H
huh huijakkaa
Vieras
luulen, että syy on lähestyvä loma-matka.
Lapsella on autismi ja se sitten teettää näitä kiemuroita hänen käytökseensä.
Tänään hällä oli varsinkin todella hankala päivä. Aamusta oli vielä suht' ok, mutta iltapäivästä iltaan hän oli levoton kuin mikä. Pulisi, hölisi, lauloi ja kukkui kuin käki. Vieläpä kovaan ääneen pihalla ja jouduin monasti sanomaan, että ei saa huutaa, kun täällä asuu muitakin ihmisiä. Sitten hän teki pientä jäynää jatkuvasti ja yritti myös jatkuvasti kiusoitella pienempää sisarustaan. Vielä nyt illalla juuri ennen nukkumaanmenoa hän oli jälleen kuin lentoon lähdössä. Piti pienemmän sisaruksen leikkimoppia heilutella ilmassa edestakaisin ja kolistella sohvan nojiin + kulkea ympyrää sinne tänne.
Oikein juttelin illasta miehenkin kanssa, että en jännitä yhtään pienemmän lapsen (1v) reissun onnistumista, mutta tuota isompaa lasta (9v) kyllä murehdin. Kun sen tietää, että taatusti voi olla koko matkan vauhti päällä ja liiankin kanssa. Tyyliin karjutaan ja huudetaan, jos en aina ja heti ja tyyliin sekunnissa vastaa & kommentoi mitä kaikkea hän milloinkin näkee? Tai sitten alkaa marina & vonkuna, kun kukaan ei olen kiinnostunut mitä hän näki ja missä. Sitten pitää sormella osoittaa kaikkea mahdollista & mahdotonta, vaikka kuinka neuvotaan, että ei saa osoitella ja sormi alas ja kerro meille mitä näet - älä osoittele. Ryntäillään sinne ja tänne, ei maltelta kävellä vieressä rauhallisesti. Hölötetään ja pölötetään kovaan ääneen kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja kun käsketään, että puhu hiljempaa. Niin toinen saattaa tokaista takaisin, että "blaablaablaa - en kuuntele sinua ja minä nyt olen näin kovaääninen." jne jne....
Tosin ajattelin, että kaipa on syytä jonkinlaiset ohjeet tehdä lapselle miten matkassa pitää olla ja niitä sitten voi näyttää pitkin matkaa lapselle, että näin sinun kuuluisi olla ja käyttäytyä.
Lapsella on autismi ja se sitten teettää näitä kiemuroita hänen käytökseensä.
Tänään hällä oli varsinkin todella hankala päivä. Aamusta oli vielä suht' ok, mutta iltapäivästä iltaan hän oli levoton kuin mikä. Pulisi, hölisi, lauloi ja kukkui kuin käki. Vieläpä kovaan ääneen pihalla ja jouduin monasti sanomaan, että ei saa huutaa, kun täällä asuu muitakin ihmisiä. Sitten hän teki pientä jäynää jatkuvasti ja yritti myös jatkuvasti kiusoitella pienempää sisarustaan. Vielä nyt illalla juuri ennen nukkumaanmenoa hän oli jälleen kuin lentoon lähdössä. Piti pienemmän sisaruksen leikkimoppia heilutella ilmassa edestakaisin ja kolistella sohvan nojiin + kulkea ympyrää sinne tänne.
Oikein juttelin illasta miehenkin kanssa, että en jännitä yhtään pienemmän lapsen (1v) reissun onnistumista, mutta tuota isompaa lasta (9v) kyllä murehdin. Kun sen tietää, että taatusti voi olla koko matkan vauhti päällä ja liiankin kanssa. Tyyliin karjutaan ja huudetaan, jos en aina ja heti ja tyyliin sekunnissa vastaa & kommentoi mitä kaikkea hän milloinkin näkee? Tai sitten alkaa marina & vonkuna, kun kukaan ei olen kiinnostunut mitä hän näki ja missä. Sitten pitää sormella osoittaa kaikkea mahdollista & mahdotonta, vaikka kuinka neuvotaan, että ei saa osoitella ja sormi alas ja kerro meille mitä näet - älä osoittele. Ryntäillään sinne ja tänne, ei maltelta kävellä vieressä rauhallisesti. Hölötetään ja pölötetään kovaan ääneen kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja kun käsketään, että puhu hiljempaa. Niin toinen saattaa tokaista takaisin, että "blaablaablaa - en kuuntele sinua ja minä nyt olen näin kovaääninen." jne jne....
Tosin ajattelin, että kaipa on syytä jonkinlaiset ohjeet tehdä lapselle miten matkassa pitää olla ja niitä sitten voi näyttää pitkin matkaa lapselle, että näin sinun kuuluisi olla ja käyttäytyä.