T
turha elämä
Vieras
Oikein pelottaa katsoa itseään ja elämäänsä ja sitä, kuinka laiskaksi sitä on muuttunut.
Minulla on kyllä töitä periaatteessa, mutta jätän usein työvuoroja väliin (keikka/vuokratyö, joten sinänsä kellään ei ole mitään sanomista siihen, että montako vuoroa viikossa/kuukaudessa teen). En vain löydä enää itsestäni mitään intoa tähän työhön, jossa ei ole mitään varmuutta ja jatkuvuutta ja ikinä ei tiedä, että onko töitä vai ei.
Olen kyllä koittanut hakea töitä muualtakin, mutta siihenkään ei meinaa motivaatio riittää, kun olen niin varma, että epäonnistun kuitenkin.
Kotityötkään ei innosta. Asunto usein täysin sotkuinen. En vaan löydä itsestäni intoa siivota kovin usein. "Ei tätä kukaan katsele kuitenkaan, niin miksi vaivautua". Samoin on kaiken muun suhteen. Siivoan ja leivon ja teen muuta sellaista vain silloin, kun joku on tulossa kylään. Yksin ei vaan hotsita.
Minulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä ja suurimman osan ajasta olen netissä/tietokoneella. En vain keksi mitään, mikä kiinnostaisia tarpeeksi, jotta siitä voisi tulla minulle vakinainen harrastus. No, olen yrittänyt lisätä liikunta (kävelylenkkejä) päiväohjelmaani, mutta ei käveleminen ole mikään harrastus.
Ja nyt tunnen itseni täydelliseksi epäonnistujaksi, kun on niin paljon ihmisisä, joilla riittää intoa ja energiaa tehdä ja saavuttaa koko ajan jotain ja muuta sellaista. Ehkä suurin ongelmani on se, että minulla ei oikein ole elämässäni mitään mitä kohden ponnistella ja syytä tehdä mitään.
Minulla on kyllä töitä periaatteessa, mutta jätän usein työvuoroja väliin (keikka/vuokratyö, joten sinänsä kellään ei ole mitään sanomista siihen, että montako vuoroa viikossa/kuukaudessa teen). En vain löydä enää itsestäni mitään intoa tähän työhön, jossa ei ole mitään varmuutta ja jatkuvuutta ja ikinä ei tiedä, että onko töitä vai ei.
Olen kyllä koittanut hakea töitä muualtakin, mutta siihenkään ei meinaa motivaatio riittää, kun olen niin varma, että epäonnistun kuitenkin.
Kotityötkään ei innosta. Asunto usein täysin sotkuinen. En vaan löydä itsestäni intoa siivota kovin usein. "Ei tätä kukaan katsele kuitenkaan, niin miksi vaivautua". Samoin on kaiken muun suhteen. Siivoan ja leivon ja teen muuta sellaista vain silloin, kun joku on tulossa kylään. Yksin ei vaan hotsita.
Minulla ei ole harrastuksia eikä ystäviä ja suurimman osan ajasta olen netissä/tietokoneella. En vain keksi mitään, mikä kiinnostaisia tarpeeksi, jotta siitä voisi tulla minulle vakinainen harrastus. No, olen yrittänyt lisätä liikunta (kävelylenkkejä) päiväohjelmaani, mutta ei käveleminen ole mikään harrastus.
Ja nyt tunnen itseni täydelliseksi epäonnistujaksi, kun on niin paljon ihmisisä, joilla riittää intoa ja energiaa tehdä ja saavuttaa koko ajan jotain ja muuta sellaista. Ehkä suurin ongelmani on se, että minulla ei oikein ole elämässäni mitään mitä kohden ponnistella ja syytä tehdä mitään.