Lääkärin vaitiolovelvollisuus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja päivystyksest hatkat
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

päivystyksest hatkat

Vieras
Olin äsken päivystyksessä. Sieltä pois pääsyn ehtona oli, että joku tulee hakemaan. Soitin sit äitille, että tulee hakee, kun muuten olisivat pakottaneet olee siellä yön tai laittaneet psyk.osastolle..

Lääkäri halus jutella mun äitinkaa kotiutuksesta. Sit kun se äiti tuli sinne, ni se rupes kertoo mun asioista. Kysymättä kuitenkaan EDES multa lupaa! Kuitenkii aiemmin tnä ku sinne menin, ni kysyivät että saako kertoa että oot täällä, jos omaiset kysyy. Sanoin ettei saa.

Hermot meni heti ku äiti sinne tuli. Sit ne puhu eka viesteistä, joita olin laittanu. Sit sanoin, että itehän sä käskit mua tappaa itteni. Sit se sano, että älä viiti, meetkö toiselle puolelle, ni saan sanoo pari juttua. Todellakii menin sit ovesta toiselle puolelle. Lääkäri sano perään, että mene tonne toiselle puolelle. Menin nimittäin siihen päivystyksen odotustilaan ja lähin ovesta ulos ja kokonaan pois sieltä.

Tuleekohan poliisit hakee? Kun ei varmaan olis saanut lähtee, mut jos se lääkäri uskoo jotain hemmetin äitiä, joka asiassa ni saa kuule jäädä nuolemaan näppejään!!!

Toimiko lääkäri oikein vai rikkoiko vaitiolovelvollisuuttaan??
 
Alkuperäinen kirjoittaja päivystyksest hatkat;29867549:
Toimiko lääkäri oikein vai rikkoiko vaitiolovelvollisuuttaan??

Riippuu tietenkin vähän siitä mitä lääkäri äidin kanssa puhui, mutta jos keskustelu käsitteli sitä miksi lääkäri vaati että sinulla on saattaja sairaalasta lähtiessä vaitiolovelvollisuutta ei mielestäni rikottu ja lääkäri toimi oikein.
 
[QUOTE="vieras.";29867573]Huoltajalle voi kertoa rikkomatta vaitioloa.[/QUOTE]

Joo ei oo mun huoltaja, kun oon täysikäinen.

Lääkäri rupes puhui jostain pahasta henkisestä olosta, joka oli mulla...

Sit se oli sanonut, että äitin olis pitäny tulla mun luo yöks tai mä sen luo, etten olis yksin. Pääsinpäs kuitenkii lähtee sieltä YKSIN, kun lampsin vaan ovesta ulos.
 
Riippuu tietenkin vähän siitä mitä lääkäri äidin kanssa puhui, mutta jos keskustelu käsitteli sitä miksi lääkäri vaati että sinulla on saattaja sairaalasta lähtiessä vaitiolovelvollisuutta ei mielestäni rikottu ja lääkäri toimi oikein.

Olis se silti voinu kysyä saako kertoo vai varottaa etukäteen. No ihampa sama ku pääsin paremmin pois sieltä, eikä tarvinnu äitin luo mennä, kun sen kanssa menee hermot sekunnin sadasosan aikana.
 
[QUOTE="vieras.";29867652]kyllä sä nyt kuullostat siltä että siellä äidin hellässä huomassa olis ollut paljon parempi sun olla[/QUOTE]

Joo varmaan oliskii. Pää hajoo muutenkii heti ku ees nään sen naaman. Kyllä se mun siskoo kyyditsee heti ku sisko vinkasee, mut ei mua. Esim viime viikolla sisko käski sen hakee sen mun luota, ni tuli heti hakee mut v*ttuilu alkoi heti kun mä tulin myös autoon.

Ja kukas olis joutunut sitte käyttää jotain äitin koiria ulkona? Minäpä tietysti. Siitäkii olis tullu v*ttuilua, jos en oliskaan käyttäny.
 
