Lapsen älykkyys?

["Simpura"]

Minun työkaverillani on lapsi, joka on ainakin äidin omien sanojen mukaan oppinut lukemaan 3-vuotiaana. Ja tietenkin muutenkin on varsinainen erityislahjakkuus. Lapsi on nykyään 4v ja äiti on sanonut, että pitäisi varmaan mennä psykologille juttelemaan, että millaisia erityisvirikkeitä hänen erityislahjakas lapsensa tarvitsee. No kyllähän se välillä ärsyttää kun kuulee tiettyjen äitien tämmösiä juttuja, mutta itse rupeisin miettimään, että miten tämmönen varhainen kehitys korreloi myöhemmän lapsuuden ja aikuisuuden älykkyyden kanssa. Siis tämä kyseinen äiti on saattanut muutamia juttuja liioitella, mutta kyllä tuo lapsi ainakin osaa nykyään lukea, enkä minä tunne muita 4-vuotiaita, jotka osaisi. Oma lapseni on 5v eikä ole osoittanut moiseen kiinnostusta.

Itse tunnen paljon akateemisesti koulutettuja ihmisiä, joista ainakin osa on hyvinkin älykkäitä. Yllättävän moni heistä on ollut aika hitaasti kehittynyt. Toki on sellaisiakin tapauksia, jotka ainakin väittävät oppineensa lukemaan 3-4-vuotiaina. Mutta mitenkään yleisesti ei voi sanoa, että nämä aikusena älykkäät henkilöt olisivat järjestään olleet jo lapsena tosi välkkyjä. Tai ainakaan se ei ole näkynyt juuri niin, että olisi osannut lukea tai laskea hirveän nuorena.

Oma veljeni on matemaattisesti lahjakas. Kirjoittanut tietysti pitkästä matikasta laudaturit ja opiskee yliopistossa. En nyt sanois, että hän on nero, mutta kuitenkin erittäin älykäs. Siitä huolimatta hän oppi lukemaan vasta koulussa ja hänellä oli ala-asteella jopa oppimisvaikeuksia! Musta tuntuu, että älykkäillä lapsilla voi ihan yhtä hyvin olla oppimisvaikeuksia kuin että koulu olisi heille kuin vettä vaan...

Mitäs mieltä?

 

["vieras"]

Sinun on nyt heti alkuun hyvä tiedostaa, että älykkyys ei ole sama asia kuin oppineisuus. Älykäs ihminen voi laiskuuttaan jättää koulut puolitiehen ja taas vastaavasti vähemmän älykäs saattaa jaksaa opiskella pitkällekin.

Lapsen älykkyyden nopea kehittyminen ei myöskään korreloi aikuisiän älykkyyden kanssa. Tämän vuoksi esimerkiksi Suomen Mensa ry ei testaa alle 16-vuotiaita lainkaan. Tottakai jokainen äiti ja isä haluaa olla yleitä lapsensa nopeasta oppimisesta, mutta ei niille puheille kannata paljoa painoarvoa antaa. Todennäköisesti myös sinä itse olet jostain asiasta lapsessasi erityisen ylpeä ja jonkun toisen korvaan se saattaa kuulostaa "ärsyttävänä kehuskeluna".

 

[Viikate]

Minä opin nelivuotiaana lukemaan ja olen kielellisesti lahjakas, mutta ei tämä koulumenestykseni kanssa yleisesti ottaen oikeastaan korreloinut. Joissakin aineissa loistin, joissakin taas olin aivan onneton.

 

["vieras"]

Ei lukemaan oppiminen ja älykkyys ole suoraan verrannollisia. Meidän keskimmäinen lapsi on oppinut lukemaan nelivuotiaana, muut vasta koulussa, toisella heistä oli jopa alussa ongelmia sen kanssa. Yhtä älykkäinä heitä pidän siitä huolimatta

Ei kyllä tullut missään vaiheessa mietittyä, että olisi pitänyt viedä lapsi jonnekin psykologille ja miettiä erityisvirikkeitä. Sanoisin, että tarvitsee tarjota muita virikkeitä, tärkeimpänä muiden samanikäisten seura ja sosiaaliset taidot. Kaipa tuo meidän keskimmäinen on koulussa hieman alisuoriutuja, kokeisiin ei lue lainkaan, vaikka muutamiin olisi ehkä syytä (historia, maantiede jne), mutta silti on luokan parhaimpien joukossa. Täytyy myöntää, etten itsekään juuri aikoinaan kokeisiin lukenut :ashamed: vaikka luokan hikipinkona minua pidettiin.

 

["ahaa"]

Ap, kuulostat kateelliselta.

 

["ap"]

[QUOTE="vieras";28250377]Sinun on nyt heti alkuun hyvä tiedostaa, että älykkyys ei ole sama asia kuin oppineisuus. Älykäs ihminen voi laiskuuttaan jättää koulut puolitiehen ja taas vastaavasti vähemmän älykäs saattaa jaksaa opiskella pitkällekin.

Lapsen älykkyyden nopea kehittyminen ei myöskään korreloi aikuisiän älykkyyden kanssa. Tämän vuoksi esimerkiksi Suomen Mensa ry ei testaa alle 16-vuotiaita lainkaan. Tottakai jokainen äiti ja isä haluaa olla yleitä lapsensa nopeasta oppimisesta, mutta ei niille puheille kannata paljoa painoarvoa antaa. Todennäköisesti myös sinä itse olet jostain asiasta lapsessasi erityisen ylpeä ja jonkun toisen korvaan se saattaa kuulostaa "ärsyttävänä kehuskeluna".[/QUOTE]

Tiedostan kyllä eron ja tunnen ihmisiä, jotka ovat hyvinkin älykkäitä mutta koulut ovat jäänet kesken. Itse tunnen kolme miestä, jotka ovat ylittäneet Mensaan vaadittavan pistemäärän ihan aidossa testissä (ei siis nettitestissä). Kaikki heistä menivät kyllä yliopistoon opiskelemaan, mutta vain yksi valmistui. Tällä yhdellä on sitten kaksi korkeakoulututkintoa. Muut yrittivät vuosikausia, mutta opiskelusta ei koskaan tullut mitään. Toisesta tuli puolialkoholisti vuosiksi, nousi kyllä sieltä ylös ja hankki sitten AMK-tutkinnon. Toinen ei koskaan hankkinut mitään lisätutkintoa (yo-tutkinnon lisäksi), mutta on menestynyt kohtuullisesti työuralla.

Minä olen hyvin ylpeä lapsestani ja näen hänessä samanlaista hitautta kuin itsessäni tuossa iässä. Ja mieheni oli kai samanlainen. Kumpikin olimme hyvin myöhäisiä, mutta jossain vaiheessa sitten luokkamme primuksia. Mensan testeissä emme ole käyneet, mutta mieheni varmaan ylittäisi tuon rajan (ainakin nettitestien perusteella). Itse en varmaan ylittäisi. Tosin mun mielestäni Mensan testit mittaavat aika kapeaa osaa älykkyydestä. Eikä mulla ole niitä vastaan mitään, mutta joskus tuntuu että ne tulokset otetaan kuin Jumalan Sana. Itse otan ne enemmän tosissani kuin Jumalan Sanan, mutta en paljoa enempää

 

["ap"]

[QUOTE="ahaa";28250453]Ap, kuulostat kateelliselta.[/QUOTE]

Okei. Olen kateellinen. Helpottiko?

Voiko asiasta silti keskustella?

 

["hmmm"]

En ole lääkäri enkä mitään mutta voiko olla että ihminen kehittyy tiettyyn asteeseen joka on geeneihin ohjelmoitu?
Kuten joku kehittyy fyysisesti hitaammin, mutta luusto jatkaa kasvuaan vaikka 17-vuotiaaksi kun taas toisen lapsen pituus on lähestulkoon valmis jo 12-vuotiaana.

Voisiko olla että geneettisesti on ohjelmoitu tämä fyysinen kasvu (toisella maitohampaat jo tippuneet, toisella puolet suussa saman ikäisenä...), tuo pituus jne, niin samalla tavalla toinen kehittyy myös henkisesti pidempään kuin toinen ja on lapsellisempi alle kouluikäisenä, ei kiinnosta kirjaimet vaan oma mielikuvitus, ja kuitenkin lopputulema saattaa kuitenkin jatkua pitkälle , kasvuikä kestää paljon pidempään henkisestikin ?

 

[ehkä, ehkä ei]

Minäkin luulen, että aikainen oppiminen ei välttämättä ole yhteydessä älykkyyteen. Meillä on kolme lasta oppinut lukemaan 4-vuotiaina, mutta taustalla on se, että olemme heille paljon lukeneet ja meillä on satoja lastenkirjoja. Me vanhemmat olemme myös kovia lukemaan eli lapset ovat varmasti tottuneet siihen pienestä pitäen. Täytyy kyllä sanoa, että koulu menee kahdella siellä jo olevalla loistavasti ja tuntuvat oppivan/muistavan lukemansa yhdellä kertaa.

 

[Guguug]

Isäni oppi 3v lukemaan ihan itsekseen. Oli lahjakas koulussa ja varsinkin kielissä. Lääkäri hänestä tuli ( on jo kuollut ) mieheni on ollut hyvin lahjakas koulussa ja kirjoitti monta L:ää kirjoituksiss ja vrsinkinmmatikka, fysiikka ja kemia kiinnostivat. Ala-asteella ei ollut tippaakaan kinnostunut koulusta ja keskivertoa huonompi kouluss. Vasta yläasteella hoksasi koko koulunkäynnin mielekkyyden. On fyysikko. Älykäs kyllä.

 

["ap"]

[QUOTE="hmmm";28250479]En ole lääkäri enkä mitään mutta voiko olla että ihminen kehittyy tiettyyn asteeseen joka on geeneihin ohjelmoitu?
Kuten joku kehittyy fyysisesti hitaammin, mutta luusto jatkaa kasvuaan vaikka 17-vuotiaaksi kun taas toisen lapsen pituus on lähestulkoon valmis jo 12-vuotiaana.

Voisiko olla että geneettisesti on ohjelmoitu tämä fyysinen kasvu (toisella maitohampaat jo tippuneet, toisella puolet suussa saman ikäisenä...), tuo pituus jne, niin samalla tavalla toinen kehittyy myös henkisesti pidempään kuin toinen ja on lapsellisempi alle kouluikäisenä, ei kiinnosta kirjaimet vaan oma mielikuvitus, ja kuitenkin lopputulema saattaa kuitenkin jatkua pitkälle , kasvuikä kestää paljon pidempään henkisestikin ?[/QUOTE]

Minä uskon, että tuo on jokseenkin noin. Tietenkin joku voi kehittyä jossakin asiassa nopeasti ja toisessa hitaammin, mutta aika yleistä on kai sekin että kehittyy aika tasatahtia. Mun mies esim. kasvoi pituutta muutaman sentin vielä 20-vuotiaana. Murrosikäkin alkoi myöhemmin.

Siksi uskon, että suoraa korrelaatiota ei ole. Joskus musta tuntuu, että se ei ole lapselle edes hyväksi jos yritetään opettaa liikaa temppuja liian nuorena. Toki pitää tarjota stimulaatiota, mutta pitää myös hyväksyä että lapset kiinnostuu eri asioista eri ikäisinä.

 

[waninka]

Mun sisko on laitoshuoltaja ollut koko elämänsä ja oppi lukemaan 4-vuotiaana. Ei ole tyhmä, mutta ei mitenkään erityisen älykäskään. Ihan normaali. Opiskelu häntä on aina kiinnostanut vähemmän kuin meitä muita.

 

["ap"]

Isäni oppi 3v lukemaan ihan itsekseen. Oli lahjakas koulussa ja varsinkin kielissä. Lääkäri hänestä tuli ( on jo kuollut ) mieheni on ollut hyvin lahjakas koulussa ja kirjoitti monta L:ää kirjoituksiss ja vrsinkinmmatikka, fysiikka ja kemia kiinnostivat. Ala-asteella ei ollut tippaakaan kinnostunut koulusta ja keskivertoa huonompi kouluss. Vasta yläasteella hoksasi koko koulunkäynnin mielekkyyden. On fyysikko. Älykäs kyllä.

No ala-asteen voi ottaa todella monella tavalla. Minunkin mies oli vähän tuonkaltainen ala-asteella. Mutta vaikka hän ei ollut huippu koulussa, niin kyllä jotain huomioita häneen kiinnitettiin koska lähetettiin psykologille. Siellä todettiin sitten, että poika on hyvin älykäs. Mieheni innostui lapsena tuosta "tuomiosta" ja alkoi panostaa kouluun ja sitten hänestä tuli saman tien huippuoppilas, joskus viidennellä luokalla.

Niin kenties se on enemmän niin, että oppimiskyky ja älykkyys eivät aina ole ihan sama asia. Tietenkin oppimishäiriöt ovat vielä erikseen.

 

[waninka]

Tunnen myös yhden eskarin, joka osasi lukea ja äiti oli sitä mieltä että pitäisi laittaa kouluun 6-vuotiaana. Harmi vaan että keskittymiskykyä ei juuri lainkaan ja sosiaalisissataidoissa sellaisia puutteita että ei olisi koulussa pärjännyt. Eli ei se pelkkä lukeminen kerro juuri mitään älykkyydestä tai koulukypsyydestä. Mun mielestä älykkäällekin lapselle tärkein virike on mahdollisuus monipuoliseen vapaaseen leikkiin.

 

["sammakko"]

Mielestäni monesti tällaisilla aikaisin oppineilla on lapsena monesti vaikeampaa kuin sellaisilla jotka oppivat esim. lukemaan vasta koulussa. Poikani päiväkodissa on nyt 5 vuotias poika joka oppi lukemaan 3 vuotiaana. Poika lukee iltapäivälehtien otsikot kaupassa ja kaiken muun mikä eteen sattuu. Sitten puhelee esim. lukemistaan raiskauksista, murhista ja muusta törkeästä ilman että oikeasti ymmärtää asioita.

 

["Vieras"]

Mä olen oppinut itsekseni lukemaan 3-vuotiaana. Olen älykäs ja olen myös aina lukenut paljon.

Mun poikani on myös oppinut oikeestaan kaiken aikaisin. Koulusta meinaavat, että on kaikessa ikätasoaan edellä. On myös sosiaalinen ja motoriikaltaan hyvä. Koulu onneksi tukee ja poika tekee lisäharjoituksia seuraavilta luokka-asteilta, kun on tehnyt omat tehtävänsä. Toimii väliin myös "apuopettajana" eli auttaa muita. On nyt eka luokalla. On erityisen lahjakas matematiikassa, mutta kiinnostunut oikeestaan kaikesta.

 

["vieras"]

Tiedän tapauksen jossa toinen sisarruksista oppi lukemaan 3-vuotiaana ja toinen 8-vuotiaana (siis vasta tokalla luokalla).
Aikasemmin lukemaan oppinut sai peruskoulun nippanappa suoritettua ja tekee nyt minimipalkalla duunarihommia. Myöhään lukemaan oppinut on erittäin korkessa asemassa yhdessa Suomen suurimista yrityksistä.

Ei ainakaan tässä tapauksessa nopea oppiminen taannut taloudellista menestystä elämässä.

 

["ap"]

Tunnen myös yhden eskarin, joka osasi lukea ja äiti oli sitä mieltä että pitäisi laittaa kouluun 6-vuotiaana. Harmi vaan että keskittymiskykyä ei juuri lainkaan ja sosiaalisissataidoissa sellaisia puutteita että ei olisi koulussa pärjännyt. Eli ei se pelkkä lukeminen kerro juuri mitään älykkyydestä tai koulukypsyydestä. Mun mielestä älykkäällekin lapselle tärkein virike on mahdollisuus monipuoliseen vapaaseen leikkiin.

Tästä nimenomaan olen samaa mieltä. En sano, etteikö joissakin tapauksissa olisi ihan ok laittaa lapsi 6-vuotiaana kouluun, mutta kyllä asiaa pitänee arvioida monelta muultakin kannalta kuin siltä, että koska on oppinut lukemaan.

Minun lapsuudessani se oli aika harvinaista, että lapsi olisi mennyt vuotta aikaimmin kouluun. Yhden tapauksen tiedän, kun luokallani yksi tyttö oli meitä muita vuoden nuorempi. Oli kyllä ollut varhaiskypsä oli sitä myös murrosiässä (joka hänellä olikin aika paha, kävi baareissa 14-15-vuotiaana). Hänet laitettiin kyllä kouluun siksi, että tarhassa oli niin hankala. Kyseinen tyttö oli muutenkin aika vaikea tapaus monessa asiassa, mutta oikeesti kyllä erittäin älykäs. Ei koskaan pärjännyt koulussa kauheen hyvin, koska oli jotenkin levoton (ei mikään AD/HD) ja kärsimätön. No lopulta rauhoittui ja taitaa nykyään olla fyysikko. Todella lahjakas etenkin matemaattisesti, oli yläasteellakin niitä harvoja tyttöjä jotka pärjäsivät pojilla matikkakilpailuissa sun muissa.

 

[Hilavitkuttaja]

[QUOTE="Vieras";28250578]Mä olen oppinut itsekseni lukemaan 3-vuotiaana. Olen älykäs ja olen myös aina lukenut paljon.

Mun poikani on myös oppinut oikeestaan kaiken aikaisin. Koulusta meinaavat, että on kaikessa ikätasoaan edellä. On myös sosiaalinen ja motoriikaltaan hyvä. Koulu onneksi tukee ja poika tekee lisäharjoituksia seuraavilta luokka-asteilta, kun on tehnyt omat tehtävänsä. Toimii väliin myös "apuopettajana" eli auttaa muita. On nyt eka luokalla. On erityisen lahjakas matematiikassa, mutta kiinnostunut oikeestaan kaikesta.[/QUOTE]

No mikäs susta sitten tuli isona?

 

[Uffaffaa]

[QUOTE="vieras";28250600]Tiedän tapauksen jossa toinen sisarruksista oppi lukemaan 3-vuotiaana ja toinen 8-vuotiaana (siis vasta tokalla luokalla).
Aikasemmin lukemaan oppinut sai peruskoulun nippanappa suoritettua ja tekee nyt minimipalkalla duunarihommia. Myöhään lukemaan oppinut on erittäin korkessa asemassa yhdessa Suomen suurimista yrityksistä.

Ei ainakaan tässä tapauksessa nopea oppiminen taannut taloudellista menestystä elämässä.[/QUOTE]

No näitä juttuja aina on, mutta olis kiva jos tästä olisi jotain tutkimustietoa, että korreloiko varhainen lukemaan oppiminen mitään. Tai siis varmasti se korreloi, mutta kuinka paljon?

 

["vieras"]

No näitä juttuja aina on, mutta olis kiva jos tästä olisi jotain tutkimustietoa, että korreloiko varhainen lukemaan oppiminen mitään. Tai siis varmasti se korreloi, mutta kuinka paljon?

Korreloi ymmärtävän lukemisen helppoutta myöhemmin koulussa, kun aika ei mene pintatason tavutankkaamiseen. Varhainen sujuva lukutaito on ollut suomalaisten vahvuus myös Pisa-tutkimuksissa. Mutta se taas johtuu pitkälti suomen kielen ääntämisen ja kirjoitusasun vastaavuudesta. Suomalaisten on esim. vaika ymmärtää anglojen tavauskilpailujen mielekkyyttä

 

[jopohih]

Muistaakseni luin joskus tutkimuksesta, että älykkäät oppivat _keskimäärin_ hieman aiemmin lukemaan. Mutta toisaalta erilaiset oppimisvaikeudet saattavat peittää älykkyyttä. Ja motivaation puute. Ja moni muu asia.

Koulumenestys tai mikään mukaan yhteiskunnan normittama "menestyneisyys" ei korreloi suoraan älykkyyden kanssa. Älykäs voi olla laiska, syrjään vetäytyvä tai jälleen kerran hänellä voi olla esim. oppimisvaikeuksia.

 

[jopohih]

Alkuperäiseen viestiin vielä kommenttina, että toivottavasti Suomessa nykyään tuetaan myös älykkäitä lapsia ja heidän kehitystään. En tiedä onko ap:n mainitsema lapsi älykäs vai ei, mutta jos on, niin toivottavasti perhe pääsee keskustelemaan huolistaan.

 

[sellainenkin näkökulma]

Että mikä ihmeen itseisarvo se älykkyys edes on? Miksi olisi kadehdittavaa tai hienoa olla tosi älykäs?

Elämä ei välttämättä ole kovin helppoa ja tyydyttävää, jos on kovin paljon älykkäämpi kuin suurin osa kanssaeläjistä. Elämältä katoaa helposti mielekkyys, ja tuntuu usein aika yksinäiseltä tietyllä tavalla. Sellainen fiksu keskinkertaisuus olisi varmaan aika hyvä tavoite, maustettuna hippusella kunnianhimoa tai sinnikkyyttä.

Jos on superälykäs, saa hakea paikkaansa ja onneaan usein paljon useamman mutkan kautta kuin muut. Siksi ihmettelen monesti, miksi "älykkyyteen" tunnutaan usein liittävän suoraan "menestystä", "elämänlaatua", "paremmuutta", tai koetaan että se on jotenkin autuaaksi tekevää ja haluttavaa.

 

[leijona76]

No ei se lukemaan oppiminen meillä kertonu älykkyydestä. Me kaikki sisarukset opittiin ekalla lukemaan ja yksi meistä on menestynyt+älykäs enemmälti. Veti laudatureja ylioppilaskokeissa ja on lukenut lakimieheksi menesyksellä. Pojan serkkupoika käytteli 4v itekseen tietokonetta ja osasi kirjoittaa+lukea. Hänen kohdallaan on vielä vaikea sanoa tulevasta kun on vasta alakoulussa, pärjää hyvin. Mun 5vuotias on tiedollisesti älykäs kuten isänsä, silti mahdollisesti lukemaanoppiminen voi olla hidasta kuten isällään. Isänsä on pärjännyt apuvälinein hyvin opinnoissa,älyssä ei puutetta. Mutta elämässä on paljon muutakin kun älykkyys ja menestyminen.