulla kun on herätty, siellä välillä löhöillään hetki yhdessä mutta nukkumiseen on jokaisella oma sänkynsä. Jos yöllä lapsi herää, käydään toki rauhoittelemassa ja peittelemässä mutta nukahtamista en jäisi odottamaan. Isommalle voi sanoa myös huutamisesta, että jos on oikea hätä saa ja pitääkin huutaa mutta yrittää tehdä selväksi, että yöllä ei saa sisarusta tai muitakaan herättää vain siksi kun huvittaa. Kaikki palvelut sänkyyn myös ottaisin pois eli minimoisin ne pyyntöjen aiheet.

Sairas lapsi on luonnollisesti eri asia, esimerkiksi korkeassa kuumeessa jään lapsen kanssa olohuoneeseen vuodesohvalle jotta voin valvoa. Tai oksennustaudissa olevan tms. Mutta tuollaiseen en siis alkaisi vaan yrittäisin sitä peruskuviota nyt muuttaa, opettamalla lapsia nukahtamaan itse ja nukahtamaan takaisin jos yöllä heräävät. Aina se ei onnistu tietenkään, mutta ei tuokaan nyt ole mistään kotoisin että parisuhde kärsii ja aikuinen ihminen majoittuu lattialla toisten heräilyjen takia. Joskus, ei aina mutta joskus, on ihan viisasta miettiä miten olisi 50v sitten asiaan reagoitu.

 

[Oisku]

Mä sanoisin tossa tilanteessa miehelle että sinä hoidat. Joka ainoa yö, nyt ja niin kauan kun tarvitsee. Tai sitten hoidetaan vuorotellen ja niinä öinä kumpikin saa tehdä niinkuin parhaaksi näkee hyssyttelyn kanssa. Oli se sitten ravaaminen tai lasten huoneessa nukkuminen.

 

[ap]

Tätähän minä olen sille yrittänyt vääntää, mutta ei. Ei nyt suostu ollenkaan kuuntelemaan mitään. Eli hänen ehdotuksensa on, että kaikki nukkuvat omissa sängyissään ja toinen vanhemmista käy lasten makkarissa kun joku itkee, odottaa, että lapsi nukahtaa ja palaa takaisin sänkyynsä. Ja taas uudelleen lasten makkariin kun lapsi itkee. Eli tätä siis 4-8 kertaa yössä. Kysympä vain onko se teistä laadukasta unta? Ehkä mun pitäisi nyt suostua tähän, että näkee mitä se tulee olemaan. Sekin on tässä ongelmana, että minusta tulee tosi äkäinen jos en saa ollenkaan nukuttua.

Voit sanoa hänelle, että silloin kun on hänen "vuoronsa" hoitaa yöheräämiset niin hän saa tehdä noin, mutta itse et jaksa.

Noin tekisi mieli sanoakin, mutta eipä siinä mitään järkeä olisi. Mitä lapset siinä oppisivat jos joka toinen yö vanhempi nukkuu vieressä ja joka toinen yö ei? Miehellä on nyt tässä sellainen tavoite, että lapset oppisivat taikaiskusta nukkumaan paremmin kun niiden huoneessa ei nuku kukaan. Mutta kun ne heräilevät jo illallakin monta kertaa kun me olemme vielä hereillä...