Mielenterveysongelmien kohdalla on niin, etta jos pahasti asiat, etta potilasta kohdellaan tavallaan kuin alaikaista, jos ei pysty itse huolehtimaan asioistaan. Et pysty irtautumaan ikavista vanhemmistasi, vaikka heista on sinulle haittaa ja siksi tulee tilanteita, joissa noin kay. Ei voi noukkia rusinoita pullasta. Jos jossakin sairaalassa jatetaan itsemurhaa yrittanyt potilas vanhempien huolehdittavaksi, niin silloin tietysti kerrotaan tilanne vaikka olisi nelikymppisesta kyse. Jos et halua vanhempiesi tietoon asioita, niin silloin et asu heidan luonaan etka pyyda hakemaan sairaalasta.
 
Eikun asuitkin vissiin yksin, sekoitin toiseen. Joka tapauksessa osasto olisi ollut varmaan parempi vaihtoehto, jos ei ole oikeanlaista kotiutusseuraa. Ei tuollainen ainakaan kenenkaan vointia paranna.
 
[QUOTE="viera";29867771]Eikun asuitkin vissiin yksin, sekoitin toiseen. Joka tapauksessa osasto olisi ollut varmaan parempi vaihtoehto, jos ei ole oikeanlaista kotiutusseuraa. Ei tuollainen ainakaan kenenkaan vointia paranna.[/QUOTE]

Joo asun yksin. Jos olisin psyk.osastolle joutunu, ni siitä ahistuksesta ei varmaan olis loppua ikinä tullut! Helkkarin ahistavaa istua ambulanssissa ku kyttä istu siinä metrin päässä. Onneks sentää ambulanssilla eikä millään poliisiautolla.

Oli se äiti sanonut, että hoidan asiat tukihenkilön kanssa, ettei tartte Kyssiin mennä tai jotain. Huomenna on tutulle psykologille aika, tosin en tiiä huvittaako mennä..

Se lääkäri sano, että jos sinua ei kukaan tule hakemaan, etkä suostu jäämään niin me joudutaan sitten päättämään, jäätkö tänne. Ton jälkeen virnuili silleen tosi v*ttumaisesti.

Onnex tajusin lähtee, ni en ainakaan millekään suljetulle joutunut! En tiiä mitä olis käyny, jos olisin jääny odottaa, että äiti saa keksittyä taas omaa teoriaa sille lääkärille. Tai jos olisin menny äitin luo yöks. Kun olis pitäny kuulemma mennä sen luo tai sen tulla mun luo, mut eipä niin tehtykään.
 
Lääkäri ei saa missään tilanteessa kertoa asioitasi yhtään kenellekään. Jos hän on näin tehnyt, niin sinun pitäisi nyt ottaa yhteyttä potilasasiamieheen ja viedä asia eteenpäin. Asiasi eivät kuulu äidillesi millään tavoin.

Mutta miksi ihmeessä pelkäät psyk. osastoa noin kovin? Ei se ole yhtään paha paikka, päinvastoin. Siellä sinua kuunnellaan. Sinua, ei äitiäsi ja hoitajat siellä ovat sinun tukenasi ja apunasi.
 
Jos sun kotiutuksen ehtona on jonkun seura, niin tää toinen on tavallaa hoitovastuussa susta, jolloin toisella myös on oikeus tietää mitä on tapahtunut!

Ja todellakin jos lääkärille nyt selviää, että olet yksin, nii susta tehdää M1-lähete, virka-apupyyntö poliisille ja tullaan hakemaan. Ja jos sun silmien alla aletaan kertomaan sun asioita, sun hoidon takia sun paikalle kutsumalle omaiselle, etkä sit yht'äkkiä haluakaan lähteä tän omaisen vastuulla kotia, niin ihan kuule ite avaat suus ettei enää saakaan kertoa.

Oikein toimivat. Vaikka lukemani perusteella hyvin väärin, osastolle sää kuulut vähintäänkin aikuistumaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mä...;29868013:
Lääkäri ei saa missään tilanteessa kertoa asioitasi yhtään kenellekään. Jos hän on näin tehnyt, niin sinun pitäisi nyt ottaa yhteyttä potilasasiamieheen ja viedä asia eteenpäin. Asiasi eivät kuulu äidillesi millään tavoin.

Mutta miksi ihmeessä pelkäät psyk. osastoa noin kovin? Ei se ole yhtään paha paikka, päinvastoin. Siellä sinua kuunnellaan. Sinua, ei äitiäsi ja hoitajat siellä ovat sinun tukenasi ja apunasi.

Tulis ihan satavarmasti hirvee ahistuskohtaus, jos osastolle joutuisin. Ollut siellä aiemmin muutama vuos sitten yhteensä 3 kertaa. Kai sekin jo jättää traumoja, kun eka piti mennä paikkaan, joka oli tarkoitettu nuoremmille ihmisille. Sit kun mentiin sinne oikeeseen paikkaan, ni lääkäri eka sanoo, että emme voi ottaa sinua tänne. Olin siinä vaiheessa sillee, että huh helpotus. Sit loppuvaiheessa jonkinsortin palaverin jälkeen sanoikin, että sä jäät tänne, et pääse täältä minnekään. Sinne jäin ja olinkii siellä sit kuukauden. Ekan kerran jouduin sinne siks, koska laitoksen porukat väitti, etten mä puhu niille MITÄÄN! Ne pakotti käymään jonkin ikälopun psykologin luona ja siellä en kyllä muutamaa sanaa enempää puhunut, mut sit siellä laitoksessa kylläkin puhuin niille, mut piti keksiä ihan omiaan... Sit se paikka, jossa kävin sen psykologin luona, ni sen paikan lääkäri teki lähetteen tutkimusjaksolle.

2 muuta kertaa johtui yksinkertaisesti siitä, että karkasin laitoksesta ja laitoksen vastaavalla ohjaajalla meni lievästi sanottuna hermot. Tokalla kerralla päivystyskäynti oli sellanen, että istuin poliisiautossa ja lääkäri tuli siihen, kertoi nimensä ja sen, että lähet nyt osastolle. Ei niinku kysynyt multa MITÄÄN! Mut toki se paremmin uskoi sillon sitä vastaavaa ohjaajaa, joka sepitti kaikkee. Ne laitoksen ohjaajat laitto sit kaiken käytöksen äitin syyksi. Esim että en antanu ikinä suosiolla reppua tai puhelinta, ni kuvittelivat että äiti oli kieltänyt antamasta. Osastolla lääkäri sitten laitoksen kertomuksen mukaan kirjotti johonkii lappuun, että mulle ja äitille pitäs olla VALVOTUT TAPAAMISET!!!

Kuka nyt oikeesti haluais jonnekii suljetulle. Se oli yhtä tuskaa 2 viimeisimmälläkii kerralla kun olin vaan sen 3-4päivää tarkkailus. Ei voi koskaan tietää, millon pääsee pois sieltä. Ja esim jos ottaa jotain ruokaa, josta ei tykkää, ni normaalia vähemmän, ni hoitaja tulee sen jälkeen huoneeseen ragettaa, että "mikset sinä syö?" Joo, ei oo mikään sairaalaruoka ihan kovin mielekästä..
 
Jos sun kotiutuksen ehtona on jonkun seura, niin tää toinen on tavallaa hoitovastuussa susta, jolloin toisella myös on oikeus tietää mitä on tapahtunut!

Ja todellakin jos lääkärille nyt selviää, että olet yksin, nii susta tehdää M1-lähete, virka-apupyyntö poliisille ja tullaan hakemaan. Ja jos sun silmien alla aletaan kertomaan sun asioita, sun hoidon takia sun paikalle kutsumalle omaiselle, etkä sit yht'äkkiä haluakaan lähteä tän omaisen vastuulla kotia, niin ihan kuule ite avaat suus ettei enää saakaan kertoa.

Oikein toimivat. Vaikka lukemani perusteella hyvin väärin, osastolle sää kuulut vähintäänkin aikuistumaan.

Olis se lääkäri silti voinut etukäteen kertoa, että mitä kertoo äitille! Joku raja siinäkii!

Ja eipähän tehä mitään M1-lähetettä. Eiköhän se olis jo eilen sen tehnyt? Ei ole mitään syytä enää tehdä! Jos mä olisin jotain itelleni tekemässä, ni enköhän olis tehnyt jo! Se vaan on se paska olo, joka tulee, mut ei se v*ttu sitä tarkoita, että haluaa tappaa itsensä! Niinku se lääkäri heti kuvitteli!

Ja toisekseen vaikka olisinkii lähtenyt äitin luo sieltä, ni mitäköhän olisin tehnyt heti kun olisin sinne päässyt? Lähtenyt kävelee kotiin! Mä en sen luona yövy, ellei ole ihan pakko.
 
Eihän tosta mitään tule. Sun elämästä siis. Kun mikään ei kerran käy niin mikään ei käy.

Ei siinä ole paljon vaihtoehtoja. Mutta kunnolla sitten, ettei jää vaivoja.
 
Jos sä tai joku on sen äitis sinne pyytänyt niin oletettavaa ehkä on että sille voidaan kertoa sun asioistas.
Ihme vinkumista jatkuvasti samasta asiasta, ei sun oo pakko olla yhteydessä sun äitis kanssa, vai ootko masokisti kun haluat olla yhteydessä vaikka hän on mukaasi ihan kamala?
 
Alkuperäinen kirjoittaja skspö;29868980:
Jos sä tai joku on sen äitis sinne pyytänyt niin oletettavaa ehkä on että sille voidaan kertoa sun asioistas.
Ihme vinkumista jatkuvasti samasta asiasta, ei sun oo pakko olla yhteydessä sun äitis kanssa, vai ootko masokisti kun haluat olla yhteydessä vaikka hän on mukaasi ihan kamala?

Olis voinut silti sanoo etukäteen, että mitä aikoo kertoo. Esim mun äiti ei tod. tiedä sitä, että käyn sen psykologin luona. Hirvee haukkuminen siitäkii alkais, että mitä sä siellä kallonkutistajan luona käyt, kohta oot suljetulla sen takia. Jos olisin jäänyt sinne pitemmäks aikaa, ni olis se siitä jotain möläyttänyt!

Isosisko on sanonut jo pikkusiskollekin, että jos ei oo äitinkaa väleissä, ni siskokii pistää välit poikki. Että jos teen sillein, että en pidä siihen mitään yhteyttä, ni samalla yhteydenpito loppuu siskoonkin. Eri asia olis sitten, jos näkis siskon lapsia siitä huolimatta, mutta kun tilanne on se, että nään niitä vaan äitin luona, koska siskon luona ei kukaan voi käydä, toki ne välillä täällä yökylässä käy mut muuten...
 
Voi voi kun voi ihmisen elämä olla jo sekaisin.

Hei mullon idea, ota pakkaa reppus ja lähde piiiiitkälle matkalle kiertelee paikkoja. Jos muualla olis enempi tekemistä ja näkemistä ja sua ymärrettäis sielä enempi.
 
Kuin tyhmä voi ihminen olla? Jos lääkäri päästää vain sillä ehdolla pois, että omainen tulee hakemaan, niin se sälyttää vastuun sille omaiselle. Ja silloin sen omaisen kanssa jutellaan. Eli tuossa että aloittaja on antanut luvan kutsua äidin, jolla ehdolla pääsisi pois (muuten tarkkailussa) hän on jo antanut luvan tietojen antamiseen.
 
[QUOTE="Lilli";29869397]Ei lääkäri saa silti kenenkään omaiselle mitään puhua, vaikka saattajana olisikin. Etenkin jos potilas on kieltänyt.[/QUOTE]

Ei se silloin ole pelkkä saattaja, jos se kotiutetaan omaisen vastuulla, ei omalla vastuulla.
 
Kyllä minä sillon muinoin olisin mielummin mennyt vaikka sinne suljetulle tai muuten jääny valvonnan alle huilaan, kun itsari-olojeni kanssa päivystykseen menin, mutta ei - lääkäri vaan käski kotiin. Yksin, ei tarvinnut ketään hakeen.

Kolmannella kerralla sitten pääsin avo-osastolle huiliin, eikä se yhtään hullumpi paikka ollut.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä minä sillon muinoin olisin mielummin mennyt vaikka sinne suljetulle tai muuten jääny valvonnan alle huilaan, kun itsari-olojeni kanssa päivystykseen menin, mutta ei - lääkäri vaan käski kotiin. Yksin, ei tarvinnut ketään hakeen.

Kolmannella kerralla sitten pääsin avo-osastolle huiliin, eikä se yhtään hullumpi paikka ollut.

Jos on hirveitä kokemuksia suljetulta osastolta, ni tuskin sinne haluaa mennä, oli minkälainen olo vaan... Se tunne kun ei tiedä, että millon pääsee pois sieltä... Tai no joka kertahan ne sanoo tietyn päivän, mut kummiskii...
 

Similar threads

Yhteistyössä