Tervetuloa mukaan,
Tuike! Ja paljon onnea tietysti. :flower:
Hemoglobiinista, olishan se kiva jos se neuvolan täti muistaisi aina perustella, miksi mitäkin tehdään tai ollaan tekemättä. Tottakai muuten tulee epävarma olo. Mä en nyt muista, milloin mulle sanottiin tuosta, että sen ei pitäisi enää laskea. Ehkä 3 - 4 viikkoa sitten? Mutta ehkä sitten, jos se on ollut koko ajan kovin matalalla, sitä kannattaa mitata vielä lopussakin ihan normaalisti. Mulla oli viimeksi 137, kun lähtötaso oli kai 122! Lopetinkin raudat siihen...
Selällään nukkumisesta, just niin kuin Unico sanoi, isot verisuonet voivat mennä kohdun painosta tukkoon. jos niin käy, sen kyllä huomaa saman tien, tiedän kokemuksesta.

Ei siinä pysty nukkumaan. Selällään nukkumista ei kai loppuvaiheessa suositella siltikään, vaikka se ei tuntuisi pahalta, mutta ei kannata kyllä stressata, jos nukkuessa on kierähtänyt selälleen.
Miehen tunteista ja omista olen ihan samoilla linjoilla kuin te muutkin. Olen aina hermostunut helposti, jos en yhtäkkiä ole saanut mieheen yhteyttä tai jos se on myöhässä, mutta nyt olen lisännyt näihin tilanteisiin oman melodramaattisen lisäni... Mietin esim. sellaista, että jos mies ei palaa matkaltaan, annan pojalle sen nimen, josta mies on eniten tykännyt. :headwall: Ja aina on kyyneleet silmissä, tietysti. Pitää yrittää olla ajattelematta.
Olen myös nyt aavistuksenomaisessa ulkonäkökriisissä, kun olen tällainen muumi. Tuntuu, että se ei voi olla vaikuttamatta miehen tunteisiin, vaikka ymmärränkin, että näinkin pitkän suhteen on perustuttuva pintaa syvemmälle. On vaan niin tuskaa katsella näitä tukkeja, jotka ennen olivat jalat (ja mulla oli vielä aika sirot jalat...) ja aprikoida, saanko niitä enää entiselleen. Ehkä mies ei tajua tämän kriisin syvyyttä (?), koska sen sijaan, että se lohduttelisi, se antaa mulle mielellään kaikenlaisia muumimuotoihin perustuvia lempinimiä. :kieh: Enkä toisaalta voi olla niin pikkumainenkaan, että niistä suuttuisin. Mutta olen nähnyt tosi inhottavia painajaisia, joissa mies on pettänyt mua jonkun hemaisevan typykän kanssa.
Tulin muuten juuri kampaajalta. Viimeksi, kun olin siellä. siellä oli kolme pallomahaa, joista yksi kuului henkilökuntaan. Tällä kertaa oli ihan sama juttu, ja lisäksi yksi edellisen kerran pallomaha oli paikalla synnyttäneenä. Kai se lisääntymisbuumi on tosiasia...
Täälläkin on kylmä, mutta aivan ihana auringonpaiste myös! Vähän tekisi mieli käydä vielä ulkona ennen kuin aurinko laskee. Katsotaan!
piip 39+2