Läheisriippuvainen(?)

[Riippuu mistä...]

Millainen on läheisriippuvainen ihminen?
Miten se ilmenee elämässä?
Miten se ilmenee parisuhteessa?
Mitä siinä on sellaista, että siitä aina puhutaan negatiiviseen sävyyn?


Olen täällä lukenut monta keskustelua, jossa tämä luonteenpiirre ilmenee. Itse en osaa sitä keskusteluista tunnistaa, enkä siten oikein tiedä miksi ihmiset vetävät aina noita johtopäätöksiä, että kyseessä on läheisriippuvainen ihminen. Heräsi sitten myös kysymys, että onkohan minussa tuollaisia piirteitä... Joten voittekos auttaa ja kertoa kyseisestä luonteenpiirteestä?

 

[Käyppäs]

katsomassa tuolta, jos asia vaikka selvenisi:

http://www.healingeagle.net/Fin/Irene/coinfor.html

 

[...roikkuu.]

Kiitos! Ei kyllä ihan kuvaa minua, tai sitten ihan pikkaisen. Oon varmaan liian laiska ollakseni noin ahkera! ;D Kerrankin laiskuudesta on jotain hyötyä! ;D

 

[minun oma kokemukseni]

Esimerkki läheisriippuvaisesta naisesta: alkoholistin vaimo, joka roikkuu suhteessa vaikka mies ei osoita minkäänlaisia myönteisiä tunteita. Ryyppää, käyttää fyysistä ja henkistä väkivaltaa, aliarvioi, laiminlyö arkiset velvollisuutensa.....Silti nainen jaksaa "rakastaa", hoitaa kodin ja lapset, odottaa, että mies "paranee". Tähän voi mennä vuosikymmeniä. Sanoisin, että läheisriippuvainen uskoo ja toivoo mahdottomia, vaikka turpiin tulee jatkuvasti. Normaali ihminen älyää irrottautua, vaikka se tekisi kipeääkin.

 

[kuka on normaali-ihminen]

Siis ihminen voi olla normaali-ihminen, vaikka onkin läheisriippuvainen? Mutta kun ei ole voimia lähteä suhteesta? ei myöskään ole ketään, kuka auttaa ihmistä. Jokainen voi päivitellä suhdetta, mutta kuka ottaisi asian ja tekisi jotain? Se usko, miksi toivoo mahdottomia, voi perustua siihen, että kun ei jaksa uskoa itseensä, niin uskoo toiseen ihmiseen? voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei järjellä voi selittää kaikkea? ei romahda maailma, kun ajatukset ovat toisessa kiinni?

 

[Varjotar]

Mun rankoista taustoistani johtuen mä en vaa voi lähteä tästä suhteesta, joka tekee mut usein onnettomaks ja saa itkemään omaa surkeuttani. Tiedän, että pitäis ehkä olla yksin mielummin, mutta koska mulla ei oo ketää muuta, ne vähäisetki tuttavuudet sen miehen myötä, joiden kanssa mulla on kivaa, menis sen siliän tien ja olisin täysin tyhjän päällä. Mä olen kerran hypännyt jo katolta, ja tiedän että sen voin tehä uudestaan jos liikaa sattuu. Mulla on myös pahaa taipumusta paikata tuskaa anoreksialla, joka pahimmillaan johtaa päivien syömättömyytee ja tuupertumisiin.
Mä en vaa voi uskoa, että mulla ois parempia mahdollisuuksia elämään, koska mua pidetää niin kusipäänä aina. Mä en anna ihmisten muutenkaa kovin helposti lähestyä, koska mä pelkään, että mulla vaa leikitää ja sit viskataa pois. Mä en halua että mua satutetaa enää enempää.
Ei oo muutenkaa oikein annettu mahiksia elämään.. En oo saanu koulupaikkaa enkä pääse töihin, tutuilla ei oo aikaa eikä kukaa jaksa ikinä..

 

[entinen läheisriippuvainen]

Oletko jo käynyt yllä mainituilla nettisivuilla, klikkaamalla
www.healingeagle.net/Fin/Irene/coinfor.html=
Tohtori Irene: Verbaalinen väärinkohtelu.

Käväisin itse lukemassa sivuja, ensi alkuun tuntuu ehkä vähän vaikeatajuiselta, mutta kun tutkii enemmän sivuja, sieltä varmasti löytää uusia ajatuksia.

 

[sairauden rajoilla]

Läheisriippuvuus tarkoittaa elämistä toisen kautta. Ei pelkästään avuttomana ruikuttavaa alkoholistin hakkaamaa vaimoparkaa, vaan se voi ilmetä myös toisen elämän hallitsemista. Tai ainakin pyrkimystä hallitsemiseen.

Alkoholistin läheinen, joka nyt itselleni on se läheisin samaistumiskohde saattaa hokea itselleen "kunhan se vaan lopettaisi juomisen" on läheisriippuvainen, koska ei ota vastuuta omasta elämästään. Alkoholistin läheinen, joka ottaa vastuun kumppaninsa juomisesta ja raitistamisesta piilottelemalla pulloja, järjestämällä hoitopaikkaa, vahtimalla antabuksen käyttöä on se tapaus joka unohtaa elää kun yrittää opettaa toiselle miten sen pitäisi elää.

Lyhyesti voisi kai kuvailla, että läheisriippuvaisuus on kyvyttömyyttä vastuuseen omasta elämästään. Raja sen välillä, mikä on normaalia huolehtimista ja mikä sairasta kontrollointia on häilyvä.

Tai näin mä olen sen asian ajatellut.

Tuolta löytyi aika hyvä keskustelunpätkä: http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=365166&sid=aeca08761d52392d4e6647359e1df528

ja paljon muutakin, kun googlaa "läheisriippuvainen"

 

[Vendredi]

Mun rankoista taustoistani johtuen mä en vaa voi ...Mä en vaa voi uskoa, että mulla ois parempia mahdollisuuksia elämään, koska mua pidetää niin kusipäänä aina. Mä en anna ihmisten muutenkaa kovin helposti lähestyä, koska mä pelkään, että mulla vaa leikitää ja sit viskataa pois. Mä en halua että mua satutetaa enää enempää.
Ei oo muutenkaa oikein annettu mahiksia elämään.. En oo saanu koulupaikkaa enkä pääse töihin, tutuilla ei oo aikaa eikä kukaa jaksa ikinä..

No niin, Ziva, vedäpä henkeä. Onko koko maailma sua vastaan? Ihan tahdottomasti joudut tilanteisiin, joissa joudut kärsimään? Kukaan ei ymmärrä eikä ole sinun puolellasi? Pelkäät ilmaista negatiivisia tunteita, koska ihmiset ajattelevat silloin sinun olevan kokonaan paha ja hylkäävät? Satutatko mieluummin ensin itse kuin tulet satutetuksi?

Minä näen, että sinulla olisi paljon annettavaa ja paljon saatavaa elämältä. Pelko hallitsee kuitenkin kaikkea, elät jatkuvasti jännittäen